MANSIKAT

Klikkaa kuvia

Tässä oman pikkusen mansikkamaani ensimmäinen kypsä mansikka,

joka maistuikin taivaalliselta!

Mutta mutta, sitten viime maanantaiko se oli, niin käytiin poimimassa
vähän isommalta maalta mansikoita.

Miehen kaa noukittiin molemmmat ämpärillinen.

Siellä maksoi 10 e ämpäri.

Eli aika halpoja siihen verrattuna, kun kauppojen eestä ostais.

Sitten vaan pakkaseen.

Tässä vaiheessa ei enää tehnyt yhtään mieli pistää sitä isointakaan suuhunsa.

Sillä söin siellä maalla varmaan ämpärillisen isoja mansikoita.

Aina ajatteli, etten yhtään enää syö, kun maha oli kuin kivillä täytetty jo liiasta mansikoiden syönnistä.

Mutta aina kun oikein iso ja mehevän näköinen tuli,

niin äkkiä vaan suuhun, ja ah`´ sitä nautintoo joka kerta!

Mutta nyt on mansikat pakkasessa ensi talvea odottamassa.

LUOVA LAUANTAIN haaste 43.

KATASTROFISTA HARMONIAAN.

Nyt näin kahdella kuvalla.

TÄSSÄ NÄITÄ KORTTEJANI

KLIKKAA KUVIA

Kyllä niitä aika monta löytyikin.

Tässä olen ollut aika pieni, kun isä on kirjoittanut nimeni taakse.




Tässä tämä mun runo äitille. Tässä olen varmaan jo aikuinen, muttei vielä ole perhettä, kun on vaan oma nimeni.



Tässäkin, mutta tämä ainakin on otettu jostain kirjasta.

Tässä olen ollut 8 vuotias.

Tässä olen ollut 9 vuotias.

Onneks toisiin oli laitettu vuosiluku.

Tässä ehkä jo joku 12. vuotias

Niinkuin tämäkin on tehty niin huolella jo, että olen ollut jo iso tyttö.

Tämänkin olen ite tehnyt, muistan vielä,

kun virkkasin noita kukkia ja lehtiä tohon korttiin.

Nyt ne on painuneet vähän littiin.

Mutta äitienpäiväkortti tämä ei ole,

vaan äitin 80 vuotis kortti, viimeinen kortti, minkä olen äidille tehnyt.

Äiti täytti vuotensa 24 päivä helmikuuta, ja äiti kuoli pois 15 pv huhtikuuta.

Luin tota runoa, ja ajattelin, että oliko joku enne, kun äiti pois otettiin niin pian.

Äiti oli sairas, ja kipuja koko ajan.

Jumala ei sallinut kärsimyksen hedelmän kasvaa sellasella oksalla, joka on liian heikko.

Hän otti äidin kokonaan, ei vaan hedelmää.

VALKOISET TALOT

Nyt olen lopulta saanut luettua SusuPetalin kirjan Valkoiset talot.
Ihan ensin haluan sanoa, että kun avasin ensimmäisen sivun , niin heti huomasin, että oli sellasta tekstiä, mitä tykkään lukea.

No, tietenkin aloin sitä heti lukea, kun maate menin, sillä mulla on tapana lukea kirjoja vasta illalla, nukkumaan mennessäni.

Mutta tämä kirja olikin ihan eri juttu!

Tämä oli blogiystäväni kirja, ja halusin lukea sen pian.
No luin sen pian, mutta luin sen vielä toiseenkin kertaan!
Ehkä luen sen vielä kolmanteenkin kertaan.

Ensinnäkin se kirja oli tosi hyvä, tästä meidän monen elämästä.
Se kirja oli niinkuin totta!
Niin tapahtuu jatkuvasti, ja vielä pahempaakin!
Se kertoo tästä elämästä, ihan tässä ja nyt!
Mutta silti siellä oli toivoakin tosi paljon monen kohdalla.

Tämä on juuri sellasta tekstiä, mistä olen ite haaveillut joskus kirjoittavani
Tästä ihan tavallisesta elämästä.

SusuPetal on osannut hienosti kirjoittaa kaikesta tästä, elämästämme.

Hän on niinkuin saanut olla paikan päällä!

Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille, ketkä rakastavat lähimmäisiään!

