lauantai 7. toukokuuta 2011

LUONTORETKEILYÄ

Olimme bongariystäviemme kanssa yhtenä päivänä sellasessa paikassa, kuin Mutilahti.
Ja siellä olikin kaunista paikkaa..
 Kauniit heijastukset tulivat jokeen.niitä jäin oikeen ihailemaan...
Joki oli niin kaunis!
Jos haluat nähdä kuvat vieläkin isompana, niin voit klikata niitä yhden kerran ja toisenkin, niin vielä suurenee vähän.
 Sitten löydettiin heidän jo aiemmin löydetty keltavästäräkki sieltä, joka on sellanen lintu, jota en koskaan aiemmin ole nähnyt.


 Mutta nyt sain sitä ihailla!

Ja he löysivät sillä kertaa aivan uuden linnun taas, eli sitruunavästäräkin, mäkin näin sen, mutten hyvää kuvaa siittä saanut.(mutta näin kuitenkin, se olikin hieno tunne)Mutta kuvassa kuitenkin vähän makroakin siltä  reisulta ottettu. Väri sopii hyvin siihen päivään.
 Mutta meidänhän piti sinne päästä uudelleen tytön kanssa, eli nyt tänään oltiin siellä uudestaan ja oli hilkulla, etten käärmeen päälle astunut, sillä se oli siinä tien sivussa...!!
  Ja olikin hyökkäysasennossa, ja arvaatteko  vaan, meinasinko kiljua, mutta jostain syystä kiljuntaa ei kurkustani tullut, vaan sana KÄÄRME!!
Ja mies ja plikka olivatkin aika äkkiä siinä mun turvanani!!
 Ja tässä se nyt sitten on, koko komeudessaan!!
 Pää nousi koko ajan hyökkäysasentoon
 Lopulta mies heitti sen toiselle puolen ojaa ja sinne se sitten menikin , että hippulat vinku piiloon mättäitten alle! Hui Hui iiiiikkk, nyt vasta uskallan huutaa iiiiikkkkk!!!!!!!kääääääk!!!!!!!!!!!Apuaaa!!!!!!!!!

No, lopulta rauhotuin, että voitiin matkaa jatkaa, harmitti vaan, kun en ollut laittanut saappaita jalkaani, mutta arvaatteko, laitanko tästä lähtien AINA saappaat jalkaani, vaikka olisi kesä kuuma, mutta mulla on saappaat jalassani aina suolle mentäessä!!!  Tai metsään!( tästä lähtien)

 Niin, sinne Mutilahteen on tehty tällanen pato, mistä sitten tulee pikkanen koski...kauempana näkyy kuvassa joutsenia.

 Siinä sitten kun käveltiin sinne uudelle lintutornille, ja koskelle, niin  huomasin tienpenkassa ihmeellistä harsoa..

 Joku oli pukenut kaikki oksat ja pensaat harsoon..
 Taideteoksia toiset olivatkin.
 niinkuin keijujen riippukeinuja.

 tai leijojen mestariteoksia.

 Tässä taitaa olla hämähäkkien kotipesä, iik!   Ja taas iikkk!!  Tällä reissulla olikin monta iiiiikk juttua!
Huomasin meinaan vasta kotona , että ne liikkuvat siinä olivatkin hämiksiä ja niitä olikin siinä paljon, mä luulin kuvaa ottaessani, että olivat muurahaisia!!!
IIIIKKK!!!!!!


 Joutsenet siellä taasen olivat, ja löytäneet varmaan puolisot itselleenkin jo, vai onko tässä vielä jotain epäselvää siinä asiassa?  Vai onko jo perheriita eka käynnissä?

Tällasen perhosen  (Kangasperhonen) löysin sieltä suolta. Siellä missä  se lenkki tehtiin, siellä olikin jo uudet pitkospuut., mutta vielä oli niin hiljaista ja ei kukkinut oikein mitään enää, tai ei vielä ole ehtinyt sitten.

Mutta tällä suoreissulla tapahtuikin paljon jotain muuta, mitä kuvittelinkaan!
Ei olisi energia, ja mieli riittänytkään kovin monia mahakuvia ottaakkaan..koska koko ajan pelkäsin jotain käärmettä!
Nyt pitää vaan alkaa opetella taas pelottomaan kuvaamiseen, tai muuten kuvaamisen käy ohrasesti, koska kuitenkin mun pitää mahalleni mennä monestikkin, kun  makrokuvia otan!
Mutta ehkä se tästä ajan kanssa helpottaa sekin juttu!
Hyvää Äitienpäivää teille kaikille äideille multa, ja vaikka ei nyt kukkia pahemmin ollutkaan tässä toivotuksessa, laitan tänne vielä pari vanhaa kuvaani, kuitekin tämän kevään kuvia sinivuokoista.


Näillä sinivuokoilla toivotan kaikille äideille mummeille, anopeille , yms.
                                                 HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

20 kommenttia:

  1. Aivan huippukuva tuo ensimmäinen 'sitruunavästäräkki'! Onneksi käärme ei syönyt sitä! Hui, mitä petoja!

    VastaaPoista
  2. Olipa ihania kuvai sinulls tosiaan..
    Loistavan kauniita..
    Ihanaa äitienpäivää hatrakka sinulle ♥

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava kiertää retkellä mukana kuvien kautta.
    Tuo käärme on tosi iso ja pelottava. Siitä on kai vuosikymmeniä, kun olen käärmeen luonnossa nähnyt.

    Hyvää äitienpäivää.

