perjantai 28. elokuuta 2015

VÄLIAIKA TIETOJA melkein kirjan verran, hi

Nyt on kulunut niin kauan aikaa, että on ihan pakko teillekin tulla kertomaan jotain uutisia!
Eli nyt mut on operoitu korvani, mutta edelleen kuljen korva paketissa, mutta vain korvantausta, ja se  edelleen hankaloittaa elämääni.
Oli jo pikkuisen parempi, mutta eilen alkoi taas vuotamaan verta aikkas paljonkin taas.
-------------------------------------
Ja on ollutkin sellasta veristä aikaa tämä leikkauksen jälkeinen aika, sillä samana iltana kun kotiin tulin, niin korvakäytävästä alkoi pulputa verta sydämen lyönnin tahdissa, eikä ollut mikään pieni vuoto.
Soitin tietty heti sinne osastolle, mutta sanoivat, ettei sille muuta voi nyt tehdä, kuin seurailla, eli pääsen kyllä takaisin heti osastolle, mutta seuraillaan sielläkin sitten vain.
Jäin kotiin seuraileen, koska en halunnut takaisin sairaalaan maate, yhtähyvin sitä sitten seurailin kotona. Ja olin niiiiiiin väsynyt vielä nukutuksestakin, etten olisi jaksanutkaan millään lähteä takaisin Tayksiin.
No, päätettiin, että mennään nukkumaan ja paketoidaan korva hyvin..
Mutta veressähän olin aamulla, kuin olisin kirvesmurhasta juuri ja juuri selvinnyt, hi!

Yölläkin heräilin jatkuvasti, kun tunsin, kun verta pulppusi korvan sisältä...veri meni ohi kaulan, kasvoillekin,  ja tyynylle...

Eikä siinä mitään, mutta kun alkoi korvantaustakin vuoteleen seuraavana päivänä samanlaisesti, eli runsaasti, sieltä kun oltiin otettu jotain rustoa, jolla oltiin paikkailtu korvansisusta.. eli siellä oli sellanen avonainen haava, koska siihen oltiin laitettu jonkinlainen ihon kieleke haavan päälle.  Se sieltä oli lähtenyt sitten irti ja verta tuli kuin häränkurkusta, ainakin se siltä tuntui, kun pääkin oli kokonaan veren peitossa aamuisin. Eli siellä ei ollut mitään tikkejä laitettukaan...itse ajattelisin, että jos olisi laitettu, niin olisi jo nyt parantunut, mutta mä en olekaan lääkäri, hi!

No mies sitten soitti sinne osastolle toisen kerran, kun itse en oikeestaan mitään kuullut, leikatulla korvalla en yhtään, ja toinenkin korva suhisi vaan... hetken päästä mulle soitti  sieltä korvalääkäri. 
Joka  halusi ehdottomasti puhua mun kanssani, no koitin toisella korvalla kuulla häntä, mutta hän puhui huono suomi..eli koitin kuulla ja koitin tulkata, mitä hän sanoo mulle???( puolet jäi multa  kuulematta, koska en kuullut ja sen vuoksi mies sinne soittikin))
Mutta  käski täällä meillä mennä omaan päivystykseen, mutta en sitä siinä huomannutkaan, eihän täällä meillä mitään päivystystä ole viikonloppuisin, sehän on siellä Tayksissa sitten vaan.

Eli olisi siis tarvinnut lähteä Tayksiin jonottaan niiiiiin todella moneksi tunniksi, niin en todellakaan jaksanut!
Eli jäätiin kotiin odotteleen, että jos vaikka verentulo loppuisi!

Onnekseni leikkautin hiukseni ihan lyhyiksi ennen leikkaukseen menoa, mä ehkä aavistin sen, että veriseksi kuitenkin muuttuu..
 Mulla on muistot rinnastani kasvaimen poistoleikkauksen jälkeiset ajat, jotka olivat jostain syystä sekin aika tosi veristä aikaa!
Muistot,  siittä ihan kamalasta verenvuodosta, mikä jälkeenpäin siittä tuli, kun kotiin pääsin. Sairaalaanhan  oli silloin mentävä takaisin, ensiapuun.
 ----------
Ja tätä veristä aikaa nyt sitten kesti n. viikon verran, jolloin sitten vähän jo lakkasi, että ei koko ajan tarvinnut sidettä vaihtaa.

