tiistai 29. marraskuuta 2011

VALLATONTA OSTOSLISTAA

Sain Annalta tällaisen haasteen, että pitää omat toiveensa pukille laittaa!
Kiitos Anna haasteesta.
Mullahan on niitä vaikka kuinka paljon ja ensin tietenkin kaikki ne, mitä Anna jo sanoikin, mutta lisään sitten vielä vähän omianikin.

Eli listaan ykkösenä laitan...toivon, että saisin...;

1. Rakkautta!
Toisiamme kohtaan, että muistaisimme antaa toisillemme rakkautta paljon enemmän, kuin viime vuonna!
 2. Ystävyyttä!
Meidän pitäisi enemmän huomioida ystäviämme ja pitää heistä kiinni, sillä ystävät ovat lyhtyjä  pimeällä tiellä.




Enkeleitä!
Enemmän enkeleitä, sillä heitä ei koskaan ole liikaa...

 Myötäelämistä!
Sitäkään ei koskaan ole liikaa, oppia  myötäelämistä enemmän.

 Kunnioitusta!
Sitä meidän pitääkin opetella oikein hyvin, sillä sitäkään ei aina tarpeeksi usein muisteta.
 Ruokaa!
 Toivon, että kaikki maan päällä saisi tarpeeksi ruokaa, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää!






 Valoa!
Valoa kaikille, ettei kenenkään tarvitse pimeässä kulkea.

 Lämpöä!
Lämpöä kaikille, ettei kenenkään tarvitse kylmässä värjötellä, toivon, ettei kenelläkään olisi kylmä!




Iloa!
Iloa kaikille, jokaisen pitäisi tuntea iloa, elämänsä aikana!
 Silmät!
Joilla nähdä tämän maailman hätä ja oikeus!



 Muistia paremmaksi!
 Ettemme unohtaisi kakista tärkeintä jouluna.
Eli Jeesuksen syntymäjuhlaa!
Hiljennytään kaikki jouluaattona tätä asiaa miettimään.



 Kaikille kynttilä!

 Toivon, että jokaisessa kodissa kynttilät voisivat jouluna palaa iloa ja onnellisuutta!

Paljon olisi vieläkin toivomuslistalle toivomuksia, mutta jätän muillekkin  tilaa, hi!
Nyt haastan Usvan ja Ainan tähän haasteeseen.
Katsotaan, mitä heidän joulutoivomuksiinsa kuuluu?


perjantai 25. marraskuuta 2011

MARRASKUULLA SUOLLA

 Variksenmarjoja, sanoi joku, muttakun ei nyt tuu mieleeni Hi!
Klikkaa kuvia, 1 kertaa tai 2kertaa, niin saat suuremmaksi, jos tykkäät!
Olimme suolla pari viikkoa sitten, ja ihmeellisesti siellä vielä olikin elämää!
Kauniita pisaroita tietenkin oli sielläkin, mitkä koristivat suon kukkasta.


 Mustikan lehdillä pisaroita myöskin.
 Sammaleet olivatkin kauniin punaisia...ruska niissäkin.

 Puissa kauniita oksia, olivat jäkälän peittämiä.
Tuli mieleeni, että ovat, kuin poron sarvia.

 Rahkasammalta myös  sammal mättäillä.
 Sitten olikin tämä hauska kaveri, mitä ensin en edes huomannutkaan, onneksi!
Mies sitten sen näki ja sanoi mulle..
No, mähän olen hämiskammoinen, mutta jostain syystä en niin kamalasti tätä pelännytkään!
Kuvata piti, hinnalla millä hyvänsä!
En ole koskaan aiemmin nähnyt vihreetä hämistä!
 Ja tämä olikin kaunis yksilö, silmätkin sillä näkyi selvästi, taisi olla ainakin neljä!
Hui!
Mutta kauaa aikaa ei halunnut olla kuvattavana!

Löytyi sieltä vielä tällanenkin kaveri, Rämelude oli nimeltään.
Ihmeellistä, että ovat selvityneet näinkin kauan siellä suolla, mutta kaippa siellä jotain koloja on, mihin suojaan kylmältä menevät.
Aurinko lämmittää päivällä vielä aika paljonkin, jos vain paistaisi!
Hyvää viimeistä marraskuun viikonloppua kaikille!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

KIHIVAS-haaste 42.

 Tälläkertaa Aino antoi meille tällaisen hauskan kuvan, josta sitten pitäisi vääntää jotain...hmm..
Aika vaikee onkin tälläkertaa kuva.






