lauantai 3. lokakuuta 2009

VIELÄ VÄHÄN AIKAA SITTEN


Nämä kuitenkin vielä kukkivat, orvokit, mun rappujeni edessä.

Mutta nämä

kauniit punaiset apilankukat, kukkapurkissani.


Mutta kuitenkin ulkona kukkamaallani,


kukkivat vielä pari päivää sitten,
mutta nyt ovat jo kuolleet, pakkanen vei ne toissayönä.


Mutta tämä,
Sinnikäs kukka, vielä kaunistaa kukkamaatani.
Vaikka itkeekin koko sydämestään, niinkuin mekin kaikki täällä!

18 kommenttia:

  1. Ulkoa on kaikki kukat pakkasherra kerännyt mukaansa, mutta sisäkukkien ihailu jatkuu (kenellä niitä on) ;)
    Minulla on hyvin vähän sisäkukkia, kissat pitävät huolta siitä, ettei ne pysy hengissä. ;(

    VastaaPoista
  2. Nyt muistellaan menneen kesän kukkaloistoa ja odotellaan uutta kesää.

    VastaaPoista
  3. Itsekin kuvasin noita huurteen peittämiä kukkia.
    Elämä jatkuu ja ensi kesänä maasta nousevat taas uudet kukkaset meitä ilahduttamaan.

    VastaaPoista
  4. Syksyllä luonto valmistautuu jo uutta kevättä varten. Uusi elämä uinuu juurina, versoina, siemeninä... Mikään ei oikeasti kuole, elämä jatkuu jossain muodossa. Lepoa tarvitsee luontokin välillä.

    VastaaPoista
  5. Kauniisti vielä kukkamaasi kukoistaa ennen kuin se jättää tämän kesän. Viimeinen kukka itkee koko sydämellään. Yöpakkasia on täälläkin ollut. Aurinkoisia ja raikkaita syyspäiviä ollaan vietetty.

    VastaaPoista
  6. A-i-v-a-n Upea toi viimeinen kuva!! Miten oletkin hoksannut sen.

    VastaaPoista
  7. Aivan upea tuo viimeinen kuva!!! Sinulla on sitten silmää kuvata :) Orvokit ovat aika sitkeitä kukkijoita...

    VastaaPoista
  8. Oi minustakin tuo viimeinen kuva on valloittavan kaunis...
    kauniita olivat toisetkin...

    VastaaPoista
  9. Zilga:
    Niin, kyllä senverran on ollut pakkasta jo yöllä, että suurin osa kukista on jo kuollut.
    Mulla toi syysasteri vielä on hengissä.
    Unelma:
    Sanoppa muuta, pian on taas kevät ja saadaan odottaa, mitä mullan alta paljastuu!
    Pehmyt piirto:
    Se on totta, pian tulee tas kevät.
    Irma:
    Tota puhut, ja keväällä nousevat taas mullan alta meidän iloksemme.
    Sisko:
    Kaunista on täälläkin ollut, nyt paistaa aurinko, mutta välillä aina sataakin.
    Amalia:
    Kiitos, hoksasin sen, kun vartavasten menin kuvaamaan sitä kukkapuskaa, se on se puska, kun joskus äidiltä toin pienen juuren, ja kasvoikin sitten aika isoksi. Mutta luulin keväällä, että oli talvi vienyt, mutta kuitenkin alkoi kasvaa.
    Mari:
    kiitos Mari sulle.
    hanne:
    Kiitos Hanne.
    Johanna:
    Kiitos Johanna!

    VastaaPoista
  10. Kukatkin itkevät kanssanne. Kyyneliä täynnä oli koko edellinen kaunis kuvasarja. Vasta nyt pääsin taas täällä blogistaniassa käymään.
    Voimia teille!

    VastaaPoista
  11. Kaunista, joo, vielä muistan ;)

    VastaaPoista
  12. Kauniita kesänkukkijoita ihailemme ja muistamme kesää ja menneitä. Kuljemme eteenpäin taas kohti uutta kesää.

    VastaaPoista
  13. Uuna.
    kiitos sulle.
    Hannele:
    Kiitos.
    arleena:
    Niin, pianhan se taas on täällä meidän ilonamme.

    VastaaPoista
  14. Kaunis koskettava tuo viimeinen kuvasi.

    VastaaPoista
  15. Peikoltakin kehuja kuvista. Muuhun se ei osaa sanoa mitään.

    VastaaPoista
  16. isopeikko:
    Kiitos peikko kehuistasi, eikä sun muuta tarvi sanokkaan, tiedän kyllä, mitä ajattelet.
    Kiitos!

    VastaaPoista