 Eli olin kotona ja vaihdettiin sidettä ensin alkuun tosi tiuhaan tahtiin, mutta se ihan kamala verenvuoto sitten aikaa myöten lakkasi, sitten tulikin vain enää sillai hiljakseen.

Eli tän näköistä oli koko ajan, jos en sitä topannut tosi hyvin.Sitä tuli ajoittaen tosi paljon ja sitten oli hetkiä, etttä ajattelinkin, että nytkö jo sitten loppuukin lopulta...mutta aina vaan tuli jossain vaiheessa.

Muttakun hoitaja siellä Tayksissa sanoi, ettei sieltä pitäisi verta tulla, mutta sitten tulikin kuitenkin ja paljon!
Ehkä se johtui siittä, kun jouduin veritautini vuoksi laittaan vielä viikon verran, leikkauksen jälkeen niitä  Klexane piikkejä, ja myös kolme päivää ennen leikkausta.
VAIKKA ensin en niitä olisi edes tarvinnut, muttakun olin vähän eri mieltä,, kun anestesia lääkärin kanssa olin ennen leikkausta jo siittä jutellut ja hän sanoi, että mun tarvii ainaskin n. viikko leikkauksen jälkeen laittaa näitä piikkejä ja kaksi kerta vielä päivässä.
Mutta leikkauksen jälkeen mulle tulikin ohjeet, että vasta maanantaina aloitetaan marevani, ja nyt oli perjantai, kun leikkaus tehtiin...
Siinä mä sitten kyselin hoitajalta ennen kotiutumistani, että onko tosiaan näin, ettei tarvi piikkejä laittaa vaikka mulla on se veritauti??  Voinko luottaa lääkärin sanaan, ettei tule mulle tulppia??
Ei tarvitse ei, ja voin kuulemma lääkärin sanaan luottaa, ei tule tulppia!
Jäin vähän hetkeksi ihmetteleen , että näinköhän se nyt sitten menee..vähän olin pökkyrässä vielä nukutuksestanikin ..mutta sanoin kuitenkin hoitajalle, että mites sitten, kun anestesialääkäri aiemmin mulle sanoi, että mun pitää piikkejä laittaa n. viikon verran vielä leikkauksen jälkeenkin, ja vielä kaksi kertaa päivässä.
 No, onnekseni mulla oli kiva hoitaja, joka sitten halusikin ottaa asiasta selvää ja niin mun sitten lopulta pitikin itseäni pistää ja jo samana päivänäkin vielä ja siittä etenpäinkin n.viikon verran niitä sitten pistelin, ennekuin marevaniarvot olivat kohdallaan.
Eli, mitä tästäkin opimme, pitää itse olla skarppina, vaikka olisitkin vielä unitohtorin jäljiltä sekaisin hiukkasenkin!

Ja kyllä sitten niistä piikeistä maha olikin kipeä ja mustan- sinisen kirjava!
Mies pisti, ja mä otin sellasen sopivan kohdan, mihin ei enää monen, monen, piikin jälkeen ei enää ihan kauheesti sattunut!
Kipeä on vieläkin, eikä kaikki mustelmat ole vieläkään hävinneet.
No, mutta kyllähän tämä tästä, nyt sitten syyskuussa meen vielä toisen kerran kontrollikäynnille.
Olin jo yhden kerran, mutta eivät tehneet muutakuin imivät sitä kuollutta verta pois korvasta. Ja sitten poistivat kaikki tamppoonit, plus muut jutut sieltä korvakäytävästä!
Mutta onnekseni se ei ollut kuitenkaan syöpää, mutta jonkinlainen kasvain oli kuitenkin.
Korvaa on vieläkin vähän särkenyt, mutta parempaan päin ollaan koko ajan menossa, niin uskoisin kuitenkin.
Mutta edelleen käyn haavanhoidossa korvantaustan vuoksi viikottain, ja nyt eilen kun alkoi taas vuotamaan jostain syystä tosi paljon, niin pidentyy taas paraneminenkin.
Marevan arvot ehkä ovat ohuemmat nyt, ehkä, vai mistä johtuu, että yhtäkkiä taas alkoi kamala verenvuoto, kun oli jo aika hyvän näköinen ja paranemaan päin.
Mutta nyt näillä mennään.. seuraavaa haastetta vasten, eli selkäjuttua ja siinä ehkä tulevaa leikkausta.
Mutta siittä ei nyt vielä kannata edes puhua, koska en tiedä siitä vielä asioita tarkasti ja nyt on selkään laitettu pari puudutuspiikkiä ja sitten vielä kolmen viikon akupunktiojutut on edessä.
Mutta selkärankaytimen ahtautuma  on siellä, magneettikuvista selvisi sitten sellanen, ja pysyy, ja niin lääkäri mulle sanoikin, että seuraavaksi hän sitten mut laittaakin ortobedille, eli leikkaukseen!??? Mulla on vielä joku  ihme ylimääräinen nikamakin siellä vielä, hö!
Mutta se on sitten taas oma asiansa ja omat pelkonsa ja meenkö sellaseen..vai onko jo ihan pakkokin mennä, että pystyn kivuttomasti jaloillani olemaan..?


