torstai 26. marraskuuta 2009

VALOKUVA-RUNOTORSTAI


Kurkiaura muuttaa
järven sumun tullessa.
Järven reunassa,
jään riite.
Linnut ottavat laulut suustaan,
heittävät veden pintaan.
Äänettömänä kuuntelen,
kyyneleet silmissäni!

Otin kuvan,
etten unohtaisi!
Kurjet palaavat kuitenkin pian!



Ja kun oikein tarkkaan katsotte näitä kurkia, niin niitä on justiinsa se 27, mikä tällä kertaa oli yykaakoo4 -haasteessa.
Mutta en nyt viitti tällä samalla kuvalla kuitenkaan sinne mennä, mutta tässä nyt kuitenkin on se 27!

34 kommenttia:

  1. Linnut ottavat laulut suustaan...pidin tästä.

    VastaaPoista
  2. Kurkiaura on vaikuttava näky. Tulee kaihoisa tunne ikäänkuin tahtoisi lentää niiden mukana kauas pois. Ja ne kurkkulaulut, ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  3. Osoite selvillä, kurssi kohdallaan!

    VastaaPoista
  4. SusuPetal ehti jo nostaa tuon hienon säkeen esiin. Joskus tuntuu, että kurkien huuto kiirii niin kauas juuri siksi.
    Pian ne tulevat taas. Hieno kuva!

    VastaaPoista
  5. Kaihoisa runo sopii tähän marraskuun hetkeen. Lennän mukana ja kuuntelen viestiä. Kurjen äänet poistuvat - palatakseen.

    Jään ihmettelemään lintujen nimiä. En osaa ajatella kurjelle sopivampaa nimeä kuin mikä sillä on: kurki. Juuri niin. Ja kurjen huuto: juuri siten kuin sen kuulen. Niin sopiva.

    Runossa on mukana toivo. Lähtemisessä kuultaa paluun lupaus.

    VastaaPoista
  6. Marjukka:
    Pian on kevät, se on hieno juttu!
    SusuPetal:
    Kiva, jos tykkäsit!
    arleena:
    Kurkiaura pysäyttää joka kerta. ja ne äänet myös!
    Savu:
    Niillä on osoite selvillä, ja joskus vaikka oikotiekin!
    Uuna:
    Se on niin hienoa joka kerta kun palaavat takaisin, syksyllä kaihoten katsoo niitä, mutta niissä on aina toivo ja uusi elämä!
    Lastu:
    Niin, kauniisti sanoit,lähtemisessä kuultaa paluun lupaus!
    Se on ihan totta, sä osasit vaan sen sanoa oikein!
    Sulla on aina sana halussasi, kiitos sulle!

    VastaaPoista
  7. On juhlallinen tunne kun näkee ja kuulee kurkiauran. :)

    VastaaPoista
  8. Pian ne taas palaavat ja tulee kevät sekä kesä - emmehän unohda emmehän!

    VastaaPoista
  9. Jotta emme unohtaisi, kurjetkin saapuvat valon myötä.

    VastaaPoista
  10. Hienosti sanottu: 'ottavat laulut suustaan ja heittävät vedenpintaan' -- Kyllä niitten tarttee tulla ensi kesänä taas poimimaan ne laulunsa... eihän ne voi elää ilman laulujaan, eikä mekään!

    VastaaPoista
  11. kipi:
    Se on totta!
    tanssiva harmaa pantteri:
    Emme unohda!
    Zilga:
    Niin, siinä olet oikeassa.
    Kutuharju:
    Niinhän siinä käykin!
    kiitos!

    VastaaPoista
  12. Ja minkälaisen laulun ne ottavatkaan,
    ne palaavat, ne palaavat
    ja hetken aikaa kuljemme kuvia katsellen.
    Kiitos Harakka!

    VastaaPoista
  13. Kaanon:
    Niin, Kaanon, ja hetken katselemme niitä kuvia, niin senjälkeen ne tulevat, kirkuvat ja ottavat
    laulunsa sieltä vedestä, ja ovat taas täällä kotona, meidän ilonamme ja ihailtavanamme!
    Kiitos sulle!

