Näytetään tekstit, joissa on tunniste päiväkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päiväkirja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. maaliskuuta 2015

NIIN PIENI, MUTTA SILTI SUURI IHME

Eli musta tulee mummu taas 18v jälkeen.
Katsokaa tätä suurta ihmettä!
Eikö olekin ihana!
Hän on mun ikioma lapsenlapseni, ja niiiiiin pieni! Mutta kaikki jo hänellä, pikkuset kädet ja jalat...
Tyttäreni saa vauvan elokuun lopulla, ja sain nyt laittaa teillekin kuvan tästä ihanuudesta, ja kertoa ilosanoman!
Olen itse niin täpinöissäni, etten tiedä minne pääni lykkäisin. Eli todella vaikeeta olikin pitää tällanen juttu sisällään, ettei voinut tänne siittä teille heti kertoa, mutta nyt sain luvan!
Nyt lapsi onkin jo paljon suurempi, sillä kuva on otettu helmikuussa.
Joka kerta, kun tulevat käymään täällä, niin vatta kasvaa ihan silmissä!
On tää kuulkaa nyt vaan niiin jännää aikaa odottaa sitä pientä ihmettä!
Olen niiin onnellinen tästä pikkuisesta!
----------:) :) :)

Laitan vielä kuvia, kun näin ekan leskenlehdenkin jo viimeviikolla, mutta kamera ei ollut mukana, mutta kävin sen kuvaamassa sitten eilen.
Eli muitakin uusia alkuja, kuin mun lapsenlapseni.
Molemmat tärkeitä luonnon kiertokulussa.



Ja kun on kerran hyvänmielen postaus, niin pitää laittaa pari sydäntäkin tänne..

Mun mielestäni ainaskin näyttää sydämiltä.

lauantai 14. helmikuuta 2015

HÄÄJUTTUJA huomenna

Nyt huomenna sunnuntaina, on meillä iloista tässä välillä..
 Keskimmäinen poikani hääjuttu, eli heidät siunataan avioliittoon, he menivätkin jo aiemmin maistraatissa vihille.
Mutta nyt on sitten siunaustilaisuus Turussa.

Onnen tunne  rakkaus
ei  ole parempaa
onnen tunne  rakkaus
siinä olemme yhtä

Ihanaa mennä katsomaan tällanen kaunis juttu...

tiistai 10. helmikuuta 2015

TEEMAKUUN TAIDE 5. 3/9

Tässä kolmas kasvokuva.
Surullinen hän on... koska läheinen ihminen on pois mennyt.

Tämän tein taas lyijykynällä piirtäen. Sitten vesiväreillä päälle, mutta tälläkertaa painelin sienellä kuivaksi, josta jäikin kuvaan erilaista pintaa.

------------------------------------------


-----------------------------------
------------------------
On surun tummaa usvaa
hetki hiljainen
kun aika pysähtyy
jää yksin ihminen
ei vuoroaan voi tietää
meistä ainutkaan
mutta jokainen sen kokee vuorollaan
surun pisaroita yöhön hiljaiseen
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen
surun sävel hiljaa kaikkialla soi
se soi niin hiljaa
ettei aina sitä kuulla voi!

Joel Hallikainen
------------------------
-----------------------------------


Lisää haastekasvoja klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:


lauantai 26. syyskuuta 2009

TÄNÄÄN LAUANTAINA

Aamulla käytiin metsässä, ja senjälkeen tehtiin pihahommia pikkasen.
Niinkuin näätte, metsässä on tänä vuonna tosi PALJON puolukoita ja mustikoitakin oli, ja on edelleenkin.

Mä toin metsästä vähän jäkälää, laitoin sitä kalluunoitten väleihin.
Tässä olisi saanut olla vielä yksi kalluuna lisää..
Mutta laitoin kuitenkin nyt sitten näin, en enää lähe uudelleen lisää hakeen.