Tämä kirja kertoo niin paljon kaikkea sitä, mitä voitaisiin enemmän tehä, kun välitettäisiin toisistamme enemmän.

Haluaisin SusuPetal, tästä jatkosarjan, mä haluaisin tietää, mitä kaikille näille ihmisille tapahtuu tämän jälkeen!
Kiitos tästä kirjasta, mikä ei jää pelkkään lukemiseen, vaan halu auttaa muita, jää mieltä askarruttaan.

Ja jään oottamaan sitä jatkoa, mitä kaikille näille ihmisille tapahtuu tämän jälkeen...

ÄIDIN VIRSIKIRJA

06.07.-09

Itkua riitti taas yhdelle kertaa...

Menin vinttiä taaaas jälleen kerran siivoon.

Ja sinne jäin itkuineni, muistelemaan äitiäni, rakasta äitiäni!

Löysin sieltä jostain laatikoitten takaa pienen laatikon, ja mitä siellä olikaan, äidin kirjoituksia ja kirjoja.

Kortteja, äitienpäivänä äitille annettuja.

Aarteita mulle.

Sitten kirjojen joukosta löytyi äitille rakas virsikirja, mitä hän viime aikoina katseli ja luki paljon, kuin lohtua hakien.

Mä laitoin kirjan nenääni, ja vedin henkeeni tuoksua, ja vielä pikkasen tuntui siltä, että äidin kodin haju sieltä tuli nenääni, ja sieluuni asti se menikin!

Ja sitten se alkoi, se itku!

Itkin, itkin ja koitin etsiä äidin tuoksua lisää kirjasta.

Voi äiti, kun mulla on sua aina vaan niin ikävä!

Sitten itku loppui aikanaan, aloin katsella kirjaa tarkemmin, siellä oli kauniita sanoja, ja aloin laulaa virttä, mistä äiti tykkäsi. Sua kohti Herrani...

ja Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Siellä mä hoilotin virttä ja itkin!

Onneksi olin siellä vintissä yksin.

Mutta sitten löysin sellasia äitienpäiväkortteja, kun mä olin ihan lapsena äitille tehnyt.

Oli sellasiakin, etten ollut osannut edes kirjoittaa vielä, koska isä oli kirjoittanut , että Äidille, t. marianne.

Olin kirjoittanut runonkin äitille oikein varmaan sydämestäni!

Laitan niitä tänne vielä toisella kertaa, niin tekin näette, millasia harakan varpaita olen kirjoittanut ja piirtänytkin.

Eli sinne vinttiin jäin laatikkoni kanssa ja äidin virsikirja kädessäni pitkäksi aikaa. Muistelin äitiä ja kaikkia tapahtumia äidin kanssa.

Löysin äidin kirjoituksenkin. . pahvinpalaseen kirjoitettuna.

Hän oli kirjoittanut sen virren sanat siihen, kun joskus juteltiin hänen kanssaan, että sen virren hän haluaa kuulla, kun nukkuu arkussa.

Sanoin hänelle, että toivon, että muistan sen virren sitten, kun sen aika tulee, mutta se aika tulikin aika pian sitten kuitenkin.

Olikohan hän vaan muuten kirjoittanut, kun tykkäsi siittä virrestä, vai mulle muistilapuksi?

Mutta joka tapauksessa se virsi laulettiin kirkossa äidille, kun hän nukkui arkussa...

Nyt taas alan vollottaan, eli pitää lopettaa tää postaus, ettei taas aamulla ole silmät turvoksissa!

Hyvää viikon alkua teille kaikille!

KUKKAMAANI SARJA

Taas viikko meni, että huiiiiit vain!

KLIKKAA KUVIA

Nyt on pionikin täydessä kukassaan.

Jouduin sitä sitomaan, koska sen kukat painavat tosi paljon,

ja nyt kun satoi, niin painoa tuli vaan lisää.

Valkoinen lumikelloksi kutsumani kukkakin,
tuolla taaempana oikealla alkaa kukkimaan


Tässä kukkii neilikkani.

Ne on jostain syystä vähentyneet, vai onko talvi sitten vaan vienyt.

Sitten tällainen kukkakin kukkii täysillä.

Otin lähikuviakin niistä.

Ite tykkään näistä paljon.

Sitten on alkanut keltainen kukkani myös kukkimaan.

Kurja, kun nimiä en muista koskaan.

