perjantai 9. lokakuuta 2009

EILISELLE JATKOA


Tässä muutama kuva linnuistakin.

Vaikka kuvat eivät ole huippua lähelläkään, sillä ne olivat aika kaukana, ja mulla ei ollut sitä jalkaa mukana. Tässä kuvassa etualalla, näkyy sorsaa pikkasen, tai sen peräpäätä, kun sukeltaa.


Mutta saa senverran selvää, että siellä ainakin lokit ja naakat olivat sovinnossa.
Ja ne sorsatkin, mutta lähtivät lentoon, ja laskeutuivat kauemmas.

Huiliikohan ne nyt tässä, ja jatkavat sitten matkaansa jonnekkin kauemmas.

Ja tässä se mun lapsuuden aikainen puroni laskeutuu jokeen.
Mutta kaislat ja kaikki risut sum muut kasvit ovat valloittaneet koko pikkupuroni melkein kokonaan.


Pienet kukan tupsut vain katselivat mua

kun ihmettelin puroni pienuutta

kuin olisivat ymmärtäneet mun kaipuuni.
Ja ihmettelivät sitä mun kanssani!

15 kommenttia:

  1. Kuin sinä vielä oot valveilla?
    nyt älkkiä untenmaille, niinkuin minäkin...
    Kauniita, herkkiä kuvia unikuviksi!!
    Hyvää yötä!!

    VastaaPoista
  2. Hanne:
    No, jäin koukkuun tänne, mutta nyt meen nukkumaan, hyvääyötä sullekkin, ja kauniita unikuvia!

    VastaaPoista
  3. Peikko tykkää vieläkin naakoista :) Kirkhakkisista. Lapsuuden paikoissa on hyvä käydä näkemässä taas mitä silloin näki.

    VastaaPoista
  4. Siinäpä olikin komea kokoelma lintuja, hyviä kuvia niistä sait ilman jalkaakin.
    Kummasti ne lapsuuden joet ja kalliot ovat pienenneet vuosien myötä, johtuiskohan se siitä että on katsoja itse suurentunut vai ovatko ne paikat vai suurentuneet muistoissamme isommiksi mitä olivatkaan...

    VastaaPoista
  5. Tässä maailmassamme on paljon isoja ja pieniä ihmeitä. Olet taitava löytämään niitä!

    VastaaPoista
  6. Paljon on lintuja siellä ja sovussa suurimman osan aikaa. Onneksi sinulla on vielä pikkupurosi tallella mitä ihailla.

    VastaaPoista
  7. Kyllä linnuilla jokin neuvottelu on selvästi meneillään. Matkareittiä varmaan suunnitellaan. Iso valkoinen lokki on selvästi puheenjohtaja, vaikka yksi naakka vähän vastustaa. Vai onko se sihteeri, minkä pitäisi kaikki tallentaa, ja se hätääntyy kun ei muista :-D

    Lapsuuden joelle minäkin vielä palaan, kunhan tästä saan muutaman haasteen tehtyä. Muistot ovat tiukasti rannoilla, puron ja joen varrella. Onneksi eivät sieltä irtoa vaan voimme käydä niitä kuuntelemassa.

    VastaaPoista
  8. isopeikko:
    Niin, siellä on hyvä käydä aina silloin tällöin muistelemassa, mitä on lapsena nähnyt.
    Rauni:
    Se voi olla, että että siinä on vähän molempiakin.
    Una:
    Se siellä muuten taitaakin linnuilla olla!
    Kaanon:
    Molempia ihmeitä on maailmassamme, sinä oet yksi, kuka näkee niissä aina kauneutta ja löytää ne myös!
    tia:
    Sovussa olivat ihan, eivät tapelleet.
    Se on ihanaa, että edes puro on pysynyt paikoillaan, vaikka muuttunut onkin sen rannat.
    Uuna:
    Taisi olla sihteeri se yksi, ei tullut tappelua kuitenkaan.
    Meillä on molemmilla vesi ollut lähellä lapsuuttamme, eli onkohan se siksi meille aika tärkeä elementti.
    Odotan innolla lisää lapsuuden joestasi.

    VastaaPoista
  9. Onko se nyt niin tarkkaa se kuvan laatu, paras antihan kuitenkin on kuvanautinto, eikö niin. Purot ja kivet pienenevät, kun me kasvamme, mutta ne ovat meille silti tärkeitä muistoja.

    VastaaPoista
  10. Joutsenia oli meidänkin järvellä, puron sain kuvattua, mutta sitten loppui kamerasta akku.

    VastaaPoista
  11. Sopu sijaa antaa. Jospa ovat linnutkin huomanneet, että yhdessä ovat vahvempia!
    Lapsuuden mieleen jääneille paikoille on ihmeen kivaa aina palata.

    VastaaPoista
  12. Zilga:
    No siinä olet ihan oikeessa, pääasia, että asia tulee selväksi ja nähtäväksi.
    Se on kyllä ihme, mikä ne kivet pienentääkin?
    Hannele:
    Niin munki mielestäni.
    Flora:
    No harmi, mutta edes puron sait kuvattua kuitenkin.
    Pirre:
    Kiitos sulle.
    aimarii:
    Niin, se muuten voikin olla. Sinne on aina niin mukava palata, ja onneksi mulla se paikka on lähellä.

    VastaaPoista