Näihin mun parvekelaatikkoihin, laitoin myös kalluunoita, terassille.
Sitten pesin eli hinkkasin oikein juuriharjalla kunnolla rappusetkin ja koko terassin, mäntysuopalla..puhtaaksi!
Nyt tuoksuu hyvältä, kun aukasee ulko-oven!
Koira vaan oli ihmeissään, että minne hän menee nyt maate, haki nurmikolta sitten kuivemman paikan.
Sitten pesin vielä meidän kesäkeittiön kokonaan, ja laitoin jo vähän talvi- ja syyskuntoon.
Vein pois kaikkia patsaita, mitä mulla siellä oli, ja kukkiani myös heitin menemään, vaikka oli vielä aika hyviäkin vielä.
Mutta aattelin, että kuitenkaan ei montaa päivää mee, kun on kaikki kuolleita, ja niin päätin laittaa kaikki syyskuntoon, koko ulkoterassin, eli grillikatoksen.
Mutta jätin vielä mahdollisuuden sinne, eli että siellä voi vieläkin istuskella ja polttaa kynttilöitä.
Laitoin haot muihin kukkalaatikohin, mihin en osta mitään kukkaa, käy ihan hyvin pelkillä kuusenoksilla, on ihan nätti niin.
Kukkamaitanikin jo laitoin talvikuntoon, eli katkoin paljon kuivuneita kukan oksia. Nyt on kukkamaani aika tyhjän oloinen, niinkuin muutkin kukkamaani.


Metsästä löysin kivoja juttuja, tässä yksi niistä.
Sydämen muotoinen jäkälä!
Laitan huomenna enemmän taas metsäjutustani.
Käytiin siellä järvenrannallakin, missä mä ne kuikatkin sain kuvattua kesällä,
tai kevättäkö vielä olikin.
Mutta kuikkaa ei enää kuitenkaan ollut siellä enää...

perjantai 11. syyskuuta 2009

10.09.-09 PÄIVÄKIRJA

Tästä hyppäsin sisään metsään lepuuttamaan hermojani!
Ja saamaan takaisin hukkaan menneet, aistini luonnosta!
Siellä heti löytyi korpin asuma puu, ja korppikin...

Mikä alkoi heti vahtimisen, minne meen ja mitä teen!
Mutta en sitä pelännyt, se pysyi korkealla minusta koko ajan.
Tiesin, että sillä on kotinsa täällä ihan lähistöllä.
Kuvat kannattaa klikata suuremmaksi, näkee paremmin!
Syksy oli tullut metsäänkin, niin väreiltään, kuin sieni määrästäkin jo sen huomasi.


Tässä mäntypuu, jota kävin halaamassa, ja muitakin puita.
Oli kyllä ihan ihmeellinen olo!
Olen aina pitänyt hassuna ja huuhaana koko juttua, mutta nyt en enää pidä!
Halasin puita ja juttelin niille, kuin yleensä jutellaan jollekkin,
ja ihan kuin olisivat antaneet mulle energiaa,
ja vastanneet, ja kiittäneet!
Mä kiitin niitä myös oikein paljon, ja halasin ja taputin niitä, niinkuin jotain lastani tai muuta rakasta olisin pitänyt hyvänä.
Mutta oli tosi hieno tunne!!!
Se ehkä kannaattaa tehä ihan yksin, koska olenhan mä ennenkin puita halannut,
mutta leikilläni vaan, ja aina on joku ollut mukanani.
Mutta nyt olin yksin, ja sain olla ihan kahden sen puun ja ajatuksieni kanssa.
Se olikin sitten erilaista jo, ihan selvästi.

Olin melkein 4 tuntia metsässä, mutten silti koko aikaa puita halannut! he!

Istuin välilä kannonpäässä ja mietin asioita kaikkia, paljon sitä, mitä näin. Monenlaista elämää...
Sieniä kauniita, ja vaikka mitä ihania sammalia ja jäkälää monenlaista.

Puolukoitakin oli tosi paljon, koko ajan niitä napseinkin suuhuni!

Taivas oli koko ajan kirkas ja aurinko paistoi kauniisti.