No, mutta nyt unohdetaan mut ihan kokonaan ja nautitaan tästä ihanasta nyytistä!
Tällanen ihana paketti syntyi meille 21pv ja se on tyttö!
Voi juku, meinaan ihan haljeta onnesta, mitä nyt tunnen tätä lasta kohtaan, se on niin selittämättömän ihana tunne, ettei sitä varmaan kukaan osaakaan selittää, muutakuin mummot!
Mutta rakastan tätä neitokaista jo niin todella paljon!



Tällasia hänelle väkersin, kun hän oli vielä äitinsä masussa.
Peite on siellä alla .

Sitten pääsin jo hänen varpaitaankin maalaamaan... Ja käsiään, mutta ne kädet, ne olikin aika haasteelliset, kun eivät millään pysyneet niin kauaa aikaa aukinasena, että olisi saanut paperille tahrimatta koko paperia, hi!
Taisimme äidin kanssa olla enemmän maalissa, kuin pienokainen.
Mutta jalkapohja sitten olikin jo aika helppo, niin ihku ihania ovat!

 Ruusuja, ihania ja kauniita ruusuja saimme mekin, hyviltä ystviltämme Eilalta ja Tenholta, kiitos heille!
 Yksi ruusu vauvalle
 toinen äidille
 kolmas isälle
 neljäs mummulle
 ja viides pappalle.
Ja siinähän ne viisi ruusua nyt kaunistavat meidän olkkaria ja aika kauankin näköjään, sillä ovat vieläkin, kuin uusia

On tää elämä joskus niin tosi ihanaa ja ihmeellistä!
Koitan tulla  uudelleen aika pian, ja yritän ehtiä  käydä blogeissanne silloin.
Kiitos teille kaikille jo nyt!

37 kommenttia:

  1. Voi hurja. Melkein pidättelin henkeäni tätä juttua lukiessani. Toivottavasti tuo verenvuoto loppuu korvantauksestasi mitä pikimmin. Sydämellisesti onnea sinulle uuden tulokkaan johdosta. Mummius on jotain aivan ihanaa minunkin mielestäni. Paranemisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunnu Vuokko sulle oikein paljon, ja sitä samaa toivon minäkin.
      Alkaa pikkuhiljaa jo käymään hermoille tämä ainainen verenvuoto!
      Ja kiitos myös onnentoivotuksistasi vauva asiassa!

      Poista
  2. Huh, huh aika hurjaa tuo verenvuoto, kyllä siinä miettii jo vaikka mitä! Ja onneksi itse olit skarppina niiden piikitysten kanssa!
    Paranemisia!

    Mutta, kyllä on suloinen tyttövauva ja kilo kaupalla ONNEA!♥
    On se tunne vaan erilainen mummona kuin äitinä uutta tulokasta kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli se aika hurjaa välillä, mutta selvittiin kuitenkin.
      Ja kiitos onnitteluista vauvan johdosta, on ne vaan niin ihania!

      Poista
  3. Kammottava kokemus. En ymmärrä, että lääkärinä toimii mamu, joka ei viitsi opetella suomea. Palkka pitäisi pudottaa puoleen, kunnes suomi luistaa. Ei tässä ole järkeä, että lääkärit eivät puhu suomea. Olet ihanaisen rohkea,onneksi sinulla on mies, ajattele, jos olisit yksin. Pelkään verta, kartan sairaalaa jne.

