sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Siellä mun tyttöni

Siinä keskellä, punapää, ja vaalea huivi.Lapsensa on vaan pakko päästää lentämään maailmalle...ja luottaa siihen,että silti ovat turvassa!

4 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa!
    (Ja jaan kanssasi lähdön haikeuden. Äitiyteen kuuluvat niin monet tunteet.)

    VastaaPoista
  2. Haikeaa päästää maailmalle, etenkin kun on se nuorimmainen. Mutta on niiden annettava lentää omilla siivillään. Kyllä ne jo kantavat.

    VastaaPoista
  3. Meidän on vain muistettava, että lapset on ihana laina ja annettava heidän itsenäistyä ja olla siitä kuitenkin onnellisia. En minäkän ole unohtanut kymmenen vuoden takaisia poikamme lähtötunnelmia.

    VastaaPoista
  4. lastu:niimpä siihen kuuluukin, ja monta kertaa on omat tunteensa piilotettavakin joskus...
    leijonainen:Niin, haikeeta sen on, mutta päästettävä on irti kuitenkin, ja uskon myös, että siivet kantaa jo, ainakin hyvät lentoyritykset on kuitenkin,ja ilman pelkoa!
    aimarii:Siinä olet oikeessa, että iloisia meidän pitäisi ollakkin, kun lapset avaavat maailman suuren oven!

    VastaaPoista