Tässä yksi kuivunut kelahonka, mitä myös halasin, ja lohdutin sitä.
Mutta se vastasi mulle ettei tarvi lohtua, se on nyt onnellinen, on saanut jäädä kotiinsa kuolemaan...


Ja voi tätä ihanaa pikkukansaa

Sitä siellä riitti myös paljon.

Ei oikein tiennyt itsekkään, miten päin siellä olisi ollutkaan!

Koska joka paikassa oli niin kaunista, kaunista niin!

Kyllä Luoja on meille antanut kauniin maan asua ja elää..
Kiitos!




lauantai 15. elokuuta 2009

PÄIVÄKIRJANI 15.08.-09

Taas on kulunut pitkä aika, kun olen kirjoittanut tänne päiväkirjaani.
Mutta taas on tapahtunut vähän kaikkee tässä välillä.
Tytto muutettiin sulhasensa kanssa Tampereelle.
Löysivätkin sieltä tosi kauniin talon, sellasen vanhan kerrostalon, ja melkein keskustasta, tai oikeestaan, ihan keskustasta.
Tyttö tekee töitä nyt tämän vuoden, ja lukee avoimessa yliopistossa.
Hän kun kuitenkin on kirjoilla yliopistolla, mutta vaihto ei sitten ollutkaan niin helppo, eli hän nyt lukee vuoden aikana, ja käy tenteillä Jyväskylässä, niin pitäisi sitten olla Tampereelle paikka syksyllä vuoden päästä.

Nyt meillä on tosi kurja tehtävä odottamassa , kun joudutaan viemään mummu palvelutaloon, eli sinne, mihin vanhukset viedään. Vanhustentaloon.
Toivottavasti mummu viihtyy siellä, pitää usein katsomassa häntä, ettei unohda meitä kokonaan.
Se on suuri muutos hänelle, ja kelle vaan olisi.
Monesti olen miettinyt, että voisinko ottaa anoppini tänne meille asumaan, mutta aina se loppuu siihen, kun meillä on pesujutut tuolla alakerassa, eikä hän sinne pääsisi.
Se loppui sillon jo, kun mietein oman äitini ottamista tänne ,, hän ei olisi suostunut lähtemään minnekkään pestäväksi.
Eikä varmaan mummukaan sinne suostuisi lähtemään, enkä ole varma, voitaisko sitä hänen kohdallaan toteuttaakkaan.
Koska hän on eri paikkakunnalta kuin me, enkä tiiä, miten kaikki pitäisi sitten toteuttaakkaan, pitää miehen kaa jutella tästä vielä uuden kerran.
Mä en pystyisi häntä nostamaan, enkä siten auttamaan, koska itekkin olen sairaseläkkeellä, ja selkä tosi kamalassa kunnossa, mutta mieli olisi vaan niin kova halu auttaa häntä ja ottaa luokseen hänet ja helpottaa hänen elämäänsä.
Mun anoppini on niin hyvä anoppi mulle ollut, ettei parempaa tule kellekkään, ja siksi haluaisin jotain tehdä hänen eteensä vielä.

On sydäntä raastavaa, viedä hänet sinne maanantaina...

Pystyykö mies ja hänen siskonsa siihen, mutta on pakko tilanne, mummu ei enää pysty siellä yksin olemaan, vaikka käy kodinhoitajat kaks kertaa päivässä ja pesijä ja sairaanhoitaja, niin silti mummu tuntee itsensä tosi yksinäiseksi, vaikka mies ja hänen siskonsa siellä käy kolmekkin kertaa viikossa ja me parikin kertaa.

Mutta yksin ei häntä enää uskalla jättää, kerta siellä pelkää yksin yössä, näkee kaikkia ihmeellisiä näkyjäkin.
On se mummulle parempi, että on ihmisiä lähellä kuitenkin.
Vaikka mitä me ollaan sanomassa, mikä mummulle on parempi, ei me sitä tiedetä, vain mummu ite sen tietää!
Nää on vaikeeta asioita....kertokaa kokemuksianne, ..