Tässä siittäkin lähikuva vielä.

Kaunis kukka siinäkin on, eikö vaan.

Tässä mun pioni, kukkii nyt jo kokonaan.

Tykkään pionistani paljon, mutta se kukkii vaan niin pienen hetken.

Sitten vielä liljanikin on alkaneet kukkia jo kaikki.

Näistäkin olen aina tykännyt.

Nämä olen alkujaan saanut isältä.

Sitten nyt on alkanut kukkia tämä valkoinen lumikello.

Tästä kukasta tykkään tosi paljon,

olen ihan sen lumoissa niin kauan kun se kukkii.

Mutta kukinta on aika lyhyt, mikä on kurjaa.

Mutta kauneudellaan sitten kuitenkin voittaa paikan kukkamaassani.

PITI EILEN JO KERTOA

Että nyt sitten lopulta saatiin keittiöön uusi matto.

Vaikka se tuskasta olikin, kun pitääkin aloittaa sellasella helteellä!

Eihän siittä mitään tullut, kuin ärräpäitä ja hikipisaroita!

Mutta nyt on sitten valmis, ainoastaan sellanen 20 cm puuttuu lattialistaa vielä.

Siihen tulee sellanen pyöreen muotonen, eikä sitä saatukaan.

Mutta löytyy sitä varmaan sitten, kun käydään muuallakin.

Ja täällä mä taas olen koneella, niinkuin varmaan huomaattekin.

Mulle tuli pakottava tarve käydä pikemmin koneella, ja nyt sitten olenkin ollut jo kohta ainakin 5 tuntia putkeen!

Enhän silti ole nettiriippuvainen, enhän?

MANSIKOITA, JIPPII

Nyt olen jo saanut maistella ahomansikoita, sillä niitä näkyy tulevan paljon!

Ah, niin hyviä ja mehukkaitakin.

Siellä niitä on ruohojen seassa, vaikka kuinka paljon.

Nami, nam...

Oikein iso ja muhkeakin!

NYT ON AIKA PITÄÄ VAPAATA HETKEN

Meillä on hyrskyn myrskyn,
Ja kaikki on heikun keikun.


Eli mies alkoi laittaan keittiöön uutta lattiamattoa.


Jääkaappi tulee vastaan, kun menee tietokoneelle.

Mutta tässä meiän pirtsakka uusi siivousapumme.

Ostettiin ihan vaan Lidistä, sen vuoksi, kun siinä oli sellanen , ettei tarvinnut imurin pussia lainkaan.

Ja meillä yksi pussi ei kauaa kestä, kun on koira ( iso ) meillä.

Kokeilin sitä, ja tuntu käteen ihan hyvältä, ja imi, imi tosiaan hyvin!

Mitään huonoa siittä en keksinyt, kuin suuri ääni, mutta samanlainen suuri ääni oli meiän edellisessä imurissammekin, vaikka oli philips.(ja paljon kalliimpi)

Ei kyllä kannata katsoa pahemmin enää nimeä, vaan kokeilla rohkesti toisiakin. Onhan kaikissa palautus oikeus, ainakin kaksi viikkoa!

Ja onhan se tossa ihan ehjänä vielä, se vanha imurimme. Mutta saadaan se viedä tonne saunaosastoomme sitten. Ei aina tarvi raahata imuria sinne.

NO, keittiön tuolitkin on nyt tietsikka huoneessa vähän niinkuin kasassa..

Tässä vielä tuli laitettua toiseen kertaan uusi imurimme, olinko niin tohkeissani tästä. Sillä on ihan hyvä imuroida!
Vähän huonoja kuvia ovat, kun en käyttänyt salamaa, mutta näkeehän ne nyt siittäkin.

Mutta pidän nyt muutaman päivän vapaata, koska laitamme sitten eteiseen myös uuden lattiamaton.

Eli kestää hetken, kun saamme taas huusholliin kasaan jotenkuten.

Mutta kurkkailen teitä kuitenkin välillä, aina kun ehin.

LÄHDETÄÄMPÄ SIENEEN , SIENEEN

Nyt sienikorit valmiiksi

ja siittä vaan sieneen.


Mun ei tarvitse mennä edes hyttysten syötiksi metsään,

vaan omasta pihasta vaan sieniä koriin.

