SURULLISTA VAPUN JÄLKEEN

Huomattiin Vapunpäivänä tällanen pikkunen oravanpoikanen ihan yksinään.

Ei oikein osannut edes pelätäkkään.

Istui puussa ainakin tunnin.

Sitten kyllä lähti hitaasti pomppien pois, toivoin, että menisi kotiinsa.

Olikohan pudonnut pesästään, tai eksynyt vanhemmistaan.

Sillä tämä oli sellanen pieneen nyrkkiin menevä kirppu vielä, niin pieni häntäkin.

Meillä on ollut oravan poikaset joskus tossa samassa puussa, ja tiedän, ettei noin pienenä vielä orava äiti päästä lapsiaan minnekkään.

Vähäksi aikaa silloinkin saivat tulla pihalle pöntöstä oksille leikkimään, mutta maahan ei missään tapauksessa, ja olivat paljon isompia kuin tämä.

Tämän paikka olisi ollut vielä äidin lämpimässä sylissä ja imemässä maitoa.

Mutta joistain syystä tämä pikkuinen kirppu olikin meidän vaahterassa.

Pelkäsi varmaan, ei oikein tiennyt tästä maailmasta vielä yhtään mitään.

Pelkäsi putoavansa puustakin.

Ihmetteli vaan kaikkee

Tässä asennossa oli pitkään puussa kiinni.

Melkein nukkuikin siinä, ressukalla oli varmaan päiväunien aikakin jo mennyt ohi.

Sitten varmaan nälkä alkoi tulla, ja kokeili taitojaan, miten päästä alas puusta.
Ja pääsihän se lopulta.

Tuli vielä meiän linturuokinta paikallekkin illemmalla, ja naurutti, kun katselin sitä ikkunasta. Koitti hypätä rapulle, mikä noin alle 10 centtiä korkea, ja reppana putosi pepulleen, kun ei pystynytkään hyppään niin korkealle.

Mietittiin jo, että miten se saataisiin kiinni, ja syötettäisiin sitä sitten, mutta olisi kuitenkin pois vaaroista, mitä ulkona on paljon noin pienelle.

Mutta sitten mietittiin sitäkin, että jos liikaa kesyyntyy, kun on noin pieni, niin jää sitten kuitenkin kissojen ja harakoitten ja variksien suuhun., kun ei osaa pelätä.

Eikä reppana osannutkaan lainkaan pelätä.

Seuraava päivä koitti, ja juteltiin, ettei ole näkynyt oravanpoikasta vielä, että kyllä on joutunut harakan suihin!

Mutta ei kauaa kulunut, kun pomppi jo nurkan takaa pieneen mäntyyn.

Siellä on aina jotain pullanmuruja linnuille.

Mies sitä ikkunasta katteli, ja samasaa huomasi kissan, ja lähti viivana ulos! Koitti ajaa kissan pois, kissa lähtikin, mutta orava oli jo sillä suussaan, mikä hädässään huusi!!

Mä juoksin talon taakse, ajattelin, että otan sen kissan ryökäleen kiinni, mutta ei auttanut, se oli mennyt jo aidan toiselle puolelle ja kotiinsa tai jonnekkin... ja pikuinen kurrenpoikanen oli varmaan jo kuollut!

Niin loppui pienen kurren poikasen elämä lyhyeen.

Itku tuli.