lauantai 5. maaliskuuta 2011

NYT MENNÄÄN

Nyt mennään taas metsään ja katsotaan, mitä  löysin sieltä....pyöritään..ja mennään mukana vaikka satumetsään!
Saatte kaikki kuvat isommiksi ja tarkemmiksi, kun klikkaatte kuvaa!
Puut olivat kuin satumetsässä, ihan outoja?
Mutta silti jatkoin matkaani, en pelännyt kuitenkaan, sillä metsä on ystäväni!
Otto-koiramme istui oikein polun päähän, ja mietti hetken, että mennäkkö, vai ei, mutta sitten mentiinkin ja vauhdillakin välillä,.
Sitten tulikin välillä pudotuksiakin, koirakin oli kaulaansa myöten melkein lumen valtakunnassa, mutta aina pääsi silti sieltä omin voimin pois polulle takaisin
 Otto ihmetteli siellä metsaässä erikoisia jälkiä, minne mahtoivatkaan mennä nämäkin jäljet..?
Ja kenen tekemät..ketunko?
Mutta tämä jälki alkoi jo muakin kiinnostaa...siinä oli ihan selvästi vedetty jotain perässään...en voinut mennä seuraamaan, minne jäljet loppuivat, sillä olisin uponnut lumeen, ja kohta olisi muakin joku raahannut! Hi!
Ehkä siinä oli joku fasaani tai pupujussi päässyt hengestään, ja joutunut jonkin isomman suihin!
Kurja juttu, mutta se on silti osa luontoa...
 Nämä lumiset kivet olivat mun mielestäni tosi ihanat, melkein ne nauravatkin, ja kuin  olisinkin kuullut jotain sen kaltaista sieltä takaani, kun menin niiden ohitse! (ihan selvästikkin se oli naurua!))
 Puut toiset olivat kuorineet ihoaan pois, mahtoikohan niiden olla hiki jossain vaiheessa, kun näin ovat tehneet?

 Kivellä oli monta kerrosta lunta, lumiveistoksen oli Luonto tähän näköjään tehnyt.
Otto siihen meinasi nokkansa laittaa keskelle veistosta, mutta sain sen pois vedettyä, ettei rikkonut kaunista taideteosta!
Kivet olivat saaneet kaikki niin tosi komeat hatut tänä talvena, että olivatkin sitten oikein tosi ylpeitä, eivät katsoneetkaan meihin päin, etteivät vaan olisi hattuaan kadottaneet...en malttanut niille sanoa, että pian ne katoavat, kun aurinko lämmittää ne pois! Hi!
 Kauniita lehtiäkin sieltä löysin, olivat kuin syksyllä punasen näkösiä.
 Ja sitten tätä keltaista jäkälää, se oli myös todella kaunista
Toiset oksat olivat ihan täynnä tätä ihanaa keltaista...onkohan aurinko niihin tehnyt pesänsä?
 Ja sitten tämä ihana heinämato siellä oli myös, otto sen meinasi heti nuolaista suihinsa, mutta viimehetkellä sain sen estettyä!
Ja mato sai jatkaa matkaansa.
 Nämä pikkaset kävyt ovat mun lenmikkejäni näin talvella.

Niinkuin tämäkin,  kukka kaunis, ja lumi sen päällä kruunaa kaiken.
Talvella näkyy olevan  paljon kauniita kukkia, ja osa on vielä saanut sen  kauniin kruunun päähänsä!
Nämä viimeiset kuvat ainaskin kannattaa klikata, niin näkee tarkemmin.



 Syksyn lehdet yhä vielä kiinni oksissa, eivät halua vielä luopua..haluavat vielä näyttää kauniilta,
 Ja näyttäväthän ne  tosiaankin kauniilta, kun lähemmin katsoo!
Tämäkin vasten aurinkoa oikein loistaa kauneuttaan!
Ja tämä viimeinen kuva on mielestäni kaunis, vaikka onkin vaan ihan tavallinen kuva, mutta aurinko siihen tekee niin paljon ilonpilkkuja, että antavat teille jokaiselle omansa!
Kiitos teille, kun aina jaksatte kommentoida mulle,vaikka en aina voi täällä ollakkaan niin usein kuin haluaisinkin.
Olkaapa hyvä ilonpilkuista, ja toivon, että tekevät  teidät iloisiksi!
Ne on siksi sinne luontoon tehty, että antaisivat iloa jokaiselle, ihan teille kaikille!
Kiitos kaikille aina teidän kommenteistanne.

27 kommenttia:

  1. Tykkäsin erityisesti tuosta heinämadosta :) Kyllä kimaltelee hienosti viimeisessä kuvassa. Mukava retki on sinulla ollut.

    VastaaPoista
  2. Onkohan tuo keltainen jäkälää, vai onko se joku sieni?

    VastaaPoista
  3. Kiitos ilonpilkuista, tekivät tosi iloiseksi, samoin kuin kauniit kuvasikin ja kivat tekstisi!

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo alin kuva tosiaan onkin!
    Ja ylin, kuin tunneli talven taikamaailmaan.

    VastaaPoista
  5. Olipa siinä moni-ilmeinen kuvasarja. Luonto tarjoaa osaavalle kuvaajalle lukemattoman määrän kohteita. Kiitos ilonpilkuista, otan muutaman mukaani, niille on aina käyttöä :-)

    VastaaPoista
  6. Kuvaussessiosi on kuin oodi talvelle, jonka kuvat tuovat esille kauneimmassa asussaan.
    Levällään on Lumikuningattaren kalanauha sinunkin pihallasi, alimmainen kuva sen paljastaa, kun hanki tuikkii noin.

