perjantai 23. tammikuuta 2009

Meidän planeetta

On maa..
Joskus tuntuu, kuin pilviharson läpi katselisimme
salaisuutta.
Meidän maata katsellessa, kaunista kuin mikä
silti valitamme
miks ei aurinko paista, ja miks sataa?
Voi meitä, kumpa jo aikuiseks kasvaisimme,
ja tyytyväisiä olisimme,
ettei sadat sateet hukuttais ,
eikä aurinko kuivaksi maata porottais!
Kiitos Luojalle, maastamme, ja plaanetastamme!
Kiitos kuusta kauniista, ja loisteesta auringon!

14 kommenttia:

  1. Tosiaan! Kiitos kaikesta kuuluu auringolle, minkälainen tämä tellus on.

    VastaaPoista
  2. Tellus, Gaia, Maa... ihminen tietää mitä tahtoo, ja se on harmi.

    VastaaPoista
  3. Viisaita sanoja! Ja levittäisin runosi satoina tuhansina lehtisinä ympäri maan, jospa joku heräisi ajattelemaan.

    VastaaPoista
  4. Kuutamo kumottaa täysikuuna kauniisti.
    Voin yhtyä runosi sanomaan

    VastaaPoista
  5. Totta tosiaan ilman aurinkoa ei oma palaneettamme kukoistaisi! Kauniisti kerrot runossasi!

    VastaaPoista
  6. mari, aimarii, isopeikko:
    Kitos runokehuista, ja myös kuvakehuista!
    Uuna:
    Kiitos sulle kommentistasi, sanoistasi!
    arleena, auringonkukka, sisko:
    Kiitos teille, ja kiva kun tykkäsitte runostani,siskokin,
    kiitos sulle!

    VastaaPoista
  7. Totta tosiaan, sanoissasi on ajattelemisen aihetta jokaiselle maan kansalaiselle. Hyvin osuit ytimeen.

    VastaaPoista
  8. Kukkuu - henkisä ollaan, on ollut hidasteita, ei esteitä.

    VastaaPoista
  9. Oh-show-tahhoi-ne-ne:
    Kiva, kuulla sustakin, et olekkaan pitkään aikaan vierailut, missä olit?

    VastaaPoista
  10. "Joskus tuntuu, kuin pilviharson läpi katselisimme
    salaisuutta." Hienosti sanottu, sillä totuus pitää joskus peittää harsoon. Salaisuuden ratkaisua emme näe.

    VastaaPoista