torstai 8. lokakuuta 2009

NÄISSÄ MAISEMISSA

KLIKKAA KUVIA
Vietin aikaani tänään lapsuuteni rannassa.
Edellisen postaukseni kuva,
on hyvin näiltä main otettu, ehkä vähän enemmän pois rannasta.
Tää ranta on mulle niin rakas, lapsuuteni ranta.
Siellä on monet uinnit uitu ja luistelut talven jäällä.
Sieltä on monet linnunpesät löydetty, ja toisia lintuja hoivattukin.
Isä oli usein pitkän onkensa kanssa kalassa, toisella puolella kissa ja toisella puolella joku meistä lapsista jännäämässä, tuleeko isälle kalaa.
Mutta siellä pitikin olla hiljaa!
Siellä kuiskittin vain, ettei kalat karkaa, ja se siittä tekikin niin jännää, kun ei saanut puhua suurella äänellä.
Mutta me lapset osattiinkin olla hiljaa, sillä silloin vain sai isän mukana mennä.



Mulla oli kamera tietenkin tänään mukanani.

Aurinko paistoi kauniisti, ja oli aika lämminkin.
Muistelin menneitä aikoja täällä, löysin sen pienen ojankin, mikä kotirannassa kulki,
päättyen tähän jokeen.
Siellä ojanteella vietin niin monet lapsuuteni hetket,
ne olivat mulle niin rakkaita paikkoja, ojan pientareet.
Ja yleensäkkin luonto oli mulle jo lapsena rakasta.
Silloinkin jo nautein yksin kulkemisesta luonnossa, ja siellä ojanteella varsinkin.
Sieltä mä löysin niin monenlaista luontoon liittyvää asiaa.
Linnunpesiä, ja piisaminkin.
Olisipa silloin jo ollut mulla mun kamerani, niin kyllä olisikin kaikenlaisista eläimistä mulla teille kuvia näyttää.
Mutta tälläkertaa


Otin kuvia erilaisista syksyn värjämistä lehdistä.

Näin myös lintuja joella

siellä oli sorsia,

lokkeja

naakkoja, kaikki hyvässä sovussa samalla pienellä saarella.

Mutta nää syksyn lehdet vei mun huomioni tällä kertaa.

Olivat mun mielestä niin tosi kauniita.

Paitsi, että otinhan mä niistä linnuistakin kuvia, mutta eivät oikein onnistuneet

Olivat senverran kaukana, ja jalkaa en ottanut mukaani.


Mutta laitan kuitenkin niitä vielä joskus myöhemmin,
mitä sain niistä otettua hyvempiä.

Mutta eikö Luonnon värit olekin todella kauniita?

Mun mielestäni ovat, ei kauniimpaa enää olekkaan!

18 kommenttia:

  1. Niin, nythän sitä pitää nauttia syksyisistä väreistä, nyt kun on vielä mahdollista. Talvi tulee ja vie värit mukanaan.
    Se on tämä syksy varmaankin, joka saa muistelemaan niitä lapsuuden kesiä ja paikkoja.
    Itsekin kun käyn synnynseuduilla, ja kävelee niitä tuttuja paikkoja, nousee mieleen lapsuuden leikit ja sattumukset.
    Lapset kasvaa ja aikuistuu, jää aikaa enemmän itselle, on aikaa palata elettyyn elämään. Kun on perhe ympärillä, niin siinä tohinassa ei paljon ehdi miettiä menneitä.

    VastaaPoista
  2. Kauniita värejä olet saanut tallennettua. Lapsuudenmaisemat ova kivoja paikkoja siellä voi vaipua muisteluun.

    VastaaPoista
  3. niin kauniita ovat nuo syksyn vangitsemat lehdet, jokainen niin erilainen, loistava, kauneudessaan ja rumuudessaan!!!

    VastaaPoista
  4. Luonto antaa nyt oikean väriloistonsa meille ennen lepoon siirtymistään. Kyllä linssisi on ollut taasen kohdallaan.

    VastaaPoista
  5. Kaunista ja värikästä syksyä lapsuudenmaisemissa.
    Biisamista tuli mieleen oma lapsuudenmuistoni.

    VastaaPoista
  6. Ranta on lapselle kiehtova paikka, vaarallinenkin, mutta onneksi teille eikä meille mitään sattunut. Nyt voimme muistella. Sinulla on kiva, kun ei ole pitkä matka lapsuuden rannalle.
    Hienot värit rantakuvissasi, tosi kauniit ja jotenkin jylhät.
    Kauniita lyksyn lehtiä :-)

    Me laitoimme linnuille ruokintapaikan, ja nyt en meinaa ehtiä kirjoittaa, kun koko ajan pitää seurata tuota uskomatonta vilinää pihalla. Kuvia siis linnuista tulossa täälläkin.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Lapsuuden ranta ei unohdu koskaan. Ymmärrän sinua joka lapsena kuljet yksinkin näissä kaunissa maisemissa. Ja nyt haluat palata uudestaan ja uudestaan ja näyttää meillekin luonnon ihmeitä. Onneksi on olemassa digikamera. Ajattele, jos sitä ei olisi keksitty. Miten paljosta jäisimme paitsi.

    Isäsi opetti hienolla tavalla hiljaisuutta: onkiessa ei puhella (niin, saunassakaan ei saanut meluta). Hiljaisuus tekee hyvää. Luonto saa kaiken huomion. Näkee enemmän - kuten nyt syksyn taikavärit lehdissä. Juovuttavan kaunista.

    VastaaPoista
  9. Satumaisen näköisiä rantakuvissa, ja lehtikuvissa syksyn värit, valo ja varjot taiteilevat upeasti.

