PIKKUNEN BLOGITAUKO

Pidän nyt blogi taukoo vähän aikaa, käyn vähän harvemmin vaan täällä.
Etten varmaan nyt joka päivä ehdi teille kommentoimaan.
Mutta käyn silti kuitenkin kurkkaamassa teitä varmaan päivittäin, mitä olette puuhailleet, mutta pysyn nyt takaalalla pikkasen aikaa, satunnaisia juttuja kuitenkin laitan ja kommentoinkin, jos ehdin.

Mutta hyvää kesän alkua teille kaikille ja toivotaan, että lämpiää...

TEEMATIISTAI 16.

Tällä kertaa haasteena on:
KÄSITYÖ

Mä olen elämäni aikana tehnyt kanssa aika monia käsitöitä.
On paljon kesken jääneitäkin, niistä voisin vaikka pitää näyttelynkin jos olisi kaikki tallella!
Mutta kaikkista rakkaimmaksi on mulle tullut nämä kaksi lintutaulua, kun joskus vuosia , vuosia sitten tein äidilleni äitienpäivälahjaksi.

Ja nyt kun äitiä ei enää ole, ne kaunistavat mun makuuhuoneeni seinää.
Ne ovat äidistäni muistot rakkaat!

TUTTUJA JA TUNTEMATTOMIA LEHTOMETSÄSSÄ

KLIKKAA KUVIA, näet paremmin.
Sinivuokko siinä katselee vielä pahka kaverinaan.

Mutta tämän nimeä en muista, vaikka olen kukan nähnyt monta kertaa.

Mutta tällasta en ole ennen nähnyt edes.

Tämä asusti Vanhankosken vieressä olevassa lehtometsässä.

Viime keväänä käytiin vähän myöhemmin, eli silloin ei kukka enää kukkinut.

Kukat ovat kaikki ihan siitepölyn peittämiä.

Näitä kasvoi siellä vaan yhdessä paikkaa.

Kasvupaikka oli vähän heinäistäkin
ja siinä oli ollut joskus aikoinaan joku rakennuskin.
Mutta suuria puita siinä ympärillä kuitenkin kasvoi paljon,
eli oli sellasta lehtometsän näköistä.
Kukka oli isompi kuin esim. valkovuokko.

Nämä tunnen, ne ovat ketunleivän kukkia ja lehtiä.
Näitä tulikin syötyä mukulana paljon.

Mutta mikäs tämä sitten on, kukka on melkein samanlainen kuin ketunleivän kukka, mutta pikkusia eroja siinä on kukan keskustassa.
Eli jos joku tietää näitten kukkien arvoituksen, niin olisi kiva tietää.
Toi keltanenkin on mulle ihan mystinen kukka.
Olisin ottanut sieltä paljon enemmän kuvia, kuin nyt sain otettua, mutttakun siellä oli hyttysiä ihan KAMALASTI!
Ja ne olivat todella nälkäisiä, ei voinut laisinkaan pysähtyä, että henkeni edestä nämäkin kuvat otin!

JOEN RANNALLA TÄNÄÄN

KLIKKAA KUVIA
Kiertelin rannanmaisemia, pikkuseen metsikköön.
Sieltä löysin hyvän metsämansikkapaikan.

Hienosti kukki jo mansikka.

Metsäorvokinkin löysin melkein samasta paikasta, kuin mansikankukka oli.

Tästä kukasta sitten tykkään paljon.

Ja tästä myös!

Vaikka onkohan yhtään kukkaa, josta en tykkäisi?
Ei varmaankaan.

Mutta rentukka on ollut mulle lapsesta asti sellanen suosikkini.

Asuin sellasessa paikassa, missä meni pikkunen puro, ihan lähellä kotiani.
Ja jossa vietin tosi paljon aikaani. Kesät melkein asuin siellä.

Ja siellä kasvoivat nämä ihannat rentukat!
Niitä en unohda koskaan!

Voiko enää sanoa,
että kukat voisivat kilpailla kauneudestaan.. ei mun mielestäni voi.