Ja sen jälkeen pannulle

Ja nami, kun on hyviä!

Aika paljonkin on vielä!

Paitsi yksi asia vielä, mä en sitten tunnista sieniä lainkaan, enkä yhtään tiiä, mikä sieni tämäkin on!

Että älkää vaan kerätkö näitä ja laittako pannulle.

Mutta pikkasen nyt leikin sienestämistä, kun niin paljon oli yhdessä kohtaa nurmikkoa, että pitihän niistä joku hyöty ottaa, edes leikkiä!

Siinä on joskus aikoinaan ollut puu, ja ehkä nämä ovatkin jotain kantosieniä.

ALKOI JO JUHANNUKSENA

Lahjojen saanti.

Tämän kuitenkin sain eilen.

Tällaisen kauniin laatikoston.
Tää on ihana, mä rakastan kaikkia laatikostoja, laatikoita yms, olen ihan hulluna niihin. Ja nyt sain nuoremmalta siskoltani tällaisen. Kävivät eilen pyörällä Huittisista.
Siinä sitten juotiin pihalla kahvit,
ja juteltiin kaiken maailman asiat halki, poikki ja pinoon!

Ja sitten tietenkin rakastan enkeleitäkin, ja Marjukka sen tiesi myös.
Toi Juhannuksena mulle synttärilahjansa jo.
Tää on sellanen aurinkolamppu, ja hienosti se pimeellä loistaakin.



Ja ettei heti lahjat lopu, oli mun postilaatikossani tänä aamuna tällanen komeus!
Mun ystäväni Pirjo oli sen käynyt sinne laittamassa.
Hänkin tietää, että rakastan enkeleitä.
Tämä on kaunis enkelitaulu.
Ja sitten vielä liinan painot, mitkä on hyvin tarpeelliset ulkona,
että liina pysyy pöydällä.
Onkohan ite virkannut nämä, mä vähän luulen, että on!

Mutta vieläkään ei lopu, koska mun tyttöni tilasi mulle SusuPetalin kirjan, Valkoiset talot.
Että nyt sitten sitä vielä ootan, että saan alkaa sitä lukemaan.
Illalla sitten vielä grillattiin, ja juotiin synttärikahvit miehen siskon, ja hänen miehensä kanssa. Tyttö ja vävyehdokaskin olivat mukana.

Oli kiva ilta.
Vasta tänään silti olen syntynyt.
Kiitos kaikille mun rakkailleni.

KUKKAMAANI-SARJA

KLIKKAA KUVIA


Taas jälleen on viikko mennyt.

Kukkamaani alkaa täyttymään, etten kohta saa sitä kuvattuakaan, kuin osina.

Mutta tässä nyt sitten muitakin kuvia alempana kukkamaastani.

Etualalla unikko jatkaa kukkimistaan ja siittä seuraavana on sellanen kasvi, kun niitä on vain yksi, siittä on lähikuviakin alempana.
Mutta sen jälkeen kukkii nyt siinä jotkut violetit kukat,
joitten nimeäkään en taas tiedä.
Toivotaan, että joku teistä tietää.

Tässä on siittä yhdestä oudosta kukasta lähikuva.

Ja tässä vielä lähempää.

Tässä vielä liljat alkavat pian kukkimaan.

Seitesemisen luontopoluilla käytiin

Tästä lähettiin, ja samaan paikkaan tultiin sitten takaisin.

Matka oli välillä suomaista, eli pitkospuut olivat tarpeellisia siellä monin kohdin.


Puolukkako oli punaiseksi muuttunut?Vai
posketko vaan ujoudesta hehkui?

Siellä menee joukkeesta puolet, miehet komeet!

Naavaa oli siellä paljon puissa.

Ja sienenkin sieltä löysin, niin pikkaraisen.

Että yksi sentti oli läpimitaltaan vaan, eli kovin pieni lapsi vielä olikin.

Metsämansikoitakin siellä oli pajon, ja voi, oli raakoja vielä.

Lakka siellä kukki tosi paljon, melkein valkoisenaan oli koko tienoo, eli suon kohta.

Mutta mitä sitten silmäni näkeekään,,,?

Sarvijaakko pahainen siinä oli!

Lapsena jo siihen tutustuin,

Monta kertaa ehti mua jo purra, ennenkuin huomasin sen pois hätyyttää.

