sunnuntai 28. helmikuuta 2010

KIHIVAS haaste


Haastesana on tälläkertaa KEVÄÄNKORVA
Katso lisää merkistä klikkaamalla.
Mun kevään korva on tällanen.

KEVÄÄNKORVA

Pajunkissat pehmoiset
keväänkorvan näyttävät.

Lumi räystäistä putoaa
tanssivana, hohtavana vetenä.

Kimaltelevat meille
auringon iloiset säteet!


TEEMATIISTAI 4


Haastesana oli MUISTOMERKKI

Mä laitoin tämän kotipaikkakunnallani olevan Koppakauppias patsaan.
Se on osoitus kunnan käsityöperinteestä.
Tällä paikalla ennen tehtiinkin koppia.
Mun lapsuuskotini oli siinä naapurissa.
Kampojakin tehtiin monessa kodissa. Oma mummuni ja pappakin niitä tekivät, luusta ja puusta.
Sittemmin nyt kopat ja kammat ovat muuttuneet laukuiksi.
Täällä onkin Laukkutila Ihanamäki mistä voi ostaa melkein mitä vaan laukkuihin liitttyvää. Katso osoitteesta lisää. ( nimestä)
Meidän pitäjä onkin tunnettu laukuistaan jo kauan.



VALOKUVATORSTAIN haaste 156.

Haaste on tällä kertaa sana RYKELMÄ

Mulla on tällä kertaa tällanen" rykelmä"
Lisää rykelmiä merkistä klikkaamalla.

lauantai 27. helmikuuta 2010

LUMI ON KAUNISTA KUITENKIN



Lumi on mennyt grillikatoksen pöytiin ja tuoleihinkin,
tehnyt niihin kivoja merkkejään.

Tänään oltiin koko päivä Tampereella.
Oltiin muuttamassa tyttöä ja vävyehdokasta.

Heillä onkin nyt kiva asunto.
Siellä istuin pitkään ikkunalaudalla, katselin ihmisiä kadulla,, kaikilla kova kiire jonnekkin!
En tiedä, minne?

Kuitenkin, aattelin, että täällä voisin asua minäkin, ja ihan mielellänikin.
Ehkä kuitenkin kaupungista sivummalla.
Mutta asunnosta pidin, tuntui kodilta.

Enkelipallokin tuli mieleeni siellä istuessani.

Mutta nyt meen nukkuun, kello on vaikka mitä.. ja oon väsynyt päivän hommista!
Mies vielä varmaan kattoo jääkiekkoo,
mutta taisi kurjasti kuitenkin suomen joukkueelle käydä, kurjaa..

torstai 25. helmikuuta 2010

EILISEEN JATKOA


Mies sanoi mulle kotona, että ihan turhaan lähet sinne rämpimään.
Mutta mä halusin mennä kuvaamaan, enkä uskonut, että siellä mitään rämpiä tarvii!


Mutta kyllä siellä kirjaimellisesti piti rämpiä!
Että huh huh vaan! Kirjaimellisesti piti rämpiä lumessa joka ikisellä askeleella, että pääsi eteenpäin.
Lumi oli niin hepposta, että painui varmaan maahan asti joka jalallinen!

Mutta löysimpäs jotain kuvattaakin, oli viimesyksyn lehti keskellä valkoista hankea.
Ja se olikin mun mielestäni kaunis, kannatti tulla ja rämpiä! Hi hii!

Sitten lähin takaisin päin tielle, siinä on joskus lumien aikana menty kuitenkin autollakin.
Mutta nyt ei kyllä olisi päässyt, meinaan painui jalat senverran syvälle, että kiinni olisi ollut, vaikka olisi nelivetoinenkin.
Lunta vaan oli niin paljon!

Matkalla tielle oli kaunis vanha lato,
mitä kesäaikana, teatteri aikaan on pidetty kahvilana.


Lato on varmaan oikeestikkin vanha, tai tehty vanhoista hirsistä.

Ja katsokaas, mikä tässä on möyrinyt?
Se olen ollut minä!
Voi veljet, kun meinas tulla suru puseroon, kun lähdin oikaseen polkua tielle, niin siellähän painui niin tosi syvälle, että kenkiin meni lunta koko ajan, ja melkein yli polvien oli lunta koko ajan, että olikin aika rämpimistä tielle.
No huokasin, kun pääsin sinne asti.