    Onneksi sinulla on ihana ilonaihe. Onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se kyllä oli, pelotti se kamala verenvuoto kyllä.Yksin en olisi varmaan pärjännytkään kotona, silloin olisin joutunut sinne sairaalaan takaisin.
      Onneksi on nyt ihana ilonaihe! Kiitos Ulla!

      Poista
  4. Huh paranemisia sinulle. Oikein paljon onnea tyttövauvan johdosta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva, ja kiitos myös vauvaonnitteluista!

      Poista
  5. Minä jo mietin muutama päivä sitten, että miten voit, kun ei mitään ole kuulunut.
    No eipä ihan pikku juttu ollutkaan, se korvaleikkaus. Harmi kun tuollainen pitkä vuotoepisodi vielä lisäksi. Toivottavasti paranee nyt nopeaan tahtiin.
    Hurjan näköinen kuva verta vuotavasta korvasta. Hieno juttu kuitenkin, ettei ollut pahanlaatuinen kasvain :-)
    Kyllä itse saa olla tarkkana ja ottaa asioista selvää, muuten menee kotihoito "metsään"
    Onneksi ei nyt ihan heti perään se selkäleikkaus ole, että ehdit kunnolla toipua tästä.
    Ihana pieni tyttönen on teidän perheeseen tullut. Onnittelut kaikille, Ihanaa, saat mukavaa ajattelmista ja tekemistä.
    Upeat neuleet, peitto mukaan lukien pikku prinsessalle.
    Sydämellisen lämpimät halit ja onnittelut mummulle :-) Pikaista toipumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuli kyllä mutkia matkaan, mutta selvittiin kuitenkin. Kiitos sulle kauniista sanoistasi oikein paljon!

      Poista
  6. Leikkauksien jälki komplikaatiossa on runsaat verenvuodot mahdollisia kuten kerroit ja sitä helposti pelästyy ja hätääntyy.
    Paikallaan olo rauhoittaa verenpainetta.

    Vauvan nuttujen ihanuudet nostavat murheesi onnellisuudeksi ♥

    Sydämellinen Onnittelu Tyttövauvasta ♥

    Punaisen hehkuvat ruusut ovat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että kun verentuloa pelästyy, niin vuotaa varmaan vieläkin enemmän.
      Kiitos sulle vauva onnittelustasi ja kauniista sanoistasi.Murheet muuttuvat onnellisuudeksi, se on niin totta!

      Poista
  7. Voi mitä koettelemuksia sinulla onkaan ollut! Toivon paranemista ja kaikkea hyvää ja että selkäasiakin menisi hyvin. Ihana, että sinulla on lapsenlapsi ilonasi. Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle huopalintu ja kiitos vauvaonnittelusta, iloa he tuovat elämään paljon!

      Poista
  8. Hienoa kuulla sinusta ja lukea vaikka vaikeaa on ollutkin niin myös paljon kaunistakin pikku nyytin kera ja sen ettei ollut pahanlaatuista.
    Marevan vaikuttaa tuohon vuotamiseen, kai sitä arvoa on kontrolloitu? Toivon kaikkea hyvää sinulle ja pikaista toipumista sekä nautinnollisia päiviä pikkuisen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther, ja helpotti kyllä, kun kuulin, ettei ole syöpää.
      On marevan arvot kontrolloitu kyllä, nyt vaan on ollut pidempi jakso taas, mutta ensi viikolla meen taas, niin näen, onko arvot kohdillaan.
      Kiitos vauvaonnitteluista!

      Poista
  9. Nieleskellen tätä kertomaasi luin. Sydämestäni toivotan sinulle paranemista.
    Suloinen pikkuinen. Onnea teille kailkille! Pakahduttava onnen tunne tulee mummoille tuollaista pientä kääröä katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkkoinkeri sanoistasi. Ja mummot kyllä tulee ihan hassuiksi tällasen nähdessään, ihania ovat!

      Poista
  10. No huh, on sulla ollut verisiä päiviä, auts, ihan teki kipeää lukea. Paljon, paljon paranemisia ja tsemppiä sen selän suhteen.

    Ja onnittelut uudesta perheenjäsenestä. Ihanan söpö tyttö!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos susu sulle, nyt tuntuu jo vähän paremmalta kuitenkin.
      Kiitos vauvaonnitteluistasi, ja juuri häntä sain pitää sylissäni ja hengittää vauvantuoksua!