Siinä se nyt sitten oli, se mun lapsena pelkäämäni otus!

En silti olisi sitä voinut tappaa, vaan annoin sen jatkaa matkaansa..

Siellä suonreunassa oli sellanen pikkunen lampi.

Ja siellä tällanen kaunis kukka, mikä siinä vesirajassa kasvoi.

Se oli mun mielestäni niin tosi kaunis kukka.

Tässä on se kaunis lampi!

Siellä matkalla oli paljon satumaisen oloista

Maa oli niin ihmeellisen vihreää, että oli kuin sadusta otettu kuva!

Suo kulki siinä vierellämme melkein koko ajan, ja se oli mun mielestäni niin kaunista,

kaunista että!

Pikkuinen pörröpää

Lensi sisälle pikkulintu,
kattolamppuun ja tauluun!
Liki singahti omankin pään!
Se ikkunoihin hädissään lensi
kattoonkin välillä.
Lampun ympäri raukka,
sen höyhenet vain lenteli!
Mutta reunalle pöydän,
se viimein väsähti.
Katsoi minua silmiin,
ja visersi.
Avasin sille oven
se lensi pois.
Vapauteen lensi,
se pikkuinen pörröpää!

JUHANNUKSENA NÄIN

KLIKKAA KUVIA

Minäkin kaksi kurkea!
Olimme siskoni, Marjukan, ja miestemme kanssa ajelemassa aattona vähän siellä ja täällä.

Kameramme olivat aika tyhjät, koska ilma oli se mikä oli aattona.

Mutta sitten näköpiiriimme tuli kaksi kurkea tien vieressä olevalla pellolla.

Sitten äkkiä ikkuna auki ja räps räps vaan kuului!

Mutta kurjet kuitenkin huomasivat, ja lähtivät pois meistä,
mutta sain kuitenkin jonkinlaisia kuvia.

Olisipa ollut kamera jalalla, mutta siihen ei ollut aikaa.
Mutta nämä oli ensimmäiset kurjet, kun sain edes jonkinlaisia kuvia.

PUNAINEN RUUSU

Tämä postaus piti mun laittaa teille jo ennen Juhannusta, mutta se sitten jäi laittamatta.

Mutta laitan sen nyt, sillä kuvatut ruusut eivät kuihdu!

HYvää Juhannuksen jälkeistä viikkoa!

KLikkaa kuvia

Ruusun nuppuja kannan,

sydämessäni säilytän.

Kesää siellä tekevät.




Lämpöä tuovat.

Ruusuja kädessäni kannan,

Teille kaikille ne annan!

KUKKAMAANI -SARJA

VIIKOT MENEVÄT LENTÄEN!

Tässä taas kukkamaani 21.06.-09

Nyt saivat ainakin juhannuksen aikoihin tarpeeksi vettä, että kaippa kasvukin alkaa oikein vauhdilla, kun nyt vielä lämmintä on luvattu, ja tänään jo olikin.


Otin taas pari kuvaa, eri paikoista kukkamaatani.


Särkynyt sydän jatkaa kasvuaan ja kukintaansa.
Se on kiitollinen kasvi.

YyKaaKoo4 34. haasteviikko

Haasteno:

On 14

Mä löysin toisen kerran numeron, Veljekset Keskiseltä otetuista kuvista.

Tällasen hevosenkengän sieltä valokuvasin, ja on 14 "naulaa " kengässä.

HARAKKA TOIVOTTAA KAIKILLE

SAIN INKATAIKALTA

Sain Inkataikalta tällasen hienon tunnustuksen, kiitos sulle Inkataika!

VOIKUKAN AIKA OHI

KlIKKAA KUVIA

Voikukat jo kukkineet,

siemenet valmistuvat.

Kauniita ovat tässävaiheessa, vaikka voikukka onkin.

Vielä pyöreänä,

tässä vähän laihempana.

Tämä on vielä aika pullea.

Vielä vähän kiinni pitävät äidistään,

eivät haluaisi vielä lähteä maailmalle.

Kaunis on voikukan loppu.

Aurinko antaa sille kauniit värit.

Vielä on muutama kiinni.

Kuin keijun hame.

Viimeisiä tuuli riepottaa.

TEIN IHAN PIKKASEN

Klikkaa kuvia

Tein ihan pikkasen suihkukaivon tapasen...