Mutta ei se siihen rämpimiseen vieläkään loppunut.
Vaan kun siinä menee tie, ja sitten on lumivalli ja sen takana sitten kävelytie.
Ja tietenkin mun piti koittaa mennä sinne kävelytielle, koska se siltatie on aika kapee, ja jos tulee iso rekka, niin siinä on kävelijä aika heikoilla silloin.
Ja niitä rekkoja näytti menevän siittä jatkuvasti.
Mutta, se mistä yleensä ihmiset menee sinne kävelytielle, niin se tienhaara oli aika kaukana, enkä millään olisi viittinyt sinne lähtee ja sieltä sitten taas takaisin tähän kohtaan, eli päätin oikaista siittä suoraan vallin yli!
Mutta, se olisi pitänyt mun jättää tekemättä!
Meinaan, kun lähin ylittään sitä vallia, niin ensinnäkin se oli tosi korkee se valli, että kesti jonkinaikaa, että sinne pääsin. Ja sen jälkeen alkoikin se alamäki, ja se alamäki meni melkein vyötäröön asti!!!!
Eka askel, meinaan meni niin syvälle, ettei maata senkään jälkeen tuntunut , eli olin visusti kiinni toisesta jalastani, haaroihini asti! Kamera kaulassani, ja kameralaukku olallani!

Tyhmä nainen!

No, äkkiä katoin, että näkikö ketään, ja huomasin, ettei ketään näy ja kiitin luojaani.
Sitten oli pakko jotain koittaa tehä, laitoin toisen jalkani eteenpäin, ja kokeilin astua sille, ja sama juttu, sinne painui, kuin mikäkin hurllumpsis!
No, siinä nyt sitten olin kiinni ja visusti molemmista jaloistani, ja jos pikkasenkin kokeilin liikkua, niin painui vain syvemmälle.!
Katoin sinne päin, missä mies ootti mua, mutta ei näkynyt, ja tietenkin olin kännykkänikin jättänyt kotiin, voi herran jestas sentään, mitä mä teen!!!
Tässä seison, enkä mitään voi!!!
En ikinä olisi uskonut, että vielä aikuisenakin voisi käydä näin, kun lapsena joskus kävi, mutta äiti tuli apuun nostaan mut pois!
Mutta nyt ei ollut ketään, ja mikä parhainta, ei ollut ketään näkemässä mua!
Eli, nyt on voitava mun tehä jotain, etten tähän jää, mun on päästävä ja äkkiä tästä jalkapuusta pois!
Mun ON keksittävä jokin keino päästä pois!
En mä tähänkään voi jäädä, haarojani myöden lumipenkkaan seisoon he!
Vaikkei kyllä paljon naurattanut!
Aina välilä katoin, ettei vaan ketään tuu ja näe mua tyhmää naista tässä!!

No, ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin kieritteleminen pitkin hankea, kun ensin olin saanut toisen jalan irti lumesta, kovalla työllä ja hiellä, aina välillä vilkuillen, ettei ketään vaan tulisi ja näkisi!
Niin sen jälkeen hitaasti toinen pois, ja makasin melkein selälläni, ettei painuisi uudelleen, ja sitten siittä vaan kiemurrellen pois penkan päältä ja kamera tietenkin paljaana kaulassani, kieritellen kivasti mukana lumihangessa, jee! Kiva juttu!!!
Aattelin, että siinä meni sekin kamera, kun oli lumessa kiemurrellut, ja sen otinkin ihan heti käsittelyyn, kun irti pääsin ja jaloilleni.
Mutta ei se sitten niin paljon ollutkaan lumessa, kuin kuvittelin, se oli varmaan jotenkin mun päälläni kulkeutunut, tai mä olin sitä vaistomaisessti suojellut, vaikka en kyllä sellasta muista.
Mutta mä pääsin irti siittä, voi jepulis, kun huokasin syvään rintaäänellä ja olin onnellinen!! Ja kukaan ei edes nähnyt!!!!
ISO HUH HUH!!!!!


No, mä jatkoin sitten lopulta matkaani autolle, missä mies ootti.
Mutta sillalla huomasin joella jotain..
Siellä oli kivannäköinen kivi, mihin oli jää ja lumi tehneet kivan luomuksensa.


Kauempana oli kolme lintua jään reunalla ja yksi ui joella vieressä.

En saanut selvää, kun olivat sen verran kaukana, että olisiko olleet jotain tukkasotkia, ehkä olivatkin.

Siinä ne vierekkäin istuivat ja ottivat aurinkoa, ja nukkuivat päikkäreitä.

Yksi uiskenteli koko ajan, mahtoiko pydystää kalaa

Ja sinne se

meni sukelluksiin!