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Tänään lauantaina 26.07.-09

Häihin lähto

Tässä siili änkee aidan alta grillin uumeniin.


Tässä on justiinsa syönyt melkein kokonaisen makkaran!


Meillähän on menty eilinen ja tää aamupäivä häitten järjestelyjen mukaan.
Siis poika on tehnyt bestmanin hommia. Ovat harjoitelleet kirkossa ja laittaneet paikkoja kuntoon.

Mun keskimmäinen poika oli sulhasen bestman, eli vähän hänelläkin sitten sulhasesta vastuuta.
Heillä olikin samanlaiset vaatteetkin puvun ja smokin välimuoto.
En nimeä muista, mutta kuului hattu ja keppikkin pukuun, ja liivit ym.

Otin kuvan, kun lähtivät sinne häihin. Siis poika ja hänen avopuolisonsa.
Jotenkin on niin kiva, että poika sai olla kaverinsa bestman, koska he ovat lapsesta asti olleet kavereita, ja lapsuutensa asuivat ihan lähellä toisiaan, eli toisella puolen tietä. Ystävyys on vaan
säilynyt heidän välillään, mikä on todella ihanaa.

Kaikki on mennyt ihan hyvin juhlajärjestelyissä, paitsi vähän
kiirekkin meinasi tulla, kun valokuvaaja ei ollut osannut tulla paikalle, eli joutuivat sitten sitäkin vielä neuvomaan ja ohjaamaan oikeeseen suuntaan.

Ruokaakin laitoin kuitenkin, ja kyllähän se kelpasi pojallekkin, vaikka pelkäsi koko ajan, että tahrii pukunsa, mitä ei missään nimessä saanut tapahtua, ennen vihkimistä.
Vaikka olihan häissä ruoka, mutta meni kuitenkin pitkä aika, ennenkuin pääsisivät syömään.

Saapas nähä, mihin aikaan heitä alkavat sieltä kotiin tulla, vai tulevatko vasta aamulla. Makuupussit kuitenkin ottivat mukaansa, kun menivät jonnekkin mökille viettämään jatkoja.
Kyllä noilla nuorilla on hienoo, ne jaksavat vielä mennä jonnekkin jatkoillekkin vielä, mä tulisin kyllä jo lujaa kotiin, suoraan sieltä häistä, ja sieltäkin heti kahvin jälkeen.
Paitsi siellä olikin joku orkesteri, eli oli tanssihäät, niin siellä tietenkin silloin ollaan kauemmin.

Meillä oli eilen ilalla mun sisko Marjukka, ja hänen miehensä.
Oltiin ulkona grillillä sateesta huolimatta, onneksi ei sada meiän grillille, kun on katto.
Ensin grillailtiin heidän ja meiän koko porukan kaa, eli tyttöni ja hänen sulhanen, ja sitten keskimmäinen poika ja ja hänen tyttökaverinsa kanssa.
Kahvitkin siinä jälkiruuaksi juotiin.
Ja mitä ihmeellistä muuta tapahtui, ,,. Siinä kun istuin, kuulin jonkinlaista kahinaa, mutten heti siihen kiinnittänyt huomiotani, mutta sitten taas, se sama kahina, ja siinä se olikin, siili!!
Pitkästä aikaa mä näin siilin, siittä on monta vuotta aikaa, kun olen siilin nähnyt!
Ja oli aika kesykin vielä, siinä se söi makkaraa , kun sille heitettiin, meni kuori sen selkäänkin, mutta kyllä sen toinen siili jossain vaiheessa sieltä sen syö pois.
Pitää alkaa viedä sille samaan paikkaan aina jotain ruokaa näin illalla, jos kävis sitten syömässä sen.
Ihanaa, meillä on siili!

lauantai 18. heinäkuuta 2009

JOTAIN IHAN KAMALAA 18.07.-09

Mulle tapahtui tänään!
En vieläkään ole siittä kunnolla toipunut!
Vaikka te kuitenkin nauratte mulle, mutta tää on mulle yhtä totta,
kuin joku muu paha juttu, vaikka paha sairaus!