Kiviä pitää vielä löytää litteitä tohon reunaan lisää.

Kreikasta tuomiani kiviä tässä pohjalla

Suhkukaivo jopa toimii...
Pitää sitä kivaa solinaa, kun vesi lorisee purossa.

Kivi kiveä vasten....



Kiveä vasten vesi lorisee.




Ja siittä eteenpäin...

ORVOKKIEN KAUNEUS KISAILU

Katsokaa kaikki nyt minua, enkö olekkin kaunis,

Mulla on kauniita pisaroitakin helmenä, muilla ei olekkaan!

Kyllähän minä sinut voitan, olen paljon tummempi kuin sinä!

Mutta mulla onkin montaa väriä, ette pärjää mulle!

Me kaikki yhdessä pärjätään sulle, hihii!

Niin mekin, ollaan kauniita!

Minäkin olen, täällä takana, ja minä, ja minä, minäkin , minäk...

No, lopettakaahan jo, olette kaikki yhtä kauniita, senkin pikkuset, ei saa tapella, ja kinastella.
Kauneus on sydämessä, ei ulkokuoressa.
Tekin olisitte vieläkin kauniimpia, jos ette tappelisi koko aikaa!
(Tulee hiljaista)

Ääntäkään ei kuulu, kaikki katselevat toisiaan, ja näkevät toisissa oman itsensä!
Kaikki painavat ensin päänsä alas, ja häpeävät omaa kerkuntaansa...Mutta sitten yksi huutaa iloissaan,
Heiiii, mehän ollaan kaikki kauniita!
Hei, anna anteeksi, en tarkottanut, anna.. annan. ja anteeksi sipisis sipsi,,sip sipi ...ss!!!

KUKKAMAANI-SARJA

Taas on viikko mennyt!

Aika menee ihan liian lujaa!

Kukkamaani alkaa täyttymään, eli kohta on taaaas liian täynnä!

Mutta sitten vaan ajattelen,

että syksyllä pienennän, ja taas se sitten kuitenkin jää.

Tässä vähän muitakin kuvia eri paikoista kukkamaatani .

Tähänkin istutin aivan liian lähekkäin.
En opi edes.



Tämä on sellanen kukkapuska,
kun mulla on ollut jo monta vuotta, nimeäkään en tietenkään tiedä.
Mutta muuten olisi nätti, mutta kukkia se jostain syystä ei tykkää kunnolla.
Siihen tulee muutama kukka vain.
Ehkä pitäisi vaihtaa sen paikkaa aurinkoon enemmän.



Tästä kukasta tykkään, se on kauniin lilan värinen,
ja kukkii aika kauan.

On levinnytkin ihan kivasti,

vaikka yhtenä vuotena revein sen melkein kokonaan pois, rikkaruohona!

Kukkia tulee yhteen varteen aika paljon, ja ovat kivan näköisiä.

Niillä on kuin isot keltaiset silmätkin päässään.

Tässäkin tuijottaa kaksi veitikkaa mua oikein innolla!

Ovat vähän kuin marsilaisia!

TUNNUSTUS

Sain tällaisen tosi kauniin tunnustuksen aimariilta ja myöhemmin Zilgakin sen mulle ojensi.

Kiitos hänelle oikein paljon, olen otettu,

kun saan näin kauniin tunnustuksen laittaa blogiini, kiitos aimarii, ja Zilga!

Haluan nyt sitten antaa tämän eteenpäin:

Marille

Zilgalle

Hannelen paratiisille
Johannalle

Ja monelle monelle muullekkin, kaikki saavat ottaa tämän, jos tykkää!

KOVA NÄLKÄ KAIKILLA

Lait0in tänään pullanmurusia ja leivän paloja tohon pihaamme, niin alkoi tapahtua!

Ensin ilmestyivät

varpuset.

Sen jälkeen harakat.
Ja niillä kiire olikin, hyvä kun suu oli täynnä ruokaa,
niin taas mentiin, että viuuuh vaan!



Kyllä tälläkin on ruokaa vaikka kuinka paljon,
mutta kaiken kuitenkin jaksoi kantaa.

Ja viuuuuh, taas mentiin!

Nälkäsiä poikasia varmaan on monta!

Nyt syödään itekkin pikkasen välillä.

Ja voi, toi meiän varis!