    VastaaPoista
  4. Oi miten upeita kuvia, nämäkin taas.
    Keltavästäräkistä en ole kuullutkaan, hienoa että sait bongattua semmoisen.
    Kangasperhonenkin on harvinaisempi tuttavuus.
    Kyitä täällä on valitettavasti paljon, kuvaaminen jää vain minulta ainakin jos pää nousee jo noin hyökkäävään asentoon.

    VastaaPoista
  5. Voiko retkeltä enää enempää odottaa. Keltavästäräkkin on minullekin vielä kokematon tuttavuus.
    Ei kyy vielä aikonut hyökätä, se vain seurasi tilannetta :-)

    VastaaPoista
  6. Sinäpä olet nähnyt jo kaikkea, mitä minä en vielä ole. Keltavästäräkkejä yritin eilen tutulta paikalta katsella, mutta ei osunut silmään. Kyytä enkä kangasperhostakaan ole vielä tänä keväänä nähnyt. Ja sitruunavästäräkkiä en koskaan. Niitä onkin ollut tänä keväänä Suomessa vähän normaalia enemmän, jospa sitä vielä siihenkin törmäisi.

    VastaaPoista
  7. Muksuna en pelännyt hirveästi sen enempää käärmeitä, kuin hämähäkkejäkään, mutta nyt kun on ihan kaupunkilaistunut, niin kumpikin laittaa kylmät väreet menemään selkäpiitä myöten. Viime kesänä kyllä tein tuttavuutta molempien kanssa mökkimaisemissa. Käärmeen näin onneksi vain kauempaa. Muistelen, että muurahaiset ja käärmeet ei kulje mielellään samassa paikassa (murkut syö käärmeen), niin ehkä se oli sitten onni, että niitä muurahaisia kyllä riitti vaikka toisille jakaa.
    Sinulla on aina kadehdittavan tarkkoja ja kauniita makrokuvia ja näkee kyllä, että luonto on sinulle tärkeä ja kaunis, koska löydät ja saat niin hienoja kuvapaikkojakin.
    Näyttää, että löysit oikean hämähäkkiyhdyskunnan, kun ovat kutoneet koko tienoon verkkoihinsa. Huh! Vihreä perhonen on ihana!

    VastaaPoista
  8. Hyi käärme! Kauniita luontokuvia muuten...
    Hyvää Äitienpäivää!

    VastaaPoista
  9. Upeita luontokuvia taas esittelet, näitä on mukava katsella.

    Ihanaa onnellista äitienpäivää sinulle.

    VastaaPoista
  10. Hyvää ja aurinkoista leppeää äitienpäivää sinullekin!!
    Mutta olipa taas niin upea luontoretki loistavien ja upeiden kuvien kera!! Enpä ole minäkään keltavästäräkkiä nähnyt mutta nytpä näin täällä! KIITOS!

    VastaaPoista
  11. Aivan upea tuo järvimaisemakuva! Tuollaista maisemaa katsellassa saa rauhan. Muutenkin taas niin mielenkiintoisia kuvia. Ja kyykäärme, hui!

    VastaaPoista
  12. Aikamoinen retki olikin. Se käärme on oikein kaunis eläin. Soma kuin mikä.

    VastaaPoista
  13. Ihana IIIK-postaus! Keltavästäräkin olen nähnyt vain Lapissa, sitruunaversiota en koskaan. Kaunis on kyy, olen saanut hänet myös kuvata pari kertaa. Taisit löytää hämähäkkihautomon, niitä näkee paljon kesällä. Mukavaa äitienpäiväiltaa sinulle!

    VastaaPoista
  14. Kiitos tästä luontoretkestä. Käärmeitä pelkään ihan kamalasti. Tuollaista västäräkkiä en ole ikuna nähnyt.

    VastaaPoista
  15. Miten kaunista. Käärmeet ovat hyötyeläimiä, syövät rottia, ja hyvian arkoja, täysin rauhoitettuja Ruotsissa.

    VastaaPoista
  16. Hieno kuva se ylin västäräkkikuva. Kirkkaankeltainen vaaleaa taustaa vasrten, nam!Aika hyvänkokoinen käärme... kyllä ne aina hätkähdyttää pientä kulkijaa. Mitähän tuo harso on?

    VastaaPoista
  17. Oi kuinka paljon kaikkea olet nähnyt, en ole koskaan nähnyt keltavästäräkkiä. Ainut eläin jota voin sanoa inhoavani on käärme. Ihania sinivuokkoja, kevään ekoja piristyksiä.
    Meille teki tämä lämmin sää kasvien rynnistyksen.

    VastaaPoista
  18. Hui, kylläpä käärme onkin pelottavan näköinen sahalaidoissaan. Keltavästäräkkiä en ole milloinkaan nähnyt, onneksi nyt, kiitos sinun.
    Harsokuvat ovat kuin pieniä tilataideteoksia!
    Terveiseni sinulle!

    VastaaPoista
  19. Kaunista keltaista ylimmissä.
    Koskaan en ole uskaltanut katsoa kyytä noin tarkkaan. Siinähän on kaunis sininen.
    Mutta olet kyllä tosi ROHKEA, kun uskalsit kuvata.
    Hienoja kuvia kaikki.

    VastaaPoista
  20. Kiitos taas kivoista kommenteistanne ja ilman bongariystäviämme en olisi minäkään nähnyt keltavästäräkkiä varmaan ikinä elämässäni!
    Se oli kyllä kaunis lintu ja vilauksen näin siittä sitruunavästäräkistäkin, vaikken kuvaa saanutkaan,niin sekin oli mulle ihan outo juttu, ja hieno oli se nähdä, tuli hyvä tunne.
    Ei sitä koskaan elämässä tiedä, mitä tulee vielä joskus nähneeksi sellasta, mitä ei tiennyt olevan olemassakaabn!

    VastaaPoista