perjantai 16. maaliskuuta 2012

KIHIVAS haaste 10/2012: UNISET PUROT

Kihivas napista lisää unisia puroja:

Ja mun oli taas ihan pakko laittaa nyt ainaskin edes kaksi, kun vauhtiin pääsin, hi!


Sitten vielä pienen runonpätkän lisäksi laitan:

Lapsuuden onnelliset hetket,
puron vierellä vietetyt.
Aika putoaa kuivuneelle korrelle....
Nyt vain pieni uninen puro, jäljellä kaikesta...
Veden hiljainen solina...
Mutta tunne
niin sykähdyttävän hyvä!
Sillä vahvalla langalla ompelin
itseni siihen puroon.
 Aikaan onnelliseen!

15 kommenttia:

  1. Heräsipä muistot ihanista lapsuuden keväistä. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Sieltä joku kurkistaa, pajunoksien takaa. Hieno teos runoineen kaikkineen.

    VastaaPoista
  3. Mahdottoman upeat kuvat, ja hieno runo: kiitos Harakka.<3

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo. Alin kuva on upea!

    VastaaPoista
  5. Onnellinen runo, onnellisen kuvan myötä. Katsojakin on onnellinen. Kun pian menen nukkumaan, otan unipurosi mukaani. Soi kuin laulu, suo kauniin unen kuin taulu.

    VastaaPoista
  6. Hieno kuvankäsittely ja sopiva runo vielä tukee kuvia. Uni kuva sieltä jostain... puron hiljaisen solinan ajalta. Kaunista, kaunista Harakka.

    VastaaPoista
  7. Kauniiden kuvien lisäksi kaunis runo. tuo sitä hyvää mieltä, iloa.

    VastaaPoista
  8. Lapsuuden onnellisia muistoja. Ne kulkevat mukana koko elämän. Alin kuva on kuin haaveilevan heräävä kevät.

    VastaaPoista
  9. Oi miten kaunis kaunis runo... "vahvalla langalla ompelin itseni puroon" Sykähdyttävää! Kauniiden kuvien saattelemana.
    Kiitos Harakka!

    VastaaPoista
  10. Kuvat ovat niin kauniita ja herkkiä. Sinusta on kehittynyt oikea runotar. Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  11. Hienot kuvat, etenkin toinen maalauksellinen ja upea. Mutta runoilijana sinä olet nyt astunut yhden portaan ylemmäksi, ellet peräti kaksi samalla kertaa. Vaikuttava runo! Etenkin ihailen säkeitä "aika putoaa kuivuneelle korrelle..." ja "...vahvalla langalla ompelin itseni...".
    Nyt runoja lisää, kun on löytynyt se jokin.

    VastaaPoista
  12. Pienenä lapsena kaikki on niin suurta, purokin.
    Suurta on lapselle virtaava vesi, sen tuomat leikin mahdollisuudet.

    Kasvaessa suhteellisuus muuttuu, isona näkee pienempänä.
    Tahi noin kuvittelen, oman kokemukseni pohjalta.
    Lapsuuteni järvimaisemissa on yksi kivi, sitä kutsuimme lapsena isoksi kiveksi.
    Nyt ilta-aurinkoa kohti kulkevana, pysähdyn kiven vierelle nähden sen pienuuden.

    Kauniisti kirjoitat.

    Noinhan se on, että menneisyydessä kudotut langat pitävät vahvana tämänkin päivän.

    VastaaPoista
  13. Hieron unihiekkaa silmistäni katsoessani kauniita kuviasi. Kesän nälkä kasvaa.

    VastaaPoista
  14. Mukanasi, niin vahvoilla langoilla sidottuna, moneen puroon, veteen ja niemeen, ettei ikinä vois kuvitellakaan
    Ihania ovat haastevastauksesi., niin kuin sinäkin!

    VastaaPoista
  15. Kiitos teille kaikille rakkaille blogiystävilleni, kiitos, oikein ISO kiitos!

    VastaaPoista