Sillä oli tosi vaikeeta, kun ei jostain syystä uskaltanut tulla syömään, pelkäsikö mua, vai kameraani, mutta sillä oli kuin hätä housuissa koko ajan!

Välilä se juoksi siittä ohi, kuin niinkuin me ei oltais sitä huomattu, muka.
Esiintyi mukamas...näkymätöntä!

Välillä lensi harakan yli, että harakkakin ihmetteli.

Sitten meni korkeelle puuhun vahtimaan

Ja taas lensi alas, mutta meni pois, suuttuiko, kun ei hänelle jätetty mitään?

Mutta mitä siinä esitti koko ajan, olisi tullut syömään, niinkuin muutkin!

No, heitin vielä varikselle ihan erikseen, sille jotain leipää, ja heti haki, kun vein sille tonne pellolle, missä aina ennen kävin, kun mulla pupu vielä oli.

Siellä me oltiin variksen kanssa parhaat kaverit.

Joka aamu, kun menin hakemaan kanille ruohoa sieltä, niin se ootti mua, ja mä heitin sille aina jonkun leivänkannikan.

Nyt mulla ei ole enää kania, enkä ole pellolla käynyt, niin varis on varmaan vähän loukkaantunut sitten mulle.

Mutta leipä kelpasi, mutta piti viedä sinne pellolle.

Tulee muuten aika lähelle siellä mua, melkein voisin koskettaa sitä!

Hieno tunne!

VANHAKOSKI PAUHAA

KLIKKAA KUVIA

Ylhäällä kuvassa, koskelle tultiin, ja ollaan oltu ennen tuolla toisella puolella ongella, koskaan en ole tällä puolella ollutkaan.

Tässä kohtaa koski jo pauhasi, yllättävän nopeesti vesi siinä kulkikin?

Pelotti vähän näitä kuvia ottaa, koska jos olisin pudonnut,
virta oli niin kova, että olisi vienyt mut sinne kiviin mennesssään!

Vesi pauhasi, pauhasi niin,

Koski kuohusi, kuohusi niin.

Ääni oli henkeä salpaava

Siihen kiikkiin jäin.

En olisi halunnut lähteä,

Olisin kuunnellut , kuunnellut vain.

Tätä ihanaa musiikkia,

kosken pauhinaa.

Mutta vapaus koitti koskelle.
Pääsi virtaamaan järviin,

järviin , mereen...

EILINEN RETKI JATKUU

Lehdossa oli kauniita polkuja, kuin sadussa olisi kävellyt sisällä.

KLIKKAA KUVIA

Välillä oli kattokin pään päällä.

Sitten tulimme pienelle lammelle.
Mutta mitä ihmettä? Joonas sanoi, että onko se jäässä?
Äkkiä katsoen näyttikin siltä.


Mutta koko lampi kasvoi tällasta .



Olikohan jonkinlaista levää, vai mitä mahtoikaan olla.
Mutta se oli kyllä ihmeellisen näköinen se lampi, kuin paksua puuroa!

Siellä oli lampia enemmänkin, tässä lammessa ei kuitenkaan kasvanut sellasta,

kuin edellisessä.

Kukkia matkan varrella kasvoi paljon.

Aina kun tuli jonkinlaista ruohopaikkaa välillä, niin kukkaset valtasivat maan.

Kauniin värisiä.

Polun vierut olivat kukkien peitossa.

Tällasta kasvoi siellä lehdossa paljon.

Kaunista aluskasvillisuutta.

Saniaiset ja ojat kuuluivat myös lehdon ominaisuuksiin.

Käenkaali kuului myös aluskasvillisuuteen, suurillakin alueilla.

Lehto oli kuin satua!

Siellä tuli niin hyvä olo, sellanen satumainen. Ajatteli, että pitää olla ihan hiljaa, ettei mikään täällä mene rikki, eikä säry. Ettei se tunnelma mikä siellä oli, häviäisi minnekkään.

Niin monet linnunlaulut siellä meitä saatteli.

Kannattaa mennä, siellä sielu lepää, ja saa ravintoa.

Huomenna vielä laitan sieltä koskikuvia.

VANHANKOSKEN LUONTOPOLKU

Tänään päätettiin lähteä Mummua katsomaan, ja samalla poiketa luontopolulle, lehtometsään.
Katso linkistä:

Tänne

Pojanpoika Joonas tuli mukaamme.

