lauantai 30. lokakuuta 2010

NAUTINNOLLISIA HETKIÄ

Yksin metsässä, nautein jokaikisestä hetkestä siellä!
Kuuntelin lintujen lauluja, erikoisen äänisiäkin, kuuntelin, katselin, mutten nähnyt lintua, mikä niin ihmeellisesti lauloi, se olikin varmaan satulintu!
Koirakin haukkui jossain kaukana!
Istuskelin kivellä, mikä oli kuin nojatuoli, siinä ajattelin ja kuuntelin kaikkea kivaa...
Paitsi yhdestä hetkestä  en nauttinut, kun luulin eksyneeni, mutta löysin kuin löysinkin takaisin polulle!
Ja olihan mulla kännykkä mukanani, ettei mulla mitään hätää olisi ollut, vaikka eksynyt olisinkin! Mutta tuli vaan heti sellanen orpo olo, kun huomasi, ettei tiiä, missä on?
No, miks mä eksyin  selvältä isolta polulta..?
No siks, kun uteliaisuus ja toivo kivoista kuvista, voittaa pelon eksyä!
Aina huomasin, että heiii, tuollahan on kivaa kuvattavaa ja sitten tuolla ja tuolla, ja aina menin kauemmas polulta!!
Ja siinä sitä sitten oltiin, en yhtään tiennyt, mistä olin tullut, ja missä se iso polku olisi!
Mutta loppujen lopuksi löysin takaisin polulle kuitenkin, ja aika helpollakin!
Eikä tullut karhukaan vastaani,, hui! Meinaan sekin tuli mieleeni...!
 Tässä otin heinätupsusta kuvan, kun olivat mielestäni niin kauniita, niitä koristi satojen vesipisaroiden tähdet!
Eivät kuitenkaan kuvassa näytä siltä, kuin luonnossa.
Kuvia voi pikkasen suurentaa vielä klikkaamalla, jos tykkää!


 Ja näitä löytyikin  sieltä enemmänkin, pikkusia heinänkorsia, jotka olivat täynnä kirkkaita pisaratähtiä!
  Kuvia otinkin sitten niistä paljon, vaikkei puoletkaan onnistuneet.
Aurinko oli jo laskenut pois niiden kohdalla, ja aina tulee silloin huonommat kuvat, vaikka ei välttämättä.

  Mutta otin kuvia aika monta ja jokunen onnistuikin, että uskalsin tännekkin laittaa teiän nähtäväksenne!

 Pisaroita tippui siellä melkein kaikista kasveista, kun sinne menin, mutta kun tulin pois, niin olivat jo kaikki tippuneet, aurinko oli ne sulattanut pois varmaan.
 Näistä tykkäsin, onkohan nyt sitten rahkasammalta, mutta olivat kuitenkin täynnä pisaroitten kauneutta!
 Tässä lisää
 kuin tässäkin
 Ja vielä
 Ja aina vaan...
 Näitä olisin  sinne jäänyt kuvaamaan vaikka loppupäiväksi, ja illaksikin vielä....muttakun...
 Aurino laski, ja heti tuli sellanen olo, että pitää lähteä kotiin!
Tässä vielä  sammalta pisaroineen!
Oli niin tosi onnistunut kävelyretki mulla metsään, että pitää ottaa uusiksi, ja silloin  lähen vähän isolta polulta pois enemmän, laitan merkin puuhun aina vähän väliä, niin en eksy, ja onhan mulla se kännykkä taskussa, vaikken sitten osaakkaan kenellekkään sanoa, että mistä mua hakevat, hi hi!
No ei naurata silloin, jos oikeesti eksyis!

23 kommenttia:

  1. Kauniita pisarakuvia olet ottanut, upeita!

    VastaaPoista
  2. Pisarat ovat kuin kristallihelmiä. Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  3. Kylläpä ovatkin kauniita sinun pisarakuvasi. Olin samoissa puuhissa viime viikolla, mutten läheskään onnistunut sinun laillasi kuvaamaan mitä näin.
    Kannattaa ottaa kuvausmatkalle mukaan punainen lankakerä, osaa tulla takasin pääpolulle merkkilankoja pitkin. Tiedän, sitä unohtaa itsensä kun innostuu kuvaamaan.
    Hyvää viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
  4. Uskomattoman kauniita pisarakuvia!!