Tänään ajattelin puhdistaa pienen lammikkoni, suihkulähteeni .
No, otin sieltä pois kaikki mitä siellä nyt olikin, ensin otin kivet pohjalta, ja sen jälkeen sen suihkulähteen.
Siihen asti ihan hyvin kaikki meni.
Mutta, sitten siellä pohjalla oli vielä pari sellasta laattaa, laitettiin sinne sen vuoksi, että suihkujuttu olisi sopivalla korkeudella.
No otin ne pois, ja sen jälkeen vielä kädellä koitin, että onko vielä kiviä pohjalla, ja sitten se tapahtui ., mun käteeni tulikin jotain muuta!!!!! Se oli sammakko!!! eli sammakon jalka !! huiiiii apuaaaaa!!! apua apuaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei kukaan, ei kukaan tiiä, kuinka paljon pelästyin, kun sen huomasin, meinasin tulla hulluksi, huusin, kirkuin, ja tein vaikka mitä, en puoliakaan muista, pelästyin niin paljon!!!

Naapurit varmaan ihmetteli, että mitä se muija siellä oikeein mesoo!

Mutta se oli ihan tosi kamalaa...
Sitä ei osaa edes kertoa, kuinka kamalalta se tuntui, se pelko!
Eikä sitä kukaan ymmärräkkään sellanen ihminen, kellä ei ole sellasta samanlaista pelkoo kaikkia noita sammakoita , käärmeitä , hämähäkkejä yms. kohtaan, se on kamalaa!

Mutta onneksi mies sitten tulikin kotiin, ja sai hoitaa kaikki jutut, eli viedä sammakko niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!

Mutta kuitenkin sellaseen paikkaan, että sillä on kuitenkin hyvä olla!

En vihaa niitä, vaan pelkään jostain kumman syystä!


Pikkuhiljaa sitten rauhotuin, kun mies oli tullut kotiin,, ja oli siinä vieressä, niin uskalsin ottaa siittä sammakosta kuviakin.
Ja nyt kun katson niitä kuvia, niin on se vesi tosi likaiseksi tullut, kun viikko sitten vaihdoin sen veden, ja pesin kaikki.
Nyt laitin sinne pikkasen gloritee mukaan, jos pysyis pikkasen puhtaampana, ja pitäisi sammakot sieltä pois!

Kuvat ovat aika huonolaatusia, siittä pelostani johtuen, en katsonut mitään valotuksia, enkä muutakaan, vaan napsein muutaman äkkiä ja kaukaa!

torstai 9. heinäkuuta 2009

MANSIKAT

Klikkaa kuvia
Tässä oman pikkusen mansikkamaani ensimmäinen kypsä mansikka,
joka maistuikin taivaalliselta!

Mutta mutta, sitten viime maanantaiko se oli, niin käytiin poimimassa
vähän isommalta maalta mansikoita.

Miehen kaa noukittiin molemmmat ämpärillinen.
Siellä maksoi 10 e ämpäri.
Eli aika halpoja siihen verrattuna, kun kauppojen eestä ostais.



Sitten vaan pakkaseen.


Tässä vaiheessa ei enää tehnyt yhtään mieli pistää sitä isointakaan suuhunsa.
Sillä söin siellä maalla varmaan ämpärillisen isoja mansikoita.
Aina ajatteli, etten yhtään enää syö, kun maha oli kuin kivillä täytetty jo liiasta mansikoiden syönnistä.
Mutta aina kun oikein iso ja mehevän näköinen tuli,
niin äkkiä vaan suuhun, ja ah`´ sitä nautintoo joka kerta!

Mutta nyt on mansikat pakkasessa ensi talvea odottamassa.



maanantai 6. heinäkuuta 2009

ÄIDIN VIRSIKIRJA



06.07.-09


Itkua riitti taas yhdelle kertaa...


Menin vinttiä taaaas jälleen kerran siivoon.

Ja sinne jäin itkuineni, muistelemaan äitiäni, rakasta äitiäni!


