lauantai 10. tammikuuta 2015

NYT HALUAN KERTOA TEILLE TICOSTA osa 1.

Eli Ticohan on sellanen energiapakkaus oikein, että oksat pois!
Mutta..
Ennen joulua se sitten sairastui..
Eli haluan kertoa teille siittä vähän enemmän.
Ticohan on sellanen jokapaikan höylä, aina siellä missä tapahtuu, niin hän sitten on siellä myös!
Eli tällanen ilopilleri on, tai oli ennen joulua..
Siinä ennen joulua koitin kipeän selkäni kanssa tehdä laatikoita ja mitä nyt jouluksi tehdäänkin..Paljon on töitä ja hommia olevinaan kaikilla...
Mutta sitten 19pv, kun meillä oli mun ystäväni kylässä, niin huomasin Ticossa jotain poikkeeva, oli niin kiltisti siinä meidän jalkojen juurella pöydän vieressä koko ajan melkein, eikä mitään kerjännytkään pöydästä edes, vaikkei  Tico koskaan kauheesti ole mitään kerjännytkään.
Mutta syliin kuitenkin on ollut kerjäämässä, mutta ei, kun olikin siinä pöydän vieressä makuulla melkein koko  ajan.
No, illalla sitten jo sitä mietittiin, että mahtaakohan Tico tulla kipeäksi, vai onko muuten noin jotenkin noopee.

No, mentiin sitten nukkumaan, mutta Tico ei tullutkaan meidän viereemme sänkyyn, vaan nukkuikin sen yön saunan lauteitten alla...Mä sille illalla sinne vein sitten vilttejä, missä sai nukkua, ja niillehän se sitten olikin mennyt yön aikana.
Mietittiin kyllä, että nyt Tico ei ole normaali ja eihän se ollutkaan, ei ollut sellanen iloinen reipas ja energinen pakkaus, vaan oli sellanen noopee ja väsynyt.
Mutta seuraava  päivä meni sitten joulukiireitten kanssa, lihapullia tehden, leipomusten välillä koirulia katsomassa, miten voi.
Mutta kävi lenkillä normaalisti, oli koipeakin nostanut, eli kait sitten pissannutkin oli.
Kakannut ei ollut.
Ajattelin, ettei sitä kakkaa nyt voi tullakkaan, kun ei ole eilisen jälkeen mitään syönytkään..
Mutta siittä en ollut huolissani, koska meidän koiruli nyt ei joka päivä muutenkaan aina syö.

Sitten illalla vanhin poikani tuli perheensä kanssa kylään ja Tico on aina tykännyt pojasta ja mennyt sen jalkojen juureen maate, tai kun poika menee maate lattialle, niin sinne koiruli painautuu sen kylkeen, mutta nyt niin ei tapahtunutkaan, vaan koiruli oli keittiön pöydän alla ja oli kuin selkäänsä saanut koira, allapäin ja vähän taisi täristäkkin.
Sen jälkeen oikein alettiin huolestua siittä, sillä se ei ollut ollenkaan nyt normaalia käytöstä Ticolta..Mutta nyt oli lauantai, ja täällä ei lääkäri ole viikonloppuisin paikalla...Mutta mietittiin sitten, että jos vaikka päästäisiin huomenna päivystyksen kautta lääkäriin koirulia viemään, niin mennään.
Seuraava aamu koitti ja heti pinkaisin katsomaan Ticoa, onko kaikki hyvin ja onko hengissä!!
No, mies sitten soittaan päivystykseen, mutta siellä vain vastaaja päällä ja ilmoitettiin, että lääkäri on toimenpiteessä..
Sitä sitten jatkettiin koko päivän, sitä soittelua, ja vastaajan vastaamista kuunneltiin..

Mutta sitten..lääkäri soittikin meille jossain vaiheessa, ja kyseli tietty sitten koiran voinnin ja sanoikin, että hän haluaa tulla koiraa katsomaan vielä tämän päivän aikana.
Mutta ei aikataulustaan yhtään vielä tiennyt, eli soittaa sitten, kun tietää enemmän.
No, me sitä sitten odotettiin koko päivä ja illalla sitten lääkäri soittikin, ettei millään ehdi tänään enää tulla, sillä hänen olikin pakko lähteä vielä jonnekkin navetolle lehmän synnytykseen.
Käski meidän sitten vaan seuraavana päivänä mennä vastaanotolle.
Miks justiinsa tänä sunnuntaina kaikki seudun lehmät olivat sairaita tai synnyttivät??

Pelotti oikein mennä illalla nukkumaan, oli koira senverran kipeenä, että ajattelin, että selviääkö seuravasta yöstä?
 Yö olikin sitten sellanen, etten pahemmin nukkunutkaan, kun oli välillä mentävä katsomaan, elääkö Ticoliini vielä ja miten voi, ja vettäkin oli tarjottava aina välillä, muttei enää yhtään juonut. Ei ollut juonut koko päivänä, eikä tainnut eilisen päivän aikanakaan enää pahemmin juoda..
Ei antanut yhtään itseensä edes koskea, eli oli varmaan tosi kipeänä!
Pelkäsin niiin todella paljon, että Tico kuolee.

Pissalenkki aamulla tehtiin, mutta ei pissannut, ei ulostanut.

Sen jäkeen mentiin aamulla yhdeksältä sinne eläinlääkärin vastaanotolle..
Tico oli niin kipeä, ettei jaksanut olla yhtään kiinnostunut muista siellä olleista koiruleista, kun yleensä sanoo vastauksensa myös toisten koiruleitten haukunnalle, ja melkein ekana aina!  Mutta nyt oli vaan niiiiin hiljaa, kuin hiiri ja tärisi!
Koitti vaan kiivetä ylemmäs, kuin suojaa hakien, voi ressua!

No, lopulta tuli meidän vuoro ja olin mielissäni, kun lääkäriksemme sattuikin ennestään meille tuttu lääkäri, kokemusta eläinten hoidosta jo monta vuotta. Meidän ekaa koiraa jo hoiteli.
No nostin Ticon hoitopöydälle ja kerroin Ticon kunnosta , lääkäri tutki sen vatsaa ja vähän joka puolelta, koitti kuumetta ja olikin kai aika paljonkin.  Tuli siihen tulokseen, että koiralla on paha virtsateitten tulehdus, joka on voinut mennä jo ylemmäs.
Laittoi heti antibioottipiikin ja kipulääkettä ja jotain kolmattakin vielä, sitten nesteytti vielä koirulin.
Lopuksi sitten vielä peräruiskekin, että pystyy tyhjentämään itsensä, tulee parempi olo.
Ja kun pois lähdetiin, niin aika pian sitä sitten alkoikin tulla, tehtiin lenkki ensin, ennen kuin autolla lähdettiin...
Antibiootteja saatiin mukaamme ja kipulääkettä myös.
Mietittiin, että vähällä sitten onneksi kuitenkin päästiin, nyt Tico alkaa paraneen, kun sai lääkettä, ihanaa!

Mutta huomisesta ei vielä tiedetty mitään...kukaan kun ei tiedä mitä huomenna tapahtuu...?

Tico oli niin väsynyt korkeasta kuumeesta ja piikeistä, että nukkui vain koko päivän ja illan perään.
Yön vietti sohvan alla, jonne sille olin petin tehnyt.
Mutta kun aamu koitti, tapahtuikin sellasta, ettei ikinä oltaisi luultu tapahtuneen koirulille!!
Niin tosi paljon pelästyttiin, ei tällasta voi tapahtua!!

Mutta siittä kerron vasta huomenna, sillä bloggerikaan ei taida kohta huolia näin pitkää postausta ja kukaan ei jaksa lukeakaan..mutta toivottavasti kuitenkin jaksoit lukea tänne asti..

Eli, jatkan tätä kertomusta huomenna...



40 kommenttia:

  1. No, jopas jotakin. Tässä on ittelläkin tätä pissitautia päällä, että ihan sympatiaa nyt Ticolle tulee. Ei oo ihmisellekkään kiva vaiva. Jännityksellä odottelen jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tillariina.
      Paranteleppa pissatautisi pois, ei ole mukava.

      Poista
  2. Hui, pelottaa ihan lukea loput. Itsekin tiedän nämä koirajutut, on niitä koettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, kuinka paljon mua pelotti...
      Kiitos Tuulento sulle.

      Poista
  3. Voi pikku Ticoa. Kirjoitathan pian jatkoa. Kun laitoin Ticon tilalle ajatuksen, että olisi ollut Himmu, olin melkein huolesta sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tiedät sen, mitä on, kun koiruli sairastaa, sitä pelkää sitten aina sitä pahinta.
      Kiitos mummeli.

      Poista
  4. Ainahan sitä varautuu siihen pahimpaan, mutta toivon, että huomisen postaus on positiivinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa on aina, sen olen huomannut...
      Kiitos Sirpa.

      Poista
  5. Voi pientä!
    Tuntuu että usein nämä ikävät asiat tapahtuvat viikonloppuisin, silloin kun ei apua saa niin helposti.
    Toivon seuraavasta postauksesta kuulevani onnellisen lopun sairastamiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, justiinsa sellaselta meistäkin tuntui.
      Mutta onneksi sitten lopulta kuitenkin päästiin sinne lääkäriin, vaikka odottaa pitikin.
      Huomenna tiedetään sitten...
      Kiitos Vikki!

      Poista
  6. No voi harmi kun Tico on noin kipeä. Vaistosi oman sairautensa menemällä piiloon ja olemalla omissa oloissaan. Niin jännä kertomus on että pelottaa miten jatkuu. toivottavasti Tico on paranemaan päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet ovat sellasia, ainaskin kai koirat, sanoi eläinlääkärikin.
      Sanoi, että menevät kuin piiloon ja yksinäisyyteen potemaan.
      Kiitos sulle Sisko.

      Poista
  7. Voi Tico raukka, ja samoin sinä & kotiväki♥♥♥

    VastaaPoista
  8. Toivon parasta Ticolle. Eläin on siitä hankala, kun ei osaa puhua ja sanoa vaivojaan. Jaksamista teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja ajatuksia täällä ollaan mietitty ja toivottu, että koiruli osaisi puhua, tai että me ymmärrettäisiin sen ajatuksia!
      On vähän samanlaista, kuin silloin, kun lapset olivat vauvoja, sitä olisi halunnut, että osaisivat sanoa, mikä on vialla, kun itkivät.
      Koiruli ei edes itke, se on vaan hiljaa..
      Kiitos Aina sulle.

      Poista
  9. Voi Tico-pieni, toivottavasti voi jo paremmin. Täällä jännityksellä nyt jatkoa odotellaan.
    Tiedän tuon lemmikin sairastamisen, meillä oli vanha collie neiti ja sille tuli kohtutulehdus, yhden yön sen kanssa eteisen lattialla nukuin ja kainalossa pidin ja silittelin...sitten aamulla eläinlääkäriin ja siitä onneksi toipui vielä, mutta monta lääkekuuria piti syödä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten, meilläkin se eka koiruli oli collie, mutta oli poika, Aku nimeltään.
      Olikin kiltti koira.Sille tuli takajalkojen ongelmia, mutta oli jo vanha 14v.
      Kauan me sitä pidettiin kuitenkin ja auteltiin yläkertaankin, kun itse ei päässyt, voimia ei ollut takajaloissa yhtään,mutta otettiin takajaloista vaan kiinni ja koira meni ketterästi yläkertaan ja tykkäsi kovin, kun pääsi sinne kuitenkin vielä!
      Mutta sitten alkoivat jalat mennä tosi huonoksi, ei päässyt enää asioilleen kunnolla. Niin sitten oli aika koiran mennä, sillä ei enää ollut hyvää elämää, vaan kärsi jo.
      Mutta siltikin oli vaikea päätös soittaa eläinlääkärille, että mitä tehdään, olisiko piikin aika.
      Eläinlääkäri kuitenkin oli samaa mieltä, ettei enää ole mitään järkeä pitempään antaa koiran kärsiä.
      Ja niin tämä samainen lääkäri kävi piikin antamassa, joka nyt hoitaa tätä meidän Ticoa.
      Tiedät hyvin tunteen, kun koiruli sairastaa, sitä vaan pelkää sen puolesta,se on kuin perheenjäsen.
      Kiitos sulle!

      Poista
  10. Voi pientä Ticoa mitä joutui kokemaan, jännitää miten huomenna jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin sulle kommentistasi, ja se juttu, mikä Ticolle tapahtui, olikin aika kurja juttu ja sellanen, etten heti voinut edes ymmärtää, enkä hyväksyäkkään.

      Poista
  11. Olipas tämä aika surullista tässä vaiheessa. Toivottavasti Tico on kunnossa.
    Odotetaan huomista juttua mielenkiinnolla.
    Hyvää Yötä.

    VastaaPoista
  12. Voi ei, toivottavasti Tico on kunnossa! Jatka juttua pian...

    VastaaPoista
  13. Toivon Ticolle paranemista. On niin surullista, kun perheessä joku ei voi hyvin. Jatkoa oottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista on katsoa, kun itse ei voi oikein mitenkään auttaa.
      Kiitos Aimarii.

      Poista
  14. Voi että jäi jännään paikkaan! Pienelle iski paha tauti, kamala myös meille ihmisille. Toivotaan, että antibiotit auttoivat!

    VastaaPoista
  15. Voi Tico ressukkaa, miten kipeänä on ollut. Tiedän vannoutuneena koiraihmisenä, miltä se tuntuu kun koira on sairas. Se kun ei voi itse kertoa mikä sillä on. Sairaana koira turvaa aina rakkaisiinsa. Meidän Martti-mopsi nukkui minun rinnan päällä, käsieni syleilyssä. sairaana ollessaan. Jään odottamaan jatkoa... joka toivottavasti on onnellinen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä siinä onkin kurjaa, kun ei voi mitään sanoa, ei pyytää edes apua. Kiitos sulle.

      Poista
  16. Ticon sairastuminen toi omat muistot ja kokemukset koiran sairastumisesta pintaan. Me onneksi selvittiin, vaikka vähällä olikin. Toivottavasti Ticolla ja sinulla on nyt hyvin, ihan pelottaa tuleva....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedät siis tunteen hyvinkin, kun koiruli sairastuu pahasti, kiitos sulle.

      Poista
  17. Voi pikkuista Ticoa. Ei voi kuin toivoa, että lääkkeet auttoivat.

    VastaaPoista
  18. Sivupalkissa näkyi jo aikaisemmin otikko Ticosta, mutta sitten itse postausta ei löytynyt. Siitä arvasin, että nyt on vaikeaa.

    Meidän Sandy-noutajalla oli pentuna jatkuvasti virtsatulehduksia. Oli vaikeaa saada näytetttä. Yritin työntää kauhan pyllyn alle, kun Sandy kyykistyi, mutta tietty se tunsi se ja siirtyi metrin eteenpäin. Onneksi sitten kun tuli vanhemmaksi, tulehdukset helpottivat.

    Tico on niin pikkinen...Voi teitä, kuinka vaikeaa on ollut. Halaus sinulle Harakka-ystäväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna sulle, luitko jo toisen osan, mitä meidän koirulille vielä muutakin tapahtui, kuin vain virtasarakon tulehdus.

      Poista
  19. Elukkaihmisenä ja sairastuneita koiria (jos muitakin eläimiä) paljon surreena Ticon kohtalo kosketti minua. Kyselin jo aiemminkin että mitä kuuluu ja Uunan tavoin hain tätä kertomusta jo ennemmin, heti kun näin ilmoituksen, mutta ei löytynyt mistään?? Odotan Ticon tarinalle onnellista loppua. Ymmärrän hyvin että omien hössötysten alle jäävä eläimen sairaus herättää myös syyllisyyttä, jotenkin tuntuu kummalta ettei aina näe tilanteen vakavuutta, ei ehkä halua tai muka ehdi? Mutta et ole siinäkään suhteessa ainoa. Lämmin ajatus ja halaus Ticolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis sulle, ja kyllä sitä itseään syyttää, ettei jo paljon aiemmin huomannut, tai huomasi ehkä, mutta ajatteli vain jotain muuta olevan.
      Käy lukemassa myös toinen osa.

      Poista