sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Kävelylenkilläni

Kävelin rantaa pitkin, ja näin lasinpalasen rantavedessä.

Ja oli minusta, kuin uponnut laiva!
Sitä tietenkin piti alkaa kuvaan läheltä, eli siellä rannassa taas pylly pystyssä..
Ihmisillä on ihmettelemistä, että mitä ihmettä toi nainen tuolla rannassa aina on pää maata viistäen, takapuoli pystyssä!!!
Oikein mua itteenikin huvittaa moinen asento, mutta se on pakkotilanne, jos haluaa kuvata jotain läheltä!



Nämä löysin kirpparilta

Enkeli tietenkin tarttui mukaani, 1e.

klikkaa kuviaSitten hyvän löydön tein, uusia joulukuusenpalloja, ovat tosi kauniita,
niitä on 18 kpl:tta ja maksoi 2e.

Sitten vielä näitä pikkulusikoita, ja kaksi isompaa sokerilusikkaa,
samaa ruususarjaa kaikki. Mulla onkin jo tätä samaa sarjaa kotona, mutta nyt tuli lisää ja edullisesti.


ne olivat tässä kupissa, ja maksoivat 2e.






Tässä on mun 15

Kuudes haasteviikko alkaen 29.11.2008!


Viikon haastenumero on VIISITOISTA (15)!



En meinannut mistään löytää viittätoista, mutta sitten kävelikin vastaani!


lauantai 29. marraskuuta 2008

Ensmmäinen adventti sunnuntaina

Kaikkialla Suomessa lauletaan Hoosianna-hymniä.
Kun Hoosiannan mahtavat sävelet kajahtavat soimaan, joulu tuntuu tulevan harppauksin lähemmäksi.
Ensimmäistä adventtisununtaita sanotaan pikkujouluksi.
Silloin koristellaan pikkujoulupuu ja maistellaan joululeivonnaisia.
Silloin sytytetään ensimmäinen joulukynttilä.
Kun on kylmää ja pimeää,
tämä yksikin kynttilä lämmitttää!

Hyvää adventtia kaikille, jotka lukevat blogiani!!

Löysin vanhoja kortteja

Niissä oli mukana tällanen kuva, eli varmaan ovat sisaruksia, näöstä päätellen!


Joulukortteja vanhoja, vanhin oli vuodelta -31

Tässä onnittelu kortteja, vanhoja myös!




Tänään kirpparipäivä

Lähdettiin ruuan jälkeen, söimme jo tosi aikaisin, joskus puoliyksitoista aamulla..
Mutta kun lähtee kirpparille kierteleen, ei pidä olla nälkä eikä vilu, eikä hiki!




Matkamme oli kokonaan sumuinen

Hyvä kun pikkasen eteensä näki!


Näkymä oli aika huono koko ajan!



Pelloilla oli sumua paljon!

Kuvat eivät ole parasta laatua, koska otin ne kaikki auton ikkunasta, ja liikkeellä koko ajan oli auto!





perjantai 28. marraskuuta 2008

Vielä lenkkipolullani

Tämä oli kuin lokinpesä, mutta vaahtoa vain ympärillä!



KLIKKAA KUVIA
Pyörteitä oli paljon vedessä...

Täsä samettikeppi joen maisemissa


Otin kuvan veden rajasta, johon vesi tuli ja meni, tässä vesi on joko tulossa tai menossa!

Vesi on todella korkealla joessa alapuolellakin nyt.






Kävelyreitilläni

Tässä en olekkaan ollut, kuin lapsena viimeiseksi!
KLIKKAA KUVIA



Joki tulvii taas, ja rannalta löytyi vaikka mitä!


Lapsen kenkä, ja aikuisen kenkä, missähän ovat itse?


Vettä päästettiin kahdesta tulvaluukusta koko ajan!


Tässäkin riippusiltaa alhaalta kuvattuna!








Jokimaisema

Tämä on ollut mulla jo pitkään valmiina, mutta en vaan ole uskaltanut tätä laittaa tänne, koska ite en ole tyytyväinen tähän, mutta kun sanotaan, että joskus voi se huonokin olla kuitenkin se hyväkin, niin laitan sitten kuitenkin tänne.

Tämä on öljyvärityö.

torstai 27. marraskuuta 2008

Muistan sen päivän ikuisesti!

Päivä alkoi normaalisti, tyttöni oli silloin vielä pieni, eli hänelle puurot aamulla, ja vaattet päälle.
Olin lomalla silloin työstäni..
ja koko ajan tiesin sen, että tänään se tapahtuu, enkä voi sille mitään!