Koska toiselle on toinen kukka maailman kaunein, ja toiselle taas toinen!
Jokainen kukka merkitsee jokaiselle jotain.

Eli kaikki kukat ovat mun mielestäni ainaskin niin tosi kauniita kaikki, omalla tavallaan!
Ihan niin kuin me ihmisetkin, jokainen vain omalla eri tavallallamme!

SUMUSSA

Tässä eka taidonnäytteeni sumukuvista.
( vähän omia juttuja mukana)

Loput ovatkin sitten valokuvia sumusta, mitä olikin aika paljon helatorstai illalla.

Vene vastarannalla sentään vielä näkyy kuitenkin.

Ranta peittyy kivasti sumuun.

Rannan peilikuvakin näkyy kauniisti.

Tässä ei pitkälle näe eteensä.

Metsässä on vähän pelottavan näköstä.

Tämä mun kotini läheltä, riippusiltaa pikkasen näkyy.

KEVÄT KARKAA MULTA

Ja muuttuu vauhdilla kesäksi!
Miten se näin nyt menee, en ehdi lainkaan mukaan juhliin!

Tuntuu siltä, että kun vasta mietin jotain kukkien kuvaamista nuppuina.
Niin se kukka onkin jo kukkinut ja auennut!
Tässäkin punaset viinimarjat kukkivat, ja luulin niiden vielä nukkuvan talviunta!

Omenapuun kukat vielä ehkä ehdin kuvata ennenkuin aukeavat.

Narsissitkin alkoivat yhtäkkiä vaan

kukkimaan täysillä!

Mutta antaa kukkien kukkia...

Tässä kallioesikko

vielä kuitenkin nupuillaankin.

Kukat ovat saaneet siitepölysuihkun jostain muusta kasvista.

Tässä aukinaisena jo melken!

HELATORSTAI päivä

Ehdittiinkin siskoni ja hänen miehensä kanssa käydä monissa paikoissa.
Esim, näin korkeelle kiivettiin jollain suolla, kotimatkamme varrella.
Siellä kierrettiin yksi luontopolku.

Näitä keltasia keltavuokkoja saatiin ihailla Tammisaaressa,
ja niitä olikin sitten siellä ihan
todella paljon!

Tammisaaressa käveltiin pienen matkaa kauniita katujakin. Istuskeltiin ja nautittiin tötteröt, nam!

Hangossa kauniita huviloita merenrannoilla.

Ja aavaa merta silmän kantamattomiin...

Kauniit tornit vierekkäin.

Tämä onkin sitten Fiskarsista.

Siellä oli niin todella kaunista paikkaa kävellä,
ja nauttia kaikista kauniista.

Ainoastaan, tästä en tykännyt!
Oltiin istumassa ravintolan terassilla, kun Marjukka sanoo mulle, että oo ihan hiljaa..
Ja koittaa jotain ottaa pois mun olkapäältäni..ja sitten se joku tipahtaa..
ja sitten kiljaisin, en voinut muuta!!!
Ja siinä se on, mun tuolini selkänojalla, ja on ollut mun niskassani ja vaikka missä.... iiiikkk!
Oikein iiiiiso tarantella varmaankin!

Mutta nämä olikin jo sitten paljon kivempia katsella ja ottaa vaikka syliinkin.
En tiiä kukan nimee, muttei varmaan silti ole keltavuokko, ainakin kukan terälehdet ovat eri muotoisia.
Mutta kaunis se oli, tai niitä olikin siellä pitkin nurmikoita vaikka kuinka paljon!

Ja näitä skilloja oli paljon myös.

Tässä taidetta oli laitettu rautahäkkiin.

Rakennuksien tiilipinnat olivat kauniita.

Vanha puhelinkoppi.

Koskeakin siellä oli.

Voin suositella tätä paikkaa , oli todella kaunista ja putiikkeja yms ja torikin .
Ja paljon paljon muuta, mutta kerralla en viittinyt ihan kaikkia kuvia laittaa...