lauantai 10. lokakuuta 2009

VALOKUVATORSTAI 143. haaste

KLIKKAA KUVAA
Tässä minun oma pieni virtani, omassa pienessä purossa lapsuuden ajoilta.
TÄÄLLÄ lisää virtaa.

19 kommenttia:

  1. Tätä virtaa on mukava katsella ja muistella, virtaa lapsuuden leikkipaikoille.

    VastaaPoista
  2. Kaanon:
    Ihan niin hienosti sanoit sen, kuin ajattelinkin, kiitos!
    lepis:
    Sitä justiinsa se on!

    VastaaPoista
  3. Pienissa puroissa lorkkiminen, oli niin hauskaa lapsena. Ja vieläkin, keväällä, iskee hinku auttaa vettä uomiinsa ;)

    VastaaPoista
  4. Aina ei esteetkään pysty pysäyttämään virtaa - ne kierretään tai ylitetään.

    VastaaPoista
  5. Kaunis kuva. Olet hienosti saanut vangittua liikkeen.

    VastaaPoista
  6. Muistatkos oliko tuo sama kivi jo sillon paikallaan kun pienenä katselit tuota puroa? Se näyttää ihan siltä että se haluaisi jo nousta kylmästä vedestä ja odottaa että joku vaan toisi sille pyyhkeen.

    VastaaPoista
  7. Veden virtausta on aina kiva katsella ja se ei esteistä välitä vaan kiertää ne tai ylittää.

    VastaaPoista
  8. Purot olivat lapsuuden mielipaikkoja, niitä ihailimme, niihin laitoimme kaarnaveneitä uimaan ja vesimyllyjä pyörimään. Virtasi vei minut omaan lapsuuteeni.
    Pieni ja voimakas, hieno on virtasi, hyvin virtaa nykyaikaan asti.

    VastaaPoista
  9. Siinäpä virta hivelee säyseästi kiven pintaa.

    VastaaPoista
  10. Kaunis ja koskettava on kuvasi! :)

    Kosken rannalla kasvaneena minulla on säilynyt viehtymys virtaavaan veteen. Pelonsekainen kyllä, mutta hurmaava. Veden solina rauhoittaa, ja vie ajatukset omille teilleen.

    VastaaPoista
  11. arleena:
    Se taitaa ollakkin kultaa, vaikka hopealta näyttää :-D
    Ansku:
    Se on muuten ihan totta!
    aimarii:
    Niinhän se on, justiinsa ihan niin.
    Amalia:
    Kiitos kehuistasi.
    Isopeikko:
    Kyllä se taisi jo silloin siinä olla, pitäisköhän mun viedä sille pyyhe, ja kuivata se sieltä pois...
    tia:
    Siinä oot ihan oikeessa, vesi menee kuitenkin aina jostain kautta.
    Unis:
    Sitä me sielä tehtiin, ja ne kaarnalaivatkin ja purjeet niihin.Kiva, jos vei virtani omaan lapsuuden muistoihisi.
    Kiitos sulle.
    SusuPetal:
    Sitä se oli, kun vieläkin iloisesti ja pippurisesti virtaa!
    Zilga:
    Niin, on hiottu sekin kivi hyväksi, jo monet, monet vuodet.

    VastaaPoista
  12. Ruiskaunokki:
    Kiitos kuvakehustasi, ja varmasti siittä johtuu munkin viehätys veteen, kun veden äärellä lapsuuteni sain kasvaa.
    Veden solinaa on rauhoittavaa kuunnella.

    VastaaPoista
  13. Suloinen lapsuuden virta, tuohon on helppo kuvitella pienen pojan tai tytön padot ja kaarnaveneet!

    VastaaPoista
  14. Meripilvi:
    Niin, ja siinä olikin pienen tytön ja naapurin pojan kaarnaveneet kilpasilla monestikkin!
    Oh-show-tah hoi-ne-ne:
    Voi, kiitos sulle oikein paljon.
    Marja-Leena:
    Eikö olekkin aikamoinen murikka!

    VastaaPoista