Sitä on kiva seurata...
Sen varovaisia liikkeitä...
koko ajan seuraten kaikkia mahdollista...sade taas yllätti...
Tai oikeastaan ei se nykyään yllätä, vaan melkein aina näinä päivinä on satanut, paitsi tässä yhtenä päivänä..
Punarintakin tuli meitä tänne uuteen paikkaan tervehtimään...
Ihmetteli sekin varmaan, miksi meidän takapihamme on näin sekavassa tilassa....
Kun nyt vaan tulisi kivoja ilmoja, että voisi mennä siivoileen ja laittamaan sitä takapihaa...terassilla on vielä kaikki mun tuomat kivet ja kävyt ja puutarhaesineet, siinä ne nyt on tämän kesän varmaan säilössä, ennenkuin löydän niille paikan.....
Kerran tuolla takapihalla oltiin, kun oli aurinkoinen päivä yksi tässä välissä, niin sen jälkeen kurassahan me oltiin ja molemmat raihnaisia ja kipeitä!😕
Selkäni ilmoitti mulle, ettei parane kerralla liikaa innostua, sillä menee jalat alta muuten aika äkkiä! Pakkohan sitä on kuunnella, ja pikkuhiljaa laittelenkin kesän aikana edes vähän jotain kuntoon..katsotaan nyt, miten kaikki edistyy sitten.
Tänään kävin sateen välissä tarkistamassa, että näkyykö mitään sieltä nousevan maan sisältä, ja ilostuinkin näistä piipoista, jotka nyt näkyivätkin jo hyvin.
Tässä näitä pisaroiden kaunistamia piippoja....
Kyllähän se takapiha sieltä pikkuhiljaa jotenkin tulee tehtyä, kun ei liikaa innostu, eli pikkuhiljaa tehdään, ei kiireellä...kun vaan saisin sen taottua päähäni, että pikkuhiljaa hyvää tulee, hi!😊
Ennen pääsiäistä tein tällasia, löysin pinterestistä ohjeen..siinä nää munanpuolikkaat tehtiin sokerivesiliuoksella, mutta lisäsin vähän liimaa joukkoon ja tulikin kestävän oloisia.
Koristeeksi vielä neulahuovutin pajunoksia kylkeen.