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

KAUNIS LUMI


Olin tänään pikkasen kuvailemassa,
vaikkakin kuvausreissu päättyikin vähän nolosti.
Mutta siittä kerron sitten enemmän vaikka huomenna
nyt en tänään ehdi kertoa kaikesta, laitan nyt vaan jotain kuvia, mihin ite ihastuin.
Tämä eka kuva on kesäteatterin katsomosta...
Aika hiljaista porukkaa...
Valo ja varjot siellä vaan leikkii keskenään.
KANNATTAA KLIKATA, NIIN NÄET PAREMMIN.



Tämän löysin sieltä "polulta"
Oksalla raskas taakka...

Ja tämäkin hento oksa, lumi siinäkin kuitenkin kiinni.


Tässä on teatterin kiviaitaa, oli kivan näköistä,
kun lumi oli mennyt kivien sisään.
Kivi on onneksi voimakas, se jaksaa raskaankin taakan.

Tässä mun mielestäni on kiva kuva, kannattaa klikata,
että näkee auringonpilkut paremmin!




Tämän otin kiviaidan reunasta, aurinko oikein lämmitti siihen, ja tuntui, kuin lumi sulaisi!

Jippii, ja se sulaakin, ootetaan kuitenkin vielä ja nautitaan tästä ihanasta lumesta!
Vaikka mä jouduin vaihtaan kaikki sukkia myöden, kun lumi meni väkisin kenkiin sisälle, vaikka olin suojautunutkin hyvin, muttei auttanut tällä reisulla!

tiistai 23. helmikuuta 2010

KIHIVAS haaste

Haaste sana on..MIHIN VIE.. ja haaste kuva on tässä alapuolella.


Tässä on mun haastekuvani.
Klikkaa suuremmaksi.


Keiju ihmeissään odottaa.
koska mennä saa.

Kuuluu kuiskaus vieno
Tule keiju pieni, nyt tulla saat!

Polkua pitkin kulje,
seuraa lamppuja kadun.
Siellä kohtaat meren,
kauniin tähtien meren!
Astu rohkeasti sisään.
Siellä sua jo odotetaan,
meri ja tähdet taivaan!

Siellä olla saat,

timantti, meressä.
kukkana maassa,
kukkana, tähtenä, taivaan!

maanantai 22. helmikuuta 2010

MUSTAA JA VALKOISTA



Tälläkertaa tehtävänä on ottaa kuva, näkymä omasta ikkunastamme.
Tämä näkymä on yläkerran makuuhuoneen ikkunastani.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

TEEMATIISTAI


Aiheena tälläkertaa KIRJASTO


Mäkin ihan viimetipassa sitten edes jotain laitoin tänne.
Tää olikin mulle aika vaikee, ja jos jonkun keksin, niin oli joku jo laittanut samantapaisen.
Mutta nyt laitan tällasen, vaikka olisikin sitten jollain samankaltainen.

lauantai 20. helmikuuta 2010

TALVEN KUKKIA VÄLILLÄ


Tässä tällaset pienet karvapallerot.

Kesällä ne ovat hanhikeita.

NÄMÄ KANNATTAA KLIKATA, NIIN NÄKEE KAIKKI OHUET KARVATKIN

Ne vaan on mun mielestäni talvellakin kauniita.


Tässä talven kaunotar myös, ruusunnuppuja ja marjoja.


silmuja
kukkia

erilaisia kukkia

ja silmuja

myös erilaisia.

Tässä mun mielstäni on kaunein.

perjantai 19. helmikuuta 2010

LUOVA LAUANTAIN hAASTE

Tällä kertaa on haasteena ELOLLISTAMINEN.
KLIKKAA KUVIA, NÄET PAREMMIN

Mä elollistin tällä kertaa kolmekkin.
Tämä on sellanen jääpuikko, ja heti tuli siittä mieleeni nainen.
Eli toi kukkainen on sitä jääpuikkoo, laitan joskus siittä kuvan blogiini.
Kanervan kukka oli jäänyt jääpuikon sisään.



Sitten tämä nainen tässä on löytänyt suolta varmaan lakkoja, kun niin noukkii, ettei mitään huomannut, vaikka häntä kuvasinkin.
Eli tämän naisen alaosa on sellanen pökkelö siellä suolla, ja tuli silloin mieleeni, että se on kuin jonkun jalat.


Ja tämä jääkaunotar.
Tämä oli meiän tuolla joen jäällä jo viimetalvena.
Nyt vasta hänet piirsin ja huomasin, kun hain elollisia, ja mitä voisi elollistaa.
Tällanen tuulitukka nainen hänestä tulikin, taitaa ollakkin kova lenkkeileen.
Pirteä nainen!