    VastaaPoista
  10. Pehmyt piirto:
    Olet ihan oikeessa, nyt on mulla ollut aikaa itselleni enmemmän.
    Vaikka nuorin lapseni kuitenkin nyt ovatkin sulhasensa kanssa täällä meillä pari viikkoa. Mutta tyttö on koko ajan nokka kiinni kirjassa.
    Se vaan lukee ja lukee tai on tietsikallaan, ja lukee varmaan sielläkin.
    Hän lukee nytten avointa yliopistoo tämän vuoden, ja se vaatii häneltä paljon lukemista.
    tia:
    Niin, siellä mä vaivuin kyllä taas lapsuuden aikaisiin muisteloihin.
    Niitä on paikan päällä kiva muistella, vaikka ojanteeni olikin paljon muuttunut.
    Hanne:
    Sanoppa muuta, ne ovat kauniita, vaikka toiset ovatkin rumia.. mutta kauniita siltikin!
    Zilga:
    Luonto on ollut meille niin armelias, ja antanut kauniita värejään, meille iloksemme.
    Kiitos!
    arleena:
    Kiitos sulle, ja kerro ihmeessä meillekkin se muisto lapsuudestasi, haluaisin sen kuulla!
    Uuna:
    Meillä olikin se aika vaarallinen paikka, kun voimalaitoksen kyljessä asuttiin.
    Ja me muksut ei aina totelleet äitin varotuksia ja kieltoja, mentiin vaan...
    Monet kerrat olenkin ihmetellyt, että se on ollut ihme, ettei meistä joku hukkunut ja joutunut voimalaitoksen pyöteisiin..
    Mutta meillä oli varmaan paljon niitä suojelusenkeleitä.
    Me kanssa ollaan mietitty, että pittää laittaa se ruokinta juttu jo pian, mies osti jo kaksi säkkiä ruokaa niille pikkuisille.
    Kiva on niitä taas seuraillakkin!
    una:
    Ette te oo samoja, sinä olet Una, ja ylin on Uuna..
    Kiitos sulle, kuvakehuistasi,ja mitä seuraavaksi,sitä me ootetaan, mitä tapahtuukaan..ehkä lunta?
    Lastu:
    Ei se unohdu koskaan, ainakaan multa. Ja aina uudestaan sinne palaan, ja varmaan olen tännekkin monta kertaa laittanut kuviakin siittä.
    Kyllästyttekin varmaan kohta, kun aina samaan paikaan palaan, monet kerrat!
    Isä opetti kyllä meille Luonnon tärkeyden. Hän itsekkin rakasti luontoa , kukkia ja kaikkee luontoon liittyvää.
    Ongella ja monesti, kun seurattiin lintuja, opetti meille hiljaisuutta, ja katsomista luonnon kauneuteen.
    Kiitos sulle taas!
    SusuPetal:
    Kiitos sulle kuvakehustasi, ja lehdet on vaan niin kauniita näin syksyllä.

    VastaaPoista
  11. OI ETTÄ MITEN KAUNIITA SYKSYN KUVIA TÄÄLLÄ OINKAAN JA MUKAVAA VIIKONLOPPUA♥

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia Harakka! Jännä juttu että aika monessa blogissa on viime aikoina muisteltu lapsuutta, sitä on näköjään ilmassa. Ja hyvä että elämää kerrataan ja uudelleen läpikäydään....muistaa kaikkea kaunista. Surujakin pitää välillä muistella ja ajatella sillä niin niistä parantuu. Ennen kaikkea kuitenkin hyvät muistot. Silloin tulee monesti valtava kiitollisuuden tunne, kiitollinen elämästä.

    VastaaPoista
  13. Lapsuuden ranta ja muistot ovat pysyviä aarteita - niitä on ihanaa muistella.
    Pehmeää syystunnelmointia kuvissasi.

    VastaaPoista
  14. AURINKOINEN:
    Kiitos sulle, ja aurinkoa sinnekkin!
    Johanna:
    Sitä taitaa olla ilmassa, sitä lapsuuden muisteloa.
    Mäkin olen tänä vuonna enemmän miettinyt sitä aikaa jostain syystä.
    Ehkä siksi, että isäni kuoli juuri mun ikäisenä syöpään.
    Silloin olin itse aika nuori, kun isä kuoli.
    Keskimmäinen lapseni oli kolmivuotias.
    ja itse olin 34vuotta.
    Eli aika nuorena jouduin isästäni luopumaan.
    Hyvä tunne mulla onkin isästäni ja kaikista niistä muistoista isäni kanssa.
    Eli kiitän tietenkin isääni niistä kauniista muistoista ja kaiksta, mitä hän mulle opetti!

    VastaaPoista
  15. Niin kauniita kuvia lapsuutesi rannasta! Taustalla oleva alue on tuttu vähän jo minullekin kun kävin silloin yhtenä kesänä siellä valokuvaamassa. Harmi etten saanu oikeastaan yhtään onnistunutta kuvaa kun aurinko paistoi täysillä vasten kameraa vaikka mistä yritti ottaa kuvia.

    Syksyn lehdet ovat kauniita niin ryhmässä kun erikseenkin ja jokainen vähän erinlainen kun tarkemmin katselee. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  16. Höö... Vitsiksi tarkoittamani lausahdus oli kärpänen josta kasvoi härkänen.
    Siksi mää poistin itse sen. =)

    VastaaPoista
  17. Rauni:
    Niin, sähän silloin yhtenä kesänä kävitkin siellä. Niin lähellä mua.
    Ensi kerralla poikkeette sitten.
    Kiitos kuvakehuista.
    Una:
    Ai , en ole huomannutkaan, mutta ei sen väliä.

    VastaaPoista