Mutta löysinpäs siittä jotain, kun pikkasen ensin kuvaa säädin, värejä väänsin..niin jopa tärppäsi kuva siinä, ihan selkeestikkin vielä!

Eli tällanen siittä sitten lopultakin syntyi, käänsin kuvan kuitenkin myös ensin.
Pieni runokin siinä kuvaa tehdessäni syntyi:;

Koiralammas Puhuria härnää...
Puhuripa siittä suuttuu
kohta mustaksikin muuttuu!
Puhaltaaa, puh, puh puuuuuh!!
Matkoihinsa pikkuisen pilven!

Ihanaa!
Hihkaisee koiralammas tuulessa!
Vauhdista iloitsee!
Pian muuttuu kuitenkin
kissaksi.... hiireksi...
ja lopulta...!
On poissa!
Ja niin on Puhurikin!

tiistai 15. marraskuuta 2011

PISAROITA ELÄMÄSSÄ joskus paljon

 Klikkaa kuvia yks tai kaks kertaa, jos haluat nähdä kuvat suurempana.

Kuvat on kaikki otettu 15 marraskuuta.
Tuntui niin ihmeelliseltä, kun kukkia katsoin viimeviikolla, niin olivat pieniä nuppuja vaan, ja ajattelinkin,etteivät kuki enää tänä vuonna...
Mutta miten ihmeessä, nehän kukkivat ja ovat kukkineet varmaan jo viikonlopusta asti, koska ovat sen näköisiä, että eivät ihan juuri ole auenneet!
Mutta ehkä kukkivat nyt meidän lohduksemme, koska meillä täällä on nyt surua paljon!
Miehen veljen vaimo nukkui lauantaiaamulla pois...

Ja otan osaa näillä kuvillani.




Kukat itkevät...


 Kukat muuttuvat hauraaksi pakkasten tullen, mutta jättävät siemenet meille..hänen muistonsa!
Siemenkodat ovat hauraita, kuin me ihmiset monestikkin...nytkin!
 Kyyneleitä paljon nyt...
 Jotka jäätyvät poskillemme..
 Tuntuu, kuin ei loppua tulisikkaan..!
 Mutta kukka huurteinen ja kaunis, herättää elämään meidät, jotka täällä vielä olemme....
Jotta muistaisimme, että siellä jossain, meitä odottaa se kaunis maa, johon nyt hänkin lähti!
Otamme osaa suruunne!

perjantai 11. marraskuuta 2011

LUOVA LAUANTAI 95. SUMU

Luovassa lauantaissa on tälläkertaa aiheena SUMU.
Mä olenkin viimemetreillä mukana, jos enää ollenkaan mukana, mutta halusin silti tän työni tänne laittaa...

Luovan lauantai merkistä  lisää sumuja!


Talven tyttö sumussa
odottaa hämärässä..
Herättää talven eloon
poistaa pimeyden lumisäteillään!

Niin valkenee tämä synkkä maa...

Syntyy ilo salainen,
muistot kesän suloiset
rastaanlaulut,
ja auringonpaisteet!

perjantai 4. marraskuuta 2011

KIHIVAS haaste 40.

 Haastekuva oli tällanen tälläkertaa:                             Ja Kihivas kuvaa klikkaamalla lisää kivoja kuvia!


Puun pintaa varmaankin, vähän sammaloitunuttakin, kaunista mun mielestäni!

Voit klikata kuvaa yhden ja toisenkin kerran, jos haluat saada  isommaksi.
Ja tässä sitten mun haastekuvani siittä!
Elämää siinä ainaskin on, enemmän ei nähtäväksi mahtuiskaan varmaankaan...mutta mä tykkäsin tehä nyt jostain syystä, tällasen elämää täynnä olevan puun!

Kotikolomme!

Valoisaa on aina, pimeinäkin iltoina,
ja suoja loputon.
Ystäviä kaikki oomme täällä,
se, sääntö on täällä päällä!

Tänne viholliset ei pääse, eikä käsi pahan ihmisen.

Mato mönkiäinen  ei päässyt kuvaan mukaan, sillä.....
Valokuva kun  räpsähti,
niin  mato putos  hupsahti,
lattialle koloon!
 Oli niin väsynyt, ettei välittänyt kuvaan tullakkaan,
annetaan sen nukkua ja ollaan me kaikki muut ihan hiljaa vaan!
Toisistamme nauttikaamme,
ja valosta kotikolossamme!