maanantai 5. tammikuuta 2009

Aamulla Tamperetta kohti

Oli kaunis päivä, aurinkokin pilkisteli jo taivaanrannan takaa.
Puut olivat kauniita, huurteesta valkoisia,
siellä täällä kuitenkin tummaakin joukkossa.
Talven törröttäjiäkin oli paljon pelloilla.
Kaunis oli jäätynyt veden pinta
Yksinäinen varis tienlaidassa hakkaamassa tyhjää.
Kaukolämpölaitoksen piipusta paksua savua, kuin pilviputkilo.
Kirkko joen rannalla, kuin postikortista otettu malli.
Pihoissa vielä jouluvaloja puissa ja puskissa, ne tuikkivat kauniisti.
Näitä odotin, taivas hehkuu
huurteiset puut, pakkastakin 16 astetta.
Linjaauto asema, ihmisiä odottamassa omaa autoaan, menossa jonnekkin,
kaikilla joku määränpää.
Viluisen näköisiä ihmisiä kulkemassa kaduilla.
Kaadettua metsää tien vieressä, joku yksinäinen kuusi tai mänty vielä paikallaan.
Välillä aurinko pilkistelee kirkkaasti silmiin.
Pilviin muodostuu kauniita ja joskus hassunkurisiakin kuvioita, niitä on kiva katsella.
Valtatie 12, ja eteenpäin kauniissa maisemissa.
Lunta on vielä niin vähän, ettei hiihtämisestä tulisi vielä mitään.
Suuntamerkki Ellivuoreen, siellä pääsee laskitteleen, jos haluaa.
Ajattelen, että luonto on kaunis juuri nyt, tällaisena.
Lumi pöllyää tiellä, kun ohitamme rekkajonon ohituskaistalla.
Ollaan paikassa, kun melkein 26 vuotta sitten istuin taxissa.
Ajatukseni palaavat siihen aikaan,,
Menin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, kun lapsella ei olut vattassani kaikki hyvin.
Laitoin silloin paikan merkille ja ajattelin, että ensivuonna tähän aikaan mulla on pieni vauva, jos tästä ohi mennään. Pelkäsin niin paljon, ettei se toteudukkaan, mutta nyt poika täyttää kohta 26v.
Autojonoja tulee jatkuvasti vastaan, paljon rekkoja.
On liukasta.
Ambulanssi tulee vastaamme pillit ulvoen, toivottavasti kukaan ei kuole... ei kai kolari ole tullut?
Saavumme Nokialle, tuttuja maisemia mulle, siskoni asuu täällä perheineen.
Lapsena olin monena kesänä täällä kummitätini luona aina viikon kerrallaan, ja oli aina kivaa.
Ikävä joskus vaivasi, mutta serkkuni Marja-Leena lauloi aina mulle kauniita lauluja, ja mä itkin veläkin enemmän, kun oli niin kaunis laulu. ( tuonne taakse metsämaan, sydämeni halaa..)
Ohitamme kylpylähotelli Eedenin.
Pyhäjärven pinta on jäässä, pilkkijät siellä jo istuskelevat keskellä järveä.
Siellä olisi hieno luistella, vaikkakin en varmaan pysyisi pystyssäkään enää, no olis sitten toisilla ainakin hauskaa, kun mä koikkelehtisin kuin juopunut keskellä päivää.
Näsineula näkyy jo.
Paloauto tulee vastaamme kaikki vilkkuvalot päällä, meneeköhän samaan paikkaan, kuin ambulanssi, sitten on voinut olla kolari, ne on aina kurjia.
Olemme kaupngin liepeillä.
Näsijärvikin näkyy kauniina valkoisen pinnan saaneena.

Alkaa vilske ja meininki, ollaan kaupungissa.
Ohitamme kirjastotalon Metson, siellä on myös muumilaakso, ja kivimuseo.
Kaunis kirkko myös näkyy edessäni.
Saavumme ensimmäiseen etappiimme.
Sitten illemmalla vasta kotiin, ja oli liukasta!

4 kommenttia:

  1. Kivasti kerrot matkastanne. On kaunista ja talvista mutta paikoilla on omat muistonsa myös. Onneksi 26-vuotias on olemassa.

    VastaaPoista
  2. Olipa mukavasti kerrottu matka, niinkuin olisi itse ollut mukana! Ihania jääkuvia alemmassa. Hyvää loppiaista!

    VastaaPoista
  3. Hyvää loppiaista, Harakka! Sinun poikasi on samanikäinen kuin omamme. Onnea heidän elämäänsä.

    Jääkuvasi ovat ihmeellisiä. Sadunomaisia.

    VastaaPoista
  4. Uuna:
    Se tässä matkassamme olikin tärkein kohta, koska aina muistan sen, kun ohi ajetaan, ja menen sinne muistoihini, 26 vuotta sitten!
    mari:
    Kiitos sulle kuvakehuistasi, ja kiva kun tykkäsit kertomuksestani, mulla oli muistikirja mukana ja koko ajan siihen jotain matkaltani kirjoitin, ja sitten puhtaaksi tässä koneella, ja pikkasen jotain lisäsin, mitä muistin.
    Kokeilin nyt tällasta kerrontaa, mutta hyvä, jos sinä tykkäsit!
    lastu:
    Kiitos, ja hyvää loppiaista myös sinulle!
    Ompa kivaa, että meillä on samanikäiset lapset!
    Onnea ilman muuta heidän elämäänsä!
    Ja kiitos jääkuvieni, kiva, jos pidit niistä!
    Mä ite olen ihan hulluna niihin jääkuviin, vaikka joskus hävettää itseni, kun niitä kuvaan, jos joku sattuu mut näkeen, pitää ensin katsoa eteen, ja sitten taakse, ja sen jälkeen vielä molempiin suuntiin, ja sitten vasta voin kuvata, pylly pystyssä!

    VastaaPoista