Löysin sieltä jostain laatikoitten takaa pienen laatikon, ja mitä siellä olikaan, äidin kirjoituksia ja kirjoja.
Kortteja, äitienpäivänä äitille annettuja.

Aarteita mulle.


Sitten kirjojen joukosta löytyi äitille rakas virsikirja, mitä hän viime aikoina katseli ja luki paljon, kuin lohtua hakien.
Mä laitoin kirjan nenääni, ja vedin henkeeni tuoksua, ja vielä pikkasen tuntui siltä, että äidin kodin haju sieltä tuli nenääni, ja sieluuni asti se menikin!
Ja sitten se alkoi, se itku!
Itkin, itkin ja koitin etsiä äidin tuoksua lisää kirjasta.
Voi äiti, kun mulla on sua aina vaan niin ikävä!


Sitten itku loppui aikanaan, aloin katsella kirjaa tarkemmin, siellä oli kauniita sanoja, ja aloin laulaa virttä, mistä äiti tykkäsi. Sua kohti Herrani...
ja Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Siellä mä hoilotin virttä ja itkin!

Onneksi olin siellä vintissä yksin.

Mutta sitten löysin sellasia äitienpäiväkortteja, kun mä olin ihan lapsena äitille tehnyt.
Oli sellasiakin, etten ollut osannut edes kirjoittaa vielä, koska isä oli kirjoittanut , että Äidille, t. marianne.
Olin kirjoittanut runonkin äitille oikein varmaan sydämestäni!

Laitan niitä tänne vielä toisella kertaa, niin tekin näette, millasia harakan varpaita olen kirjoittanut ja piirtänytkin.

Eli sinne vinttiin jäin laatikkoni kanssa ja äidin virsikirja kädessäni pitkäksi aikaa. Muistelin äitiä ja kaikkia tapahtumia äidin kanssa.

Löysin äidin kirjoituksenkin. . pahvinpalaseen kirjoitettuna.
Hän oli kirjoittanut sen virren sanat siihen, kun joskus juteltiin hänen kanssaan, että sen virren hän haluaa kuulla, kun nukkuu arkussa.
Sanoin hänelle, että toivon, että muistan sen virren sitten, kun sen aika tulee, mutta se aika tulikin aika pian sitten kuitenkin.

Olikohan hän vaan muuten kirjoittanut, kun tykkäsi siittä virrestä, vai mulle muistilapuksi?
Mutta joka tapauksessa se virsi laulettiin kirkossa äidille, kun hän nukkui arkussa...

Nyt taas alan vollottaan, eli pitää lopettaa tää postaus, ettei taas aamulla ole silmät turvoksissa!
Hyvää viikon alkua teille kaikille!











sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

PÄIVÄKIRJANI 26.04.-09

Eilen tehtiin suursiivous tuolla grillikatoksessa.
Mä pesin kaikki tuolit ja pöydät kunnolla oikein hyvällä Tolu-vedellä.
Ja muutenkin joka paikan, grillin ja muutkin irtonaiset jutut.
Mies pesi painepesurilla laatat.
Kyllä sitä sotkua talven aikana olikin kertynyt aika paljon!
Nyt, kun kuivuu hyväksi kaikki, niin sisustan sen , tuon sinne hyllykön, missä mulla on jotain koristeitakin ollut.
Sitten muutkin patsaani sinne raahaan taas.
Kukkasia en vielä siihen osta, vasta sitten, kun ei tarvi yöpakkasten takia niitä sisälle laahata.

Tänään oltiin pitkällä autoajelulla, etsien vaikka kurkia. Mutta yhtään ei nähty, eikä kyllä pahemmin muitakaan lintuja.
Joutsenet olivat ainoat, mitä näkyi, ja niitä vähän kuvasinkin, mutta aurinko paistoi niin hassusti, etten kunnolla niitä nähnytkään, eli kuvat eivät oikein tulleet hyviä.
Mutta laitan joskus tänne.

Oli muuten oikein kiva ajella sellasiakin teitä, mitä ennen en ole koskaan mennyt.
Sellasia pikkuteitä, missä talojakin oli tosi harvassa, vain peltoa ja aavaa näkymää.