    VastaaPoista
  5. Mahtavia pisaroita! Niissä hennoissa heinissä pisarat uhmaavat painovoiman lakia! Miten ne ollenkaan pysyy siellä kiinni? Hienot!

    VastaaPoista
  6. Voi miten kauniita pisarakuvia olet saanut, olet lähtenyt luntoon kuvausretkelle. Minä olen ollut koko päivän sisällä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Aivan uskomattoman kauniita kuvia,
    ihania pisaroita, luonnon kauneuksia..

    VastaaPoista
  8. Olet sinä harakka taitava kuvaaja. Sinun kuvissasi on aivan erityistä herkkyyttä ja näkemystä. :)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihania kuvia! Oikein semmonen taiteellinen kokonaisuus noista upeista kuvistasi.

    VastaaPoista
  10. Ihan toisenlainen tuo Sinun retkesi kuin minun!
    Nuo sadepisarakuvat kuin satukirjasta Adalmiinan helmi,- lempisatuni muuten.
    Täällä ei ole edes satanut, on pimeää vaan :-(
    Piristi kovasti nämä Sinun kuvasi..mukavaa alkavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
  11. Mahtavan upeita, pisarakuvia. Kiehtovia ja ihmeellisiä. Kameran kanssa pyöriessä käy helposti niin ettei huomaa minne on innoissaan kävellyt. Onneksi löysit polulle:)

    VastaaPoista
  12. Ihanassa satumetsässä olet käynyt ja ei se pieni eksyminen haittaa tuo vaan hiukan värinää mukaan. Oli se varmaan satulintu joka sinulle siellä lauloi ja hienoja pisarakuvia olet ottanut ja kiva kun meillekin niitä olet laittanut nähtäväksi.

    VastaaPoista
  13. Kun katsoo luonnonkauneutta oikein läheltä ja silmästä silmään, unohtaa että on lokakuu (loskakuu). Ihanien kuviesi mukaan lokakuun voisi nimetä vaikka kastepisarakuuksi (helmikuu on jo varattu).

    Pimenevä metsä voi kyllä eksyttää. Suuntavaisto katoaa. Itselläni ei ole suuntavaistoa paljon ollenkaan ja siksi olen oikein mestari eksymään. Onneksi löysit takaisin poluille ja saamme iloita kuvistasi nyt.

    VastaaPoista
  14. Sinähän olet seikkailuretken tehnyt. Entinen opettajani sanoi: Ihminen voi luulla eksyneensä, tai joutuneensa hukkaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, mehän asumme pallolla.

    VastaaPoista
  15. Ihanat pisaraheinät ja sammaleet!
    Pilvisellä, hämärällä säällä on tosi helppoa eksyä tutussakin metsässä, edestakaisin pyörähdellessä suunta katoaa äkkiä.
    Kännykkä on kyllä hyvä mukana, varsinkin nyt kun illat pimenevät nopeasti.

    VastaaPoista
  16. Olet ollutkin satumetsässä! Ei minun metsäkuvat ole koskaan tuollaisia, noin satumaisia ;)Muuten olen samaa mieltä, että metsässä kannattaa jättää merkkejä paluumatkaa varten. Joskus on vaan ajatukset niin eri maailmoissa, että suunta unohtuu ja huomaa olevansa ikään kuin eksyksissä. Onneksi löysit takaisin polulle!

    VastaaPoista
  17. Tosi kauniita pisaraverhoja ja -aitoja. Ja ihana lukea, miten olet nauttinut retkestäsi. Pieni eksymisjännitys oli ihan hyvä lisämauste päivääsi :)

    VastaaPoista
  18. Kannattaa joskus poiketa normaalireitiltä. Karhutkin ovat jo talviunilla. Sitäpaitsi väistävät ihmistä jo kaukaa. Upeat pisarakuvat, erityisesti tykkään harmaista puikkotorvijäkälistä.

    VastaaPoista
  19. Voi ihana kiitos teille kaikille kommentin jättäneille! Te ootte kyllä niin ihania ihmisiä, ja mulle jo niin jotenkin tärkeitäkin!
    Kiitos teille jokaiselle erikseen!

    VastaaPoista