Heräsin todella väsyneenä, en meinannut silmiäni auki saada!
En jaksa kyllä vielä nousta , en jaksa!
Se sama ajatus vain päässäni
kierteli..en jaksa vielä nousta!
Yhtäkkiä, kuin salamana kirkkaalta taivaalta, joku hyppäsi mahani päälle ja kiljui riemusta!
Äiti, äiti, herää jo!
Nyt ylös äiti, kaikki ovat jo lähdössä ja sä vaan nukut, äitiii!!
Mutta kuka??? Ville pienenä??
Mitä, mitä..apua, mitä tämä on, mitä....??
Mutta mut raahattiin ylös sängystä ja sanottiin, että nyt
ylös äiti, kaikki muut ovat jo hereillä ja pian jo kaikki ovat lähdössä...lähdössä...lähdössä...!?
Nousin vastahakoisesti ylös ja laahauduin muiden joukkoon..täysin pöllähtäneenä, täysin ymmälläni!.?
Kaikki ympärilläni olivat ainakin n.27 vuotta sitten... ei voi olla totta…näen varmaan unta..unta...unta!!
Nipistin vielä toisenkin kerran ja tälläkertaa oikeen kovaa! AI! Mutta ei mitään muutosta...Ainoastaan sattui niin tosi paljon, kun nipistin käsivarttani! Aijai!
Ja Ville, pienenä, miten…?
Näen samassa edessäni vanhemman siskoni nuorempana, ja mieheni, ja lapseni, ja
siskoni pojan myös.
Kaikki nuorenpana, melkein 30 vuotta nuorempana!
Entä minä, olenko minäkin nuorempi??
Äkkiä peilin eteen, ja
siellä tuijotti mua 27vuotta nuorempi nuori nainen,, minä! Wau!
Mitä tämä tarkoittaa? Miten tämä voi olla mahdollista, nukunko minä, näenkö unta, vai olenko kuollut yön aikana??? Olenko tullut hulluksi??
Tällaistako on kuoleman jälkeen, tällaistako se sitten olikin???
Nipistän itseäni, en herää!!!
Huusin miehelle ja sanoin, että mitä tämä on, miksette
ihmettele moista , mehän ollaan melkein kolmekymmentä vuotta vanhempia oikeesti,
mitä yön aikana on tapahtunut!!??
Mutta kukaan ei ymmärtänyt puheitani, vaan pidettiin kovaa
kiirettä, nyt lähdetään jo, ala tulla!
Ja sitten lähdettiin, lapsuudenkotiini,
pikkupirtille!!!Jota enää ei edes ole…siinä on puisto!
Mutta nyt siinä olikin se pikkuinen talo, se sama talo,
jossa lapsuuteni asuin!
Siellä oli ulkorakennuskin, ja äiti ja isä!!
Voi että, kun juoksin vauhdilla heidän luokseen, halaamaan heitä, ja oikein
itkin ilosta, että sain heitä halata vielä, mitä ihmettä tämä kaikki oikein
tarkoittaa, mutta nyt kuitenkin äiti ja isä ovat tuossa minun rakkaat
vanhempani ja saan heitä koskettaa ja pitää kädestä ja halata heitä..he eivät olekkaan kuolleita! Voi tätä onnen päivää!
Sitten alettiin siivoomaan…jostain syystä äiti oli jättänyt
saunan siivoomatta ja nyt se piti jostain syystä tehdä.
Mutta innostuinkin kovasti siittä, sillä löysin heti vanhoja
leikkikalujani, aarteita, ja innostuin aina lisää ja lisää..
Löysin isän tekemät nukenvaunutkin, nukkeni, ihanaa!
Kuinka olenkin niitä kaivannut!
Siivosin aina enemmän ja enemmän ja aina jotain
löytyi.. Mutta sitten yhtäkkiä joku painoi mun korvaani vasten sormillaan
kovasti, oikein vähän sattuikin auts! huudahdin!
Ja samassa heräsin unesta ja
Tico koirulihan siinä oli mun korvaani vasten nojaamassa etutassuillaan, oli
tulossa mun viereeeni yöllä!
Ja siinä samassa selvisikin sitten se ihme juttu meidän nuortumisestamme, se kaikki olikin SITTENKIN ollut unta!Mutta voi, niin ihanaa unta, sain halata äitiäni ja isääni!
Ja sain olla hetken nuorikin vielä..mutta siltikin, kun mietin, niin haluan olla juuri sen ikäinen, kun juuri nyt olen...kuitenkin, siltikin, kaikesta huolimatta!
Näin tämän unen yhtenä yönä jonkin aikaa sitten, ja se oli siittä ihmeellinen uni, että muistin sen kokonaan vielä seuraavana päivänä, ja kirjoitinkin sen silloin jo heti muistiin.
Nyt laitan sen teillekkin.
Muisto siittä yöstä oli mun käsivarressani mustelma, kun olin oikeesti itseäni nipistänyt ja kovaa olinkin, hi!