Eli miten voin pitää suojapanssarini koko ajan, mahtaako tulla mitään, kun nytkin jo meinaa haljeta, säröilee jo pahasti..

Välillä menen viemään koiralle jotain hyvää, mutta ei huoli, miten se onkin niin vaisu?
Kuin tietäisi jotain, mitä tapahtuu pian!

Katson kelloa vähän väliä, en osaa mitään työtäkään aloittaa, on vaan oltava rauhassa, koitan itselleni hokea, mutta tärisen koko ihminen pelosta ja huolesta ja pakokauhsta!!

Soitanko, ja perun kaikki???

Käyn taas katsomassa koiraa, se nukkuu, on kipeenä.
Halaan sitä, ja se tykkää siittä, juttelen sille rauhallisesti, että rakastan sitä paljon, ja se inisee takaisin, tietääkö se?

Ovikello soi, ja sieltä tulee äiti meille kylään, voi äiti, en kestä, mun on oltava itkemättä, mun on pidettävä panssarini, oltava kovana, en voi alkaa parkuun, vaikka koko ajan kurkussa on iso möykky!!!
Kello lähenee sovittua aikaa.
Menen taas koiran luokse, se inisee hiljaa, koitan hakea sille jotain oikein hyvää, suklaata löysin, ja se pikkasen nuolaisee, muttei jaksa sen enempää. Halaan sitä, puhun sille, ja kerron taas, kuinka paljon sitä rakastan....
Olen sen lähellä aina, kun vaan voin...haluaisin olla koko ajan!
Tytölle on välillä annettava ruokaakin, mutta nyt en sitäkään osaa tehdä, vaan otan , hernekeittopurkin ja lämmitän sitä tytölle. Itse en saisi nyt alas mitään.

Nyt kello on senverran, kun sovittiin,, eii, ei, panssari alkaa alhaalta jo repeileen,, miten pystyn olemaan rauhallinen?
Mieli teki huutaa täysillä koko maailmalle, että tällasta ei saa tapahtua!!!

Mutta aika tuli, ja mies tuli sisälle, käteltiin, ja muutama sana sanottiin, koira ei edes koittanut nousta, mitä se yleensä AINA ennen teki, nykyään siis vaan edes koitti, nyt ei koittanutkaan, makasi vain hiljaa...
Mies kertoi, mitä aikoo nyt tehdä.
Sitten se tapahtui, tunsin, kun suojapanssarini alkoi revetä, pikkuhiljaa, aina ylöspäin ja ylöspäin, kohti kasvoja jo!!

Halasin Akua, hyvästelin hänet niin monennen kerran jo, koira oli aivan rauhallinen, kuin se olisi tietänyt, mitä hänelle tapahtuu.
Ei varmaan pelännyt, katsoi mua, kuin sanoen mulle, että älä huolehdi, hänellä on sitten kaikki hyvin. Sitten ei satu enää, sitten pystyn taas kävelemään ja juoksemaan.. Samassa koira nukahti, kun halasin sitä ja silittelin ja puhuin sille, ajatuksissani silti koko ajan, että yhdellä langalla enää panssarini on korkeintaan kiinni...

Sitten se pahin tapahtui, panssarini repesi kerralla kahtia kokonaan!!! Mä aloin itkeen kuin pieni lapsi, en voinut sille mitään, koira oli mulle niin rakas, niin rakas, ja nyt se piti luovuttaa pois!!
Voi miksi tällasta tapahtuu, miksei Aku saanut elää vielä, itkin ja itkin... Välittämättä mitään ympäristöstäni, itkin aina vaan enemmän, en voinut muuta, kuin pato olisi purkautunut mussa, ja kaikki tulisi pois minusta!!

Lääkäri taputti mua olalle, sanoen, että kyllä se siittä!
Yhtään en tiedä, koska lääkäri oli pois lähtenyt, mutta nyt oli poissa lääkäri ja Aku!
Se oli niin kamalaa, vaikka niin kauniisti Aku kuitenkin pois lähti, hiljaa nukkui pois.. Kivut loppuivat siihen hetkeen.

Akulta halvaantui takajalat, ei päässyt enää pissalle eikä minnekkään.
Joskus pätkän kerrallan saattoi ensi alkuun päästä liikkuun, mutta sitten tuli siittäkin loppu, ja olihan Aku jo 13 vuotiaskin.
Mutta koira on kuin perheenjäsen, ja Akukin oli niin kiltti ja viisas koira, kuin olla voi. Vieläkin sitä tulee ikävä, ja nyt kun tätä kirjoitan, niin kyyneleitä pitää välillä pyyhiä pois poskelta!
Pojalle oli tämä menetys myös raskas, otettiin hänelle tupsu Akun karvoja muistoksi.
Miehen kanssa haudattiin se tonne takapihalle, ja sinne laittettiin muistokivi, johon metallilaatta, missä lukee; -tässä nukkuu meidän rakas Akumme.