    VastaaPoista
  14. Ei voi muuta kuin ihailla ja kumartaa nöyrästi. Niin kurkia kuin sinuakin. Mestareita olette molemmat. Linnut ottavat laulun suustaan ja heittävät veden pintaan. Aivan mahtavaa! Noobeli noista säkeistä!

    VastaaPoista
  15. Runossa haikeutta, mutta myös toivoa. Niiden ääni muistuttaa paljosta.

    VastaaPoista
  16. Upea runo. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin. Kurkiauran lento on komeaa nähtävää, ja niiden huudot muistuttavat aina vuoden kulusta. Jälleen kerran kurjet lensivät yli, ja lähtivät. Tullakseen keväällä uudelleen.

    VastaaPoista
  17. Niin..kyllä ne palaavat. Meinaa unohtua tässä pimeydessä...Ihana runo.

    VastaaPoista
  18. mehtäsielu:
    Voi kiitos, oikein iso kiitos kehuista!
    Mutta sinä itsekkin teet vielä parempia runoja, olet tehnytkin monta!
    aimarii:
    Niin, toivo, että ne palaavat ja lupaus myös.
    Reija:
    Kiitos Reija!
    Ansku:
    Niin, ja keväällä niitä odotamme taas niin innokkaina, ja yhtä iloisina, kuin ne tulisivat aina ensimmäistä kertaa!
    Anna:
    Kyllä ne palaavat, eikä kauaa meekkään, aika menee niin äkkiä!

    VastaaPoista
  19. Itse keväisin tuijottelen taivaalle niskat jumittuneena ja korvat höröllä, että milloin NE tulevat? Ja se mieletön villi meteli, minkä NE saavat aikaiseksi saavuttuaan Suomeen. Fantastisia lintuja ja täyskymppi tämä sinun juttusi. Upposi minuun kuin häkä! : )

    VastaaPoista
  20. Aivan ihana ajatus. Kurkien lähtö on aina niin haikeaa. Täytyy muistaa, että ne palaavat. :)

    VastaaPoista
  21. Monta merkitystä yhteen niputettuna, kaunis kuva ja runo, sekä numerot kohdallaan.

    VastaaPoista
  22. Minullakin tuli ensin mieleen kurkiaura,toivottavasti ne eivät unohda meitä.

    VastaaPoista
  23. Ei aikaakaan, kun taas ovat täällä!

    VastaaPoista
  24. Kurkiaura herättää aina tunteita ja on vaikuttava näky! Aika myöhään olivat tänä vuonna liikkeellä.

    VastaaPoista
  25. Ihan hieno ja luonnonläheinen, luontoa rakastavan runo.

    VastaaPoista
  26. Taru:
    Voi kiitos, kiitos sulle Taru!
    Ilona Tammi:
    Kiitos sulle.
    Elämänkulkija:
    Kiitos sulle myös oikein paljon!
    Oh-show-tah hoi-ne-ne:
    Kiitos sule sanoistasi.
    Tia:
    Niin, tuli monta haastetta kerralla.
    Flora:
    Eivät ne unohda meitä koskaan!
    Marjukka:
    Se on muuten ihan totta1
    Rita:
    Niin, toivotaan, että pääsivät kaikki sinne, minne olivatkin menossa.
    erikeeper:
    Kiitos sulle paljon!

    VastaaPoista
  27. Että en unohtaisi, hyvin kuvailtu.

    VastaaPoista
  28. Linnut ottavat laulut suustaan, heittävät veden pintaan... hienosti sanottu. Siihen ne jäätyvät seuraavaan kevääseen asti kunnes sulavat jälleen poimittaviksi. Haikeaa.

    VastaaPoista
  29. Kumma juttu mutta minä en saa mieleeni että olisin keväällä nähnyt kurkiauran.Syksyllähän niitä näkee muistuttamassa talven tulosta.Taitavat tulla keväällä niin yllättäen etten ole sattunut näkemään ja ehkä huono muistikin vaikuttaa asiaan:-)

    VastaaPoista
  30. Hirlii, Sirokko ja Tapsu:
    Kiitos teille oikein paljon kommenteistanne.
    Ja Tapsu, kyllä ne kurkiaurat tulevat keväällä taas, niitä oikein odottaa innolla aina!

    VastaaPoista