Pysähdyttiin sellasen pienen kosken tapaselle, ja siinä sillalla kuuntelin kosken kohinaa,
tuli niin hyvä olo.
Nytkin vielä kuulen korvissani sen pauhinan, ja hyvän tuoksun, kevään tuoksun.
Koskikin huokaili ja pauhasi, "kevät on tullut, kevät on tullut!!!!

maanantai 6. huhtikuuta 2009

06.04.-09 maanantai

Viimekerralla, kun käytiin kirpparilla,
löysin keittiöni väreihin sopivan maljakon.
Ei maksanut onneksi paljon, sillä nyt se jo on rikki!
Laitoin sen kaappiini oottamaan, kun aattelin ostaa tulppaaneita tai narsisseita pääsiäiseksi.
Ja hakea sitten joukkoon pikkasen pajunkissoja.
NO, mutta ehkä mä haen niitä pajunkissoja ja tulppaaneita tai narsisseita.
Mutta tähän vaasiin en niitä sitten laitakkaan!
Koska se on nyt sitten jo rikki!
Otin kaapista tänään jotain, ja koko hylly tuli alas rymisten ja kilisten, aattelin, että kaikki meni nyt rikki!"
Mutta ei mennyt mitään muutakuin tämä maljakko!
No, päättelin sitten vaan, että se ei ollut sitten tarkoitettukkaan mun kotiini!
Että hyvä kun rikki menikin, parempi sitten niin!
Ja sitten siinä samassa tuli mulle siivousinspiraatio, mutta en heti alkanut siivoon, vaan päättelin, että huomisen siivoon kaappejani, mutta taisi olla paha tikki, kun en heti alkanut.
Huomenna voi olla jo aivan toinen kello taskussa!
Olisi niiiiiiiin, paljon kaikkee kivaa tekemistä, ja se siivoominen on yksi hyvä juttu, kun tykkään siittäkin.
Eli kaappien siivoomisesta ja vintinkin.
Mutta sinne en vieläkään ole päässyt, mutta nyt kun lämpenee vähäsen, niin sitten aion aloittaa sen suuren urakan, eli vintin siivoomisen.
Sitä ennen koitan siivota vaatehuoneen, sillä siellä on katastrofi!
Aion tyhjentää sen kokonaan pienistä vaatteista ja laitan kaikki vinttiin laatikkoon, mikä pikkasenkin on pieni, tai( iso)
Mutta on niitäkin siellä kuitenkin.
Mutta kuitenkin aion jättää sinne vaaaaan ja ainoastaan ne vaatteet, mitä me pidetään tällä hetkellä.
Tulee kylla tilaa vaatehuoneeseen sitten!
Mutta tässä tämä maljakko vielä ehjänä!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

03.04.-09 perjantai

Voi, kun tämä päivä olikin kiva päivä!
oli niin keväisen lämmintäkin.
Melkein 10 astetta lämmintä!
Oltiin miehen kaa vähän pihasta risuja keräämässä ja haravoitiinkin.
Oli niin kiva olla siellä pihalla pitkästä aikaa, niin keväisessä ilmassa, että oikein tuli hyvä mieli.
Siellä, kun haravoin, niin mietin tätä elämää, ja aattelin, että tällä kaikella on joku merkitys!
Kaikella on tarkoitus ja aikansa!
Nyt kun olen kuvannut kaikkea luontoa, erilaisesti, ennenkuin mulla oli tämä digikamerani.
Nyt näen jotenkin tämän luonnon ihan eri silmin. Nyt on kaikki kauniimpaa, erilaisempaa, ihmeellisempää!
Koskaan ei multa lopu sanat, miksi, ja miten?
Jään ihmettelemään, miten Luonto on näin ihmeellisen kaunis, ja miksi Jumala sen luonnon meille näin kauniina kuitenkin antoi?
Tänään, kun ulkona oltiin, niin kurkiaura lensi ylitsemme.
Mä kuin hassu, lähin hakemaan kameraani sisältä... ja kun tulin takaisin, ja sain kamerani valmiuteen, niin kurkiaura olikin jo kaukana!
Multa jäi koko komeus näkemättä!
Arvatkaapa, harmittiko mua!?
Nyt pitää olla tästälähtien kamera valmiustilassa koko ajan. Koska ensimmäinen meni tästä ylitse, niin, niitä tulee pian lisää!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Tänään Turkuun

Lähettiin keskipäivän aikoihin, mentiin pojan 26-vuotis synttäreille!