      Poista
  11. Jaksamista ja paranemisia!

    Ja onnittelut uudesta suloisesta tulokkaasta :-)

    VastaaPoista
  12. Sinulla on ollut kauhea kokemus,mutta toivottavasti paranee pian.
    Lämpimät onnittelut lapsenlapsesi syntymän johdosta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olihan se aika kurja juttu, kun sitä verta tuli niin paljon, mutta eiköhän se nyt tästä pikkuhiljaa kuitenkin ala paraneen.
      Kiitos sulle vauvaonnitteluista1

      Poista
  13. Kylläpäs sinulla on ollut hankaluuksia. Itsessäänkin nuo leikkaukset ovat vaativia ja sitten tuollainen veritulva. Kai se siitä ohuesta verestä johtuu, minä en tiedä näistä jutuista. Paranemista nyt toivon sinnepäin!! Äidilläní oli se selkärangan ahtauma ja leikkauksen jälkeen hän parani nopeasti. Onnea mummulle, huoh, minulla ei ole yhtään lapsenlasta, vähän käy kateeksi. No ei nyt oikeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulento ja kerroit, että äidilläsi oli sellanen ahtauma selässä, niin parani siittä sillä leikkauksella, arvaa vaan, antoiko mulle uutta uskoa, kiitos!
      Ja kyllä täällä vielä parannutaankin kokonaan, vie näköjään vaan aikaa.Ja onhan ne vaan niin ihku ihania ne pienet vauvelit.
      Nyt saa vain helliä ja lelliä, äiti ja isä kasvattaa, hi!

      Poista
  14. Oletpa melkoisen kokemuksen kokenut korvasi kanssa. Kumma kun nykyään pitää otaas suomenkielen tulkki mukaan kun menee lääkärille!
    Pikkuinen prinsessa lämmittää mieltä. Onnea ja ruusuista tulevaisuutta teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jonkinlaisen kokemuksen sainkin taas elämäni varrella.
      Ja se pikkuprinsessa onkin niin ihku ihana! Kiitos onnitteluistasi!

      Poista
  15. Olet niin ollut mielessä, että mitähän sinulle ja korvallesi kuuluu. Hyvä että operaatio on ohi, ja pääasia ettei ollut syöpää!!! Aikamoinen touhu on kyllä ollut, voi hurja. Minä olisin varmaan hädissäni syöksynyt Tayksiin. Hyvä että olit rauhallinen ja maltoit odottaa vaan, aika on hyvä parantaja. Ihme että sieltä vielä vaan tulee verta. Pää on kuulemma sellainen alue, että jos sinne tulee reikä, niin tulee verta ja paljon. Nyt se on nähty.
    Sitten on selkä vuorossa. Kyllä sen arvasi, että siellä on jotain vialla, kun aina vaan on kipeä, eikä anna koneella istua. Veljeltä leikattiin pullistuma, parani tosi nopeasti ja tuli hyvä selkä. Hän on maanviljelijä ja painaa vielä vaan töitä täysillä, vaikka eläkeikä lähestyy.

    Ja sitten tämä ihana rakkauden paketti! Niin suloinen! Aivan vieläkin sydän pakahtuu, kun ajattelen oman muruni syntymää. Oli se jännittävää ja sitten niin ihanaa, kun kaikki oli onnellisesti ohi. Nyt minun muruni meni lukioon ja ajelee mopoautolla. Niin ne ajat menevät, joten ota kaikki ilo irti tästä ajasta. Se on lyhyempi kuin uskotkaan. Eivät omat lapset näin nopeasti kasvaneet :-))
    ONNEA kaikille osapuolille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt korva alkaakin lopulta näyttää hyvälle.Se haava korvan yläpuolellakin.
      Ensi tiistaina sitten menenkin toiseen kontrolliin Tayksiin siittä, saa sitten nähdä, onko sisäpuoli korvassa jo parantunut.
      Eikö olekin ihana paketti, rakastan sitä niiin todella paljon, etä selkäkin on tehnyt melkein ihmeparantumisen!
      Vaan piti sekin vain kokea, että olikin vain hetkellistä, sekin.
      Siis, kun aloin jotain nyt pitkän lepäämisen jälkeen, niin sama kamala kipu tulikin taas selkääni, en vaan yksinkertaisesti pysty oleen jalkojeni päällä niin, että vain seisoskelen.
      Mutta kyllä se tästä taas menee, mulla on nyt ortopedille tulossa aikaa, ja nyt käyn fysiatrian lääkärillä muutaman kerran akupunktiossa ja puudutuspiikit laittoikin jo edellisellä kerralla.
      Ehkä ne auttoivatkin, mutta vain sitten hetkellisesti.
      Mutta kyllä se nyt tästä , kun saan aina tota meidän pikkuprinsessaa aina välillä nähdä, ja jo sain hoitaakin hetken verran aikaa ihan yksikseen..nautein !