    VastaaPoista
  7. Siinäpä oli kuvakavalkadi :) Se "kukka kaunis" on ihan selvästi jokin eläin, piikky mato tai sellainen. Se kurkistaa sen kuvan läpi, ja tulee varmaan ulos kuvasta kun näkee sopivan paikan jossain.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, taas niin virkistävä postaus!
    Oikein alkoi tehdä mieli ulos luontoon.
    Aamu alkoi auringonpaisteella täälläkin, joten mielelllään tuonne ulos lähtee liikkumaan.
    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  9. Ompas taas kauniita luontokuvia! Mukavaa laskiaissunnuntaita :)

    VastaaPoista
  10. Upea kuvasarja!!! Nauravat kivet aivan ihania :-D
    Terveisiä täältä kesäiseltä farmilta ja välkehtiviltä kaloilta. Aika karkaa siellä vallan.

    VastaaPoista
  11. Minäkin tykkään kaikista luonnossa olevista lumipömpyläistä jonkun kiven tai kannon päällä. Hieno on tämä kuvasarjasi. Ihanaa keväänodotusta sinulle ja pianhan se onkin jo täällä :)

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia. Metsästä löytyy todella paljon kaunista, kuviin olet sen iloksemme tallentanut.

    Paljon ilopilkkuja, oikeita timantteja, hieno kuva.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  13. Komeat ovat "turkishatut" kivillä, ei ihme että ovat niistä ylpeitä. Minkähänlaisen keväthatun sijalle saavat: siitepölyisenkö :). No ei, varmaan ovat mielellään paljain päin, sitten kun lumihattu lentää lumihattutaivaaseen ja odottavat luonnonkuvaajaa istahtamaan ja nauttimaan ympäröivästä luonnosta.

    Aivan ihanat ovat taas kuvasi. Suurensin ja nautin jokaisesta.

    VastaaPoista
  14. Kiitos ilonpilkusta otan sen kyllä vastaan. Tuo ylin kuva ihan meinasi päätä heikottaa, oli se sellaista pyöritystä! Mutta, kyllä se kannatti kun matka jatkui satumetsässä mitä ihmeellisempien juttujen seurassa. Kiva, kiva:D

    VastaaPoista
  15. Kylläpä tuli hyvä mieli tästä retkestä, ihan ilonpilkkuinen olo. Iloista viikkoa Sinulle, kirkkaita iloja

    VastaaPoista
  16. Kiitos Harakka upeista kuvista. Lumikivet olivat vallan hauskoja, tuo lumimato:) Katselin kuvasi moneen kertaan ja ihastelin. Lopuksi otin mukaan iloisen aurinkopilkun, ei kun kaksi. Kiitos!

    VastaaPoista
  17. Ihania kuvia olet taas ottanut. Kiitokset ilonpilkusta! Nappasin omani! :)

    VastaaPoista
  18. Kevätaurinko kyllä houkutteleekin metsän ihmeitä tarkastelemaan. Vaan ihan ihme on se ensimmäinen kuvasi. Mainio vauhdikas pyörreputki :)

    VastaaPoista
  19. Näkee että katselet luontoa rakkaudellisin silmin. Kun näkee pienessä suurta, osaa tallentaa sen ja välittää kuvaterveiset meille muille, siinä se jokin on.
    Kiitos Harakka!

    VastaaPoista
  20. Voi ,kiitos kaikille taas niin todella ihanista kommenteistanne!
    Ja toi keltanen on jotain jäkälää puussa, oliskohan ollut lepässä.
    Ja isopeikko pelottelee mua taas jostain madosta, mikä tulee meille, ei iiik saa tulla...mä tykkään niistä niin kauan, kun pysyvät omissa paikoissaan,,he, sua peikko taas!
    Kiitos Lastu, kun suurensit, näkee paremmin.
    kiirepakolainen, sai ottaa vaikka kuinka monta ilonpilkkua sieltä, niitä riittä vielä paljon!
    Kaanon ja Hannele, teille molemmille iso kiitos!
    Ja kaikille muillekkin teille isot kiitokset taas jälleen kerran.
    Mitä mä olisinkaan ilman teitä, en yhtään mitään täällä.
    Että suurkiitokset taas !

    VastaaPoista
  21. Kiitos ilonpilkuista:)Sinulla on kauniita kuvia täällä,upeita luontokuvia.

    VastaaPoista
  22. Minäkin kiitän ilonpilkuista ja muista iloisista (toki myös siitä vähemmän iloisesta, luontoon kuuluvasta) kuvista! "Sillä silmällä" olet kulkenut metsässä ja toit upean kuvasaaliin mukanasi.

    VastaaPoista
  23. Ihana kuvasarja luonnosta. Makrokuvat tuo kohteen ihan nenän eteen, tosi upeita otoksia.
    Minäkin tykkäsin siitä oksa hangella kuvasta, mutta kun kaikki oli niin kauniita, niin en pysty erittelemään :-)
    Iloista viikonloppua Sulle!

    VastaaPoista
  24. Pirre,irma ja Anna:
    Kiitos teille paljon!

    VastaaPoista