Oli se meilläkin joka päivä melkein, kun lapsia olimme!
Isä toi tehtaalta ison, ison pahvin palasen. Se oli sellasta paksua pahvia, ja sen siittä muistan niin
hyvin, kun se oli niiiiin iso!
Siihen me lapset kaikki kolme mentiin, ja tietenkin kaikkien kaveritkin vielä.
Taisi siinä olla joskus kaverin kavereitakin!
Mutta hauskaa oli!
Oli se kyytiä, kun kaikki melkein 10 ahtautuu samalle pahville limittäin ristikkäin, vinottain poikittain, rivissä suorassa, ja joskus päällekkäinkin ja alassuitten!
Voi sitä jännitystä, kun pahvin liikkeen tunsi takapuolessaan, tunsi, että nyt, nyt se lähtee... alaspäin!
Ja voi sitä kiljumista kiljuntaa, rääkkymistä kräkätystä, karjuntaa kamalaa, naurua niin syvää, että ihan vattasta sattu!
Se oli niin kiljuvan hauskaa, ettei vuoristoratakaan voittoa vienyt!
Koko lasti päästiin kyydillä ja vauhdilla alas.
Ja taas oli mielessä, että pian pian ylös , ja uudestaan, uudestaan taas!! Ihanaa!
Isä on kiva, kun tuo aina meille isoja pahvia ja mä rakastan äitiä ja isää niin paljon!
Sen mä muistan, että aina oli hyvä olla, ja välillä ehti äitiä ja isääkin muistaa ja tuntea sen tunteen, kun rakastaa!
Kiitos myötäelämisestäsi! Sulla on kaunis sivupohja, pitäisiköhän matkia.
VastaaPoistaHyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Sulla on hienoja muistoja laskiaisen vietosta. Voi, että nuo laskiaisen liukumäet on olleet ihania.
VastaaPoistaKyllä meillä on ollut hyvä lapsuus, eikö vain. Niitä on kiva muistella!
VastaaPoistaMukavaa tulevaa viikkoa!
Niin, lapsenlapseni 2 kk, kohta pääsen taas laskemaan :)
VastaaPoistaVoih! Nyt kun luin tuon siun mäenlaskukertomuksen niin muistin, noinhan se oli, ei ollut silloin liukureita eikä muovipulkkia! Pahvilla sitä laskettiin mäet ja lujaa mentiin, joenkin penkalta ja pelotti että liutaan sulaan.... tässä sitä kuitenkin ollaan :)
VastaaPoistaKuvasitpa taas niin hyvin, että pääsin mukanasi ensin laskiaismäkeen, sitten omiin muistoihin. Juuri noin se tuntui ja meni. Hyppyytti takapuolta pienet kumpareet ja alustana oli iso pahvinpala, jonka päällä koko sisarus- ja serkuslauma sikin ja sokin. Ääntä meistä lähti kuin kiljuvista porsaista (pyllymäki oli sankarihautausmaan reunustalla... mutta ei meitä kukaan pois ajanut).
VastaaPoistaLaskiaismuistot ovat ihania ja kyllä se laskiainen oli meilläkin melkein joka päivä talvella.
VastaaPoistaKallion alta lähdettiin alas mäkeen ja kovaa mentiin, isä oli tehnyt minulle kelkan, joskus oli pohjaan tullut repeämä ja rattikelkalla meno oli kanssa huikeaa, se on vielä tallella saunan vintillä.
Mukavia muistoja :) Hyvää alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaKyllä sinulla on ihana kertomisen lahja. Niin elävästi ja hauskasti kerrot, että pyllyä tärisyttää täälläkin. Tietysti omat muistot sitten sekoittuvat mukaan.
VastaaPoistaKiitos tästä hauskasta muistosta, nautinto oli lukea. Niin kiva, että oli pakko lukea pari kertaa ja vielä toisellakin kerralla naurutti.
Mistä löydettäis tuollainen iso pahvi, mentäis vähän verestämään muistoja ;D
VastaaPoistaPalaga:
VastaaPoistaKiitos sulle pohjakehustasi ja muustakin.Saat matkia, mä tykkään myös pohjasta paljon.
aimarii:
Ne mäet oli kyllä niiin kivoja, ja muistot myös!
Anna:
On ollut hyvä lapsuus meillä, ja ainahan nitä muistelee.
Mukavaa viikkoa sinulle myös!
Hannele mummu:
Kyllä mummuna on kiva olla!
tp:
Juu, pahvilla vaan ja lujaa meni.
Hyvä kun ollaan tässä nyt!
Lastu:
Niin se meni, ja vauhti oli kovaa. Mutta hauskaa aina oli ja ääntä lähti!
tia:
Voi, kun onkin kiva, että on tallella vielä, sun kelkkasi.
Sun pitää kunnostaa se ja laitaa uusiokäyttöön!:-D :-D
Mari:
kiitos sulle ja myös sulle hyvää alkavaa viikkoa!
uuna:
Kiitos sulle tarinakehuista, mutta kyllä olikin silloin hauskaa, ja muistoihin kiinni monesti jää, kun alkaa muisteleen.
Sullakin varmaan samankaltaisia pyllymäki reissuja on ollut.
Marjukka:
Vaikka heti mentäisiin, mutta mistä saataisiin niin iso pahvi?
Peikkokin on laskenut pahvilla. Viuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh.
VastaaPoistaisopeikko:
VastaaPoistaHyvä peikko, mä arvasinkin, että olet laskenut, se on niin kivaa puuhaa!
Ihanasti kerroit ja muistelit laskiaista ja mäenlaskua. Jäin kummastelemaan omia muistoja kun en muista ollenkaan, että olen tuolla tavalla mäkeä laskenut vaikka tiedän, että varmaan olen niin tehnyt. Pulkalla ja liukurilla muistan vanhempana mäkeä laskeneeni ja isolla jätesäkilläkin mutta miten voi olla nuo pahvilla lasketut mäet unohtuneet kokonaan.
VastaaPoistasavisuti:
VastaaPoistaSulla on musta aukko tullut muistiin, sillä varmaan olet laskenut pahvillakin,,he, :-D :-D
Mutta pääasia onkin kuitenkin, että muistat laskeneesi jollain kuitenkin!
Mä olen sen verran nuorempi, että on ollut kyllä ihan muovipulkat käytössä. Meillä oli loistava mäki omalla takapihalla ja muutenkin lähitienoossa hyviä mäkiä. Parhaiten muistan sellaisen laskun, kun löysimme kaatopaikalta jonkun vanhan kelkan ja laskimme sillä kaverin kanssa kaatopaikan mäen alas. Se on ihan hirveä mäki, enkä ikimaailmassa uskaltaisi laskea sitä enää! Lapsena sitä on ihan hullunrohkea, ihme ettei sattunut mitään.
VastaaPoistaHullukaali:
VastaaPoistaMutta pääasia onkin, että muistat laskeneesi kuitenkin jollain, lapsuudessasi!
Mutta se kelkkalasku..? kamalaa,, hyvä, ettet joutunut sairaalaan, on se vaan kelkalla kamala lasku mäestä!
Ja sun pitää kokeilla kuule vielä sitä pahvijuttua, se oli tosi kivaa!