      Poista
    2. Piti vielä kiittä onnitteluistasi, kiitos!

      Poista
  16. Monta kertaa olen miettinyt että mitähän sille oikein kuuluu, kun ei kuulu mitään. Aika verisiähän nämä leikkaukset ja niiden jälkitilat yleensä ovat, siitä pitäisi informoida, inhottava juttu, (kuvassa ei näyttänyt kovin pahalta) ja myös siitä mihin ottaa yhteyttä. Hyvä että voit jo paremmin ja lapsi oli aivan ihana ja ruusutkin. Onnea:) Toipumista.. älä ole liikaa koneella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällähän olen ja tällähetkellä kaikki hyvin, hi!
      Kiitos, kun olit huolissasi musta, olen otettu!
      Muttakun mulle hoitaja siellä Tayksissa sanoi, ettei pitäisi tulla verrta ollenkaan, eli ei sitten sanottu tarpeeksi hyvin, he.
      Eli tietty sitten pelästyinkin tosi paljon, kun alkaa verta tulemaan kovastikkin korvasta ja hetken päästä jo sieltä korvan takaakin, he.
      Mutta nyt alkaa jo olla kaikki korvan suhteen aika hyvin.
      Ensi viikolla tiistaina meen toiseen kontrolliin sinne Tayksiin.
      että eiköhän se tästä jo ala meneen sinne parempaan päin.
      Ja se mun lapsenlapseni on niin ihku ihana, että sehän mun mielessäni onkin koko ajan.
      Ja sen vuoksi en täällä koneella kauaa ehdikään oleen, kun haluan olla sen pikkuisen kanssa mahdollisimman paljon !
      Kiitos sulle Mustis oikein paljon!

      Poista
  17. Huh huh, olipa veristä puuhaa. Ihmeen rauhalliselta vaikutit tuon jälkijutun kanssa. Minä olisin mennyt heti polille eli sinne sairaalaan, ja ulissut niin, että olisin ohittanut kaiiiikki jonot (olettamus).

    Söpönen vauveli, onnea vaan.
    Ja tosi kauniit kuvat ruusuista.
    Tsemppiä jatkoon sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, yksinkertaisesti silloin samana iltana, kun tulin leikkauksesta kotiin, niin olin vaan niin todella väsynyt, etten olisi jaksanut lähteä minnekkään, kun kotiin pääsin.
      Mutta onnekseni verta ei sitten yön aikana tullut niin paljon, että olisi henkeni vienyt, he!
      Mutta kivasti sanoit, olisin kyllä minäkin lähtenyt, mutta olin niin nukutuksesta vielä pökkyrässä, etten varmaan edes jaksanut järjellä oikein ajatellakkaan.
      Mutta niin vain se pikkuhiljaa väheni se verentulo, vaikka aamuisin olin kuin olisin ollut puukkotappelussa ja joku lyönyt keskelle päätäni, sillä veressä olin aamuisin niin todella paljon, hiuksetkin koko päässäni, niskavillojani myöden!
      Ja kiitos onitteluistasi vauvaa koskien, ja niin odotettu olikin tämä vauveli meille ja nyt niin todella rakas!

      Poista
  18. oi mikä postaus, luin kuin jännityskertomusta ja muuttui ihanan todelliseksi saduksi lopussa. Paljon onnea koko perheelle ja mummolle isot halit:))
    ps leikkauskertomuksesi laittoi taas kerran ajattelemaan terveydenhuoltomme tilaa, saat uskoa et painan sen visusti mieleeni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, iIona, sulle sanoistasi ja onnentoivotuksistasi ja haleista!
      Ja uskon, että tällasia juttuja ei kaikille varmaan tapahdu, mutta nyt mun kohdallani vain niin meni jutut.Kiitos sulle huomioon ottamisestasi!

      Poista