Kamera tietenkin mukaan piti ottaa,

Ja muutaman kuvan autosta onnistuin ottamaankin.

Mun mielestä puut olivat tosi kauniita, niissä oli valkoinen hile oksissa, tekivät sadunomaisen tunnun oksille!


Matkan varrella on silmääni usein pistänyt tämä kaunis punainen tupa ja liiteri, eli otin nyt vaan siittä liiteristä kuvan, mutta siinä oli kivoja sydämiä seinillä, niinkuin talossakin.
Onkohan sydämmellinen talo ja asukkaat, varmaankin on!




Ja sitten alettiin olemaan lähellä Turkua.

Siellä jo Turun Tuomiokirkon torniakin jo näkyy, eli ei pitkä matka enää pojan luokse!
Kiva mennä taas heidän kotiinsa käymään.








perjantai 13. helmikuuta 2009

Perjantai 13 päivä!

Kirjaimellisesti oli mulle tänään!

Ensin en millään olisi jaksanut nousta aamulla, oli kuin kirveen kanssa olisi herännyt, päätä särki, kuin halkoa olisi poikki laitettu tylsällä sahalla!
Mutta herättävä oli, kun kellokin oli jo vaikka mitä!
Ruokaakin pitäisi laittaa, mutta mitä?
Mutta nyt ensin jotain aamupalaa ensin pitäisi syödä, että saisi itsensä hereille!
Laitan itelleni puuroo mikroon, ja teen pikkasen näkkärin, laitan päälle kevyesti vaan juustoo..
No, sitten istun telkkarin eteen aamupaloineni, ja alan katsoa aamusarjaani, jota yleensä tykkään seurata!
Siinä samalla yleensä kudon , tai jotain muuta käsityötä teen, mutta nyt aamu meni, nukkumiseen, eli syön aamupalani telkkarin vieressä, enkä kudo.
Harmittaa, pitkälle nukkumiseni!
Siinä sitten kaikessa rauhassa katson sarjaani, ja syön aamupuuroani ja näkkäriäkin välillä haukkaan, ja mitä sitten tapahtuikaan...?
Jotain jäi näkkäriin,- mutta mitä- äkkiä kielellä tunnustelen hampaani kaikki, ei ole isoo paikkaa ainakaan lähtenyt,
mutta kun pääsen etuhampaitteni kohdalle, niin kamalaaaaa, multa on lähtenyt puolet etuhampaasta pois!!!
Ei taas, ei, siittä on jotain muutama kuukausia sitten, kun se justiinsa laitettiin, kun lohkesi myös.
Ei auta, muutakuin soittaa hampulääkärille heti, on ihan pakko päästä, en voisi mennä edes Turkuun lauantaina, jos en saa hammaslääkäriä.
No aikani kun olen jonossa ajanvaraukseen, jotain 20 minuuttia, niin meinasi jo hermot mennä, kun aina vaan sitä samaa kamalaa musiikkia siellä soitetaan, parempi olisi hiljaisuuskin!
Lopulta,,, mulle vastasi joku muukin, kuin vastaaja tasaisella äänellä, " olette jonossa, teitä palvellaan mahdollisimman pian!"
Ja nyt sitten palveltiin, eli hoitaja sieltä lopulta vastasi, ja sain jopa ajankin tänään kello 13.oo.
Olin onnellinen, kun sain sen ajan, ja täältä, ettei tarvinnut lähteä Vammalaan asti, tai nykyiseen Sastamalaan.

No, sitten kello tuli lