lauantai 18. joulukuuta 2010

HYVÄÄ JOULUNAIKAA

Teille kaikille!

Kun maas on ja hanki ja järvet jäässä,
ja silmä sammunut auringon.
Kun pääsky pitkän on matkan päässä,
ja metsä autio, lauluton!
Käy lämmin henkäys talvisäässä...
Kun Joulu on, kun Joulu on!

Tämän kauniin joululaulun on sanoittanut ja säveltänyt
Alpo Noponen ja
Otto Kotilainen, jotka olivat jo lapsuudenystäviä ns. parivaljakko.

T: Marianne-Harakka

lauantai 4. joulukuuta 2010

JOTAKIN MINUSTA

Sain Annalta jo jonkin aikaa sitten tällaisen kivan haasteen, mutta nyt vasta ehdin siihen perehtyyn kunnolla.
Eli tässä nyt sitten jotain minusta pienenä.. koitetaan sitten vaan muistella, tuleeko mitään mieleen näihin kysymyksiin.

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin, mikä sinusta tulee isona?
 Se vastaus oli aina selvä, minusta olis tullut eläinten hoitaja ja/tai sairaanhoitaja!
Kumpaakaan ei minusta tullut, vaikka eläimiä aina silloin tällöin hoidankin, kun Otto-herra meillä kerran asustaa.Ja kaneja on meillä ollut lukuisa määrä ja marsuherrakin.
Mutta minusta tulikin sitten lastenhoitaja, eli olin aikkas monta vuotta perhepäivähoitajana ja sain hoitaa satoja lapsia, niin pieniä kuin suurempiakin.
Työ oli hyvin antoisaa, se palkitsi heti, jos sen ansaitsin. Lapsilta saa palautetta heti ja mikä sen ihanampaa olikaan, kun sai lapseen täyden luottamuksen ja tulivat naurusuin hoitoon!
Kaikkista ihaninta oli sellanen , kun sai hoitaa lapsen vauvasta kouluikään asti. Pienimmät olivatkin 6kk vanhoja, kun tulivat ennen hoitoon.Nykyään onkin äideillä edes pikkasen pidempi  äitiysloma.
Muistan vieläkin sen hyvin, kun ensimmäiset lapset tulivat mulle hoitoon, itselläni oli vanhempi lapseni silloin 3v ja sitten tuli 6kk ikäinen vauva ja 3v tyttö ja hänen sisarensa 6kk ikäinen tyttö.
Eli mulla oli kaksi 6 kuukauden ikäistä vauvaa hoidossa ja hyvin kaikki sujui, lapset olivat kilttejä ja vanhempien kanssa sujui myös kaikki hyvin.
Ja mikä vieläkin kivaa , niin näille sisaruksille syntyi vielä yksi vauva ja häntäkin  sain vielä hoitaa vauvasta lähtien.
Ja  kaikkista paras on se, että saimme mieheni kanssa alkaa tälle viimeselle vauvalle kummeiksi!
Mutta eli hoitotyöhön kuitenkin sitten päädyin lopulta.

2.Mitkä oli sarjakuvien/piirrettyjen lempparisi?
No, meille tuli AkuAnkka lehti isolle siskolle, niin sitähän me kaikki sitten luettiin ja katteltiin.
Isäkin...muistan sen vieläkin niin hyvin kun isä luki AkuAnkkaa niin alkoi nauraan ihan tosi paljon, muistan sen nauruäänenkin vielä, niin maukkaan iloisen kihinän!
Kysyinkin häneltä silloin, että mitä isä nauraa, niin hän sitten kertoi ja näytti kuvankin, siinä AkuAnkka meni tosi lujaa jotain pakoon ja kintut vaan pyöri vinhaa vauhtia  ympäri..tiette varmaankin ne kuvat !
Hän nauroi AkuAnkan vikkeliä kinttuja, hi hii!

3.Lempileikkejäsi?
 Niitä olikin mulla paljon!
Alhaalla kuvassa olen siinä edessä ja kun kuva oli otettu, niin Marjukka (keskellä) ja Eero naapurimme alkoivat ilkkua ja huutaa mulle että Mariannelta näkyy villahousut hi hii villahousut näkyy!
Ja mua harmitti!
Siinä kuvassa takana sivulla on mun paras kaverini Tapio lapsuudestani, mutta ei suostunut tuleen kunnolla kuvaan.
Muistankin sen hyvin, kun koitin häntä saada kuvaan, muttei vaan tullut, hän halusi seurata tapahtumaa taka-alalla. Me oltiin samanikäisiä hänen kanssaan ja aina joka paikassa kuljettiin ja leikittiin yhdessä.
Eli näistä kuvassa olevista leikeistä tykkäsin, kaikki lelut on isän tekemiä, vaunut ja kuormaautot.
Niillä oli hiekassa kiva leikkiä ja tehdä maatilaa ja vähän kaikkee kävyistäkin.
Kotileikki oli kivaa, kun oli pikkuset vaunut, missä vauva sai nukkua ja sitten  hoidettiin eläimiä ja kotia samalla.


Mutta tykkäsin myös yksikseni kulkea pitkin ojanvarsia ja joenrantoja etsiskellen aina jotain.... eläimiä...Ja silloin tällöin aina jotain löysinkin, pulaan jääneitä...ja sain  heitä auttaakkin sitten jotenkin..milloin autoin perhosen pois hämiksen verkosta, milloin koppiaisen käänsin oikeinperin, kun oli joutunut selälleen...
Ja kaikkea tällasta pientä kuitenkin.
Mutta kerran löysin talven kynnyksellä telkän jäätyneen jalastaan kiini veteen, mutta siihen tarvitsinkin sitten äidin apua jo, ja sainkin äidin sitten suostuteltua prohjaan lumihankeen pelastaan sitä telkkää, mistä taas voisinkin kertoa ihan oman tarinan.
En nyt muista, olenko siittä kirjoittanut  blogiini vieläkään, pitääkin tarkistaa ja joskus korjata asia ja kertoa telkän tarina.
Se on kyllä aika surullinen tarina ja vieläkin aina silloin tällöin muistan tämän kyseisen linnun, ja surettaa sen kohtalo.
Mutta joskus kerron sen teille, kunhan aikaa on enemmän kuin nyt...
Mutta tietenkin me kaikki lapset tykättiin kaikista pihaleikeistä, nurkkajussia leikittiin, kymmenentikkua laudalla , Karttua,  ja  mitä niitä kaikkia kivoja olikin, vaikka kuinka paljon, koskaan ei ollut sellanen tuntu, ettei ollut mitään tekemistä, sillä sitä kyllä meillä lapsilla riitti aina!


4. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
No se tietenki oli mulla Beatles yhtye ja kaikki ne ihanat pojat siinä!
Voi että, kun se olikin niin jännää kaikki silloin pienenä /nuorena!
Mutta  nämä mä muistan lapsuudestani, keräsin heistä kuvia ja liimasin vihkooni...olin kait silloin jo isompi kuin tuo kuva minusta lapsena.
Mutta korkeintaan jotain 11v!

5.Parhaat synttärisi ja miksi?

No oikeestaan en muista , miten vietettiin lapsuudessa synttäreitäni, ei varmaan mitenkään ihmeellisesti, mutta jotain sellasta muistaisin, että limpsaa saatiin ja jotain muutakin hyvää, karkkia ja sellasta.
Mutta muuten on mun mieleeni jäänyt synttärini, tai hetken edellisestä päivästä, kun täytin kuusi vuotta




 Eli tämän muistan niin hyvin, kun hypein kuralätäkköön paljain varpain ja Tapio katseli siinä vieressä, ja mä hypein ja huusin, että, " Mä täytän huomenna kuusi! .....Mä täytän huomenna kuusi!...Mä täytän huomenna kuusi!"
Halusinko häntä ärsyttää, että mulla on jotain juhlaa, vai olinko niin iloinen, kun täytin sen kuusi!? Sitä en muista, mutta sen vesiprunnin muistan vieläkin!

6.Paras joululahjasi/ muu lahja ja miksi?
Pieni ollessani, muistan sen parhaan lahjan hyvinkin...!
Ne oli nuken vaunut, sellaset aika isotkin, isä oli ne tehnyt ja vauvakin siellä taisi olla uusi, siittä en ole varma, mutta vaunut olivat ihanat ja rakkaat!
Harmittaa vaan, kun muutettiin sitten uuteen kotiin, niin vaunut häipyivät silloin myös, niin kuin monta muutakin lapsuusmuistoa!
Äiti ja isä eivät sitten vaan halunneet kaikkea sellasta säilyttää, mitä ei enää tarvittu.
Mutta ne nukenvaunut mua harmittaa tosi paljon ja sitten kaikki akuankka lehdet, kun meille tuli AkuAnkka lehti varmaan melkein alusta asti.
Mutta nää nukenvaunut on mun mieleeni niin jäänyt, laitan silmäni kiinni ja muistot tulevat ihan elävänä eteeni, siinä mä lykkään uusia vaunujani ja hoidan nukkeeni ja olen niin onnellinen kuin lapsi vaan voi olla!
OIlispa tähän hieno laittaa nyt kuva niistä vaunuista, ne oli sellaset vaalean vihreet, ja punastakin oli jossain.
Mutta muistoja ei kukaan voi viedä !

7. Mitä olisit halunnut tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Tää on kaikkista pahin, koska oikeestaan en tiedä sitä!
En kaipaa mitään, että mitä mä haluaisin tehdä paljon, mitä en ennen ole tehnyt!
Ehkä olen aika outo tyyppi sitten, mutten osaa sanoa tähän yhtään asiaa..!
Tietenkin, jos oikein pitää miettiä, niin olishan se ihan kivaa shoppailla niin, ettei tarvitsisi aina katsoa hintalappua , mutta en kaipaa sellasta kuitenkaan. Mutta oliskohan se sitten se???
Mutta haastan nyt Leijonaisen tekeen tämän saman haasteen ja Zilgan myös.

lauantai 27. marraskuuta 2010

LUONNON KAUNEUTTA

Joen rannalla jäät valtaavat kasvit
Kaikilla on kylmä,
 Jäät muodostavat heinikkoon kauniita muotoja
 Näitähän haluaa aina ja aina vaan kuvata
 Jää on kaunista, sen kaikki muodotkin.
Olen jään vallassa!
 Se saa mut aina hullaantuun!
 Nämäkin kuin jääkukkia joella.
 Talven linnutkin ovat palanneet ruokintapaikalle, ja antavat itsestään meille paljon iloa!
 Tämäkin antaa iloa meille, se ihan kerjää sitä..
 Jos ei heti mee jakeluun, niin tuun sitten ihan liki, eikö olekkin mulla komee nokka, hi hii!
 Syksy on enää kaunis muisto, nyt ollaan jo kohta joulukuussa!
 Ilta saapuu..... yön jälkeen alkaa adventtiaika!...
Hyvää ensimmäistä adventtia  kaikille!

tiistai 2. marraskuuta 2010

METSÄRETKELTÄNI VIELÄ KUVIA Ja BLOGITAUKOAKIN AINA VÄLILLÄ

Tässä  torvijäkälää metsän siimeksessä....Klikakkaa suuremmaksi, sillä nyt laitoin vaan normaalin kokoiseksi välillä, mutta silti kannattaa klikata, koska silloin näkee paremmin!

Tässä myös
Ja monta muutakin...




Näitä olisin kuvannut vaikka kuinka kauan.
Sitten löysin tällasen niin pienen pienen sienen, jollasta en ole koskaan ennen nähnyt!
Se oli niin pieni, kuin nuppineula!

Torvijäkälät tässä vielä näyttävät komeutensa!

Hennon hento höyhenkin siellä maassa oli, joltain linnulta pudonnut..
Nyt laitan tän postauksen, mutten sitten tiiä, koska ehdin seuraavan laittaa.
Alkaa olla joulunaikaa, eli alan pikkuhiljaa leipomaan joulua ja miehen synttäreitäkin varmaan siinä samalla.
Eli tuun tänne vaan silloin, kun mulla on luppoaikaa..
Ja kommentoin teille aina silloin, kun mulla on siihen aikaa.
Mutta käyn toki kurkkimassa  teidän blogejanne silti, vaikken aina kommentoikkaan.
Että hyvää joulunalusaikaa teille kaikille ja toivon, että ehtisin aina välillä kuitenkin pienen postauksenkin laittamaan ja teille kommentoimaan.
Mutta vaikka olen täällä harvemmin vieläkin, en silti täältä häviä, palaan aina, jos Luoja suo!

lauantai 30. lokakuuta 2010

NAUTINNOLLISIA HETKIÄ

Yksin metsässä, nautein jokaikisestä hetkestä siellä!
Kuuntelin lintujen lauluja, erikoisen äänisiäkin, kuuntelin, katselin, mutten nähnyt lintua, mikä niin ihmeellisesti lauloi, se olikin varmaan satulintu!
Koirakin haukkui jossain kaukana!
Istuskelin kivellä, mikä oli kuin nojatuoli, siinä ajattelin ja kuuntelin kaikkea kivaa...
Paitsi yhdestä hetkestä  en nauttinut, kun luulin eksyneeni, mutta löysin kuin löysinkin takaisin polulle!
Ja olihan mulla kännykkä mukanani, ettei mulla mitään hätää olisi ollut, vaikka eksynyt olisinkin! Mutta tuli vaan heti sellanen orpo olo, kun huomasi, ettei tiiä, missä on?
No, miks mä eksyin  selvältä isolta polulta..?
No siks, kun uteliaisuus ja toivo kivoista kuvista, voittaa pelon eksyä!
Aina huomasin, että heiii, tuollahan on kivaa kuvattavaa ja sitten tuolla ja tuolla, ja aina menin kauemmas polulta!!
Ja siinä sitä sitten oltiin, en yhtään tiennyt, mistä olin tullut, ja missä se iso polku olisi!
Mutta loppujen lopuksi löysin takaisin polulle kuitenkin, ja aika helpollakin!
Eikä tullut karhukaan vastaani,, hui! Meinaan sekin tuli mieleeni...!
 Tässä otin heinätupsusta kuvan, kun olivat mielestäni niin kauniita, niitä koristi satojen vesipisaroiden tähdet!
Eivät kuitenkaan kuvassa näytä siltä, kuin luonnossa.
Kuvia voi pikkasen suurentaa vielä klikkaamalla, jos tykkää!


 Ja näitä löytyikin  sieltä enemmänkin, pikkusia heinänkorsia, jotka olivat täynnä kirkkaita pisaratähtiä!
  Kuvia otinkin sitten niistä paljon, vaikkei puoletkaan onnistuneet.
Aurinko oli jo laskenut pois niiden kohdalla, ja aina tulee silloin huonommat kuvat, vaikka ei välttämättä.

  Mutta otin kuvia aika monta ja jokunen onnistuikin, että uskalsin tännekkin laittaa teiän nähtäväksenne!

 Pisaroita tippui siellä melkein kaikista kasveista, kun sinne menin, mutta kun tulin pois, niin olivat jo kaikki tippuneet, aurinko oli ne sulattanut pois varmaan.
 Näistä tykkäsin, onkohan nyt sitten rahkasammalta, mutta olivat kuitenkin täynnä pisaroitten kauneutta!
 Tässä lisää
 kuin tässäkin
 Ja vielä
 Ja aina vaan...
 Näitä olisin  sinne jäänyt kuvaamaan vaikka loppupäiväksi, ja illaksikin vielä....muttakun...
 Aurino laski, ja heti tuli sellanen olo, että pitää lähteä kotiin!
Tässä vielä  sammalta pisaroineen!
Oli niin tosi onnistunut kävelyretki mulla metsään, että pitää ottaa uusiksi, ja silloin  lähen vähän isolta polulta pois enemmän, laitan merkin puuhun aina vähän väliä, niin en eksy, ja onhan mulla se kännykkä taskussa, vaikken sitten osaakkaan kenellekkään sanoa, että mistä mua hakevat, hi hi!
No ei naurata silloin, jos oikeesti eksyis!

tiistai 26. lokakuuta 2010

EDELLISEEN POSTAUKSEEN Lisäkkeenä

Koirasta kuva, kun sen lopulta sain kuvaan !
Lampaat eivät ymmärtäneet, mikä oli, oliko koira vai lammas?
Mutta mä voin sen sanoa, etten itekkään aina tiiä, kumpi se  on!
Mutta luultavammin kuitenkin koirarotuun kuuluva!

KOPPIAISIA JA LAMPAITA

 Tässä mä olen, ja kuuntelen....
 Nostan molemmat korvani ylös, niin kuulen paremmin...

 Ei mitään vaaraa, eli sitten vaan kiipeään ylöspäin... 
 Voiiiiih, nyt jalat lipesi, ja mä putooooon!.alaspäääiiin!
 Voi juku, mikä töppi olikin, kai mulla on huulipunat vielä hyvin?
 No niin, uusi yritys ja täältä tullaan vauhdilla
 Ja tässä olen voittajana, hi hiii ja jippii!"!!Mä pääsin ylös asti! Olen paras!
 Nyt kyllä olen ihan äimänkäkenä, mikä toi on tuolla, mikä on tulossa tännepäin???
 Siis , oikeestikkin, mikä toi on, onko se lammas, vai mikä sitten ?
Ei se sanonut mää.ää..  vaan mur mur ja mrr..mikä se oikeestikkin on??
Tiedäkkö sä iskä, mikä se on?

 Ei iskä taida sitä asiaa tietää paremmin, kuin  äitikään, mutta äitinä sanoisin sulle, ettet mee lähemmäksi ainaskaan.

Se ei näytä lampaalta, muttei oikeen koiraltakaan!
Eli  mikähän se sitten mahtaakaan olla?


Tässä piti olla meidän koiran kuva, mutta hävis jonnekkin, enkä saanut sitä takasin, vaikka kuinka houkuttelin!
Lampaat olivat ihan jäykkänä ihmetyksestä!