Tähän postaukseen laitan vain osan kuvista,

huomenna laitan lisää polun varrelta otettuja kuvia.

Tänään laitan vähän hauskokin kuvia, siellä polulla tapahtunutta.

Polku alkoi heti kivasti, oli kauniita kukkia ja koskea, loimijokea.

Mutta siellä piti olla sellasia isoja lehmiä. Ja siellähän tulikin meitä vastaan, sellanen kyltti, missä luki , mikä lehmä on.

Portin sai avata, kun muisti myös sulkea. Ajateltiin, että uskalletaankohan mennä, mutta rohkaistiin mielemme, ja niin sitä mentiin portista sisään.

Ja siellähän ne olivat, Joonas pääsi jo ohitse, mutta sitten se lehmä kääntyi,

ja etupuolelta en uskaltanut mennä, kun oli pieni tila.

Toisella puolella oli makaamassa toinen, mutta oli sitten vaan mentävä, etteivät vaan hermostuneet meihin.

Siittä ihan läheltä katoin sitä, kun ohi menin.
Mutta ne olivat niin lepposia.


Ei ne mitään meistä välittäneet, jatkoivat märehtimistään vaan.

Ihan kuin toinen olisi meille sanonut, että me ollaan kilttejä lehmiä,
ei meitä tarvi pelätä.





Ja siks me ollaan täällä, me vähän niinkuin putsataan tätä lehtoa,
pidetään siittä huolta.

Niin se on, sanoi makaava lehmä.

Kyllä muuten oli komeet sarvet, ja otsatukka!

Tämä sudenmarja, oli matkan varrella myös.

Kasvillisuus oli matalaa, ei mitään puskia ollut lainkaan.

Pikkusia siltoja oli monta

Alta kulki pieniä ojia, joissa kauniit heijastukset.

Aluskasvillisuus oli tällasta paljolti, tässäkin on ainakin valkovuokkoa. Oli sellasiakin paikkoja,

missä oli vain valkovuokkoa tosi paljon.

Olisi pitänyt silloin siellä käydä, kun se kukki, oli varmaan mahtava näky!

Sitten tämä pojanpoikani, näytti taas mallia,

miten käsillä kävellään.

Siellä oli monta tällasta puista sillantapasta, ja kaikki se poika käveli käsillään.

Nyt loppu sillat ja käsillä kävely tälläkertaa.

Kyllä mäkin nuorena tyttönä osasin, mutta nyt en varmaan pääsisi, kuin käteni jotenkuten lattiaan asti laittaan, niin siihen toppaisi!:-D

Joonasta odoteltiinkin jo kotiin.

Siinä poika ja paras ystävä, ja uudet jalkapallohanskat!

TIETÄÄKÖ KUKAAN

Mikä on tällanen pikkuruinen orvokin näköinen kukka?

Se on tosi tosi pieni, eli kukka on jotain ei edes yhtä senttiäkään läpimitaltaan?

Mulla se kasvaa yhen puskan juurella.


Ja näyttää siinä voivan hyvin, näyttää siltä, että leviääkin koko ajan.




Kukka on kaunis, vaikka sitä ei ihan huonosilmänen näekkään,
vaan kun laitoin koneelle, niin näin sitten tarkemmin.


Ja sitten , toinen murheenkryyni, kun ei tiiä, että mikä mahtaa ollakkaan?

Kukat olivat ihan maata myöden, eli oksat menivät maassa, ja kukat siinä vaan tulivat maan pinnalle jostain aina, ja kukkivat.

Eli tällanen tuli vastaan silloin, kun pojanpoikani kanssa oltiin kuvausreissulla.

Kukat kukki ihanasti maassa,

ja se siinä olikin, kun en ennen ollut tällasta nähnyt,

että noin kukkii maassa, kuin puu!

Eli, jos joku tietää mikä tällanen ihanuus on, niin olisi kivaa,

jos sen saisin tietää, voisin tällasen vaikka omaan puutarhaani hankkia joskus!

Nyt ovat kukat saaneet nimet, alimmaisen löysin netistäkin, katso täältä siittä enemmän. Nimi oli Lamohietakirsikka.

Sitten löysin myös orvontädykkeen netistä, katso täältä.

Kiitos teille avustanne.