Siellä Aku nyt nukkuu, mutta koskaan me emme häntä unohda!
Mutta panssariani en pystynyt pitämään...se rikkoutui palasiksi!

Viikon Koirakuvahaaste "vauhti"

Tässä on jo vauhti loppunut, ollaan oltu metsässä


Mutta ei sitä kamalasti riehuun viitti alkaa, pitää katsella ja nauttia luonnosta!

Tässä mietin, että ei kai tuolla metsässä ole karhuja, sittenhän se vasta riehumiseksi menee!






110 Valokuvatorstain haaste on "lasi"

Lasienkelini, pikkunenkin halusi mukaan tulla!

klikkaa kuvaa

Joulu tuoksuu

Nyt tuli meille joulu!
Leivottiin ruskeat piparkakut, ja siittä tuoksusta tulee aina joulu mulle, varmaankin lapsuudesta joulumuisto!


Tässä ensimmäinen pellillinen jo valmiina!


Siinä me leivottiin nokat vastakkain miehen kanssa, hänellä vain tahtoi aina jäädä pöytään kiinni,
jätin sitten lopulta hänelle paistohommat!


Kun olimme piparit leiponeet, päätettiin sitten vielä leipoa muffinseita.
Nämä ovat sellasia toffeiset suklaamuffinit.
Jokaiseen tuli sellasta Dumple karkkia.
Tuli hyviä!
Kaikki saa maistaa yhden!






keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Palkinto dorikselta!

Tällaiset sain dorikselta tänään, oli iloinen yllätys, hän oli muistanut, että enkelit ovat mulle tärkeitä!
Sitten jouluna saan laittaa rintapieleeni tontturintakorunkin!
Kiitos doris50!


Leipomispäivä

Tänään innostuin leipomaan, ja leivoin kaneliässiä, ja kaksi kakkua.
Toinen oli Tiikerikakku ja toinen Luumuinen maustekakku, jonka otin annan sivuilta.
Ja tulikin tosi hyvänmakuinen kakku, oli ihan pakko pikkasen maistaa!


KLIKKAA KUVIA
Ässiä tulikin sitten vaikka kuinka paljon!


Taikina vaan lisääntyi ja lisääntyi, tuli ainakin kymmenen pellillistä ässiä, olin varmaan katsonut määrät väärin, no nyt saa sitten rauhassa syödä, ei tarvi säästellä!
Huomatkaa, että mun ässäni on nurinperin, en osaa tehdä, kuin näinperin!


Lumikämmenet

Laitan nyt nämä jättiläisen kämmenet tänne..

Inkataikalle lupailin, mutta hänellä on vieläkin isompi kämmen!




tiistai 25. marraskuuta 2008

Puhdas lumi

Tässä oksalla lunta paljon, alapuolella..


varjoja puhtaalla hangella puutarhastani...

Ruusupuska kuin lumiruusu!


Metsässä mustikanvarpumetsä!


Aamulla varjoja puutarhassani!








Enkeli ruukkuni

Tässä enkeliruukkuni, jonka melkein unohdin..



että on myös enkelisarjaani!




Ajan rattaat, voiko pysäyttää

Runotorstai
109. haaste
20.11.2008 - 00:05Haasteena tällä kertaa tekstilaina:"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"



Vanhat valokuvat,
ilonamme.
Siellä lapsena juoksemme,
ilman murheita leikimme.
Kadonneet ystävämme näemme,
pois nukkuneet luonamme.
Ajan rattaat kääntyvät,
takaisin menneisiin,
siellä saamme hetken viivähtää
ja ajan pysäyttää!

maanantai 24. marraskuuta 2008

Lunta tuli tuulen kanssa

Mies maalasi pajunrungon kauniin valkoiseksi.

KLIKKAA KUVIA
Tämä puska oli yön aikana tullut näin valkoiseksi, tätä mies ei maalannut.
Oli vielä sinistä hetkeäkin jäljellä, kun kuvan otin.

Autotalli, lapiot ja haravakin olivat saaneet lumikaton päälleen.

Tässä mies maalailee lumella



Tässä olisi lapsille kiva leikkipaikka, kaikista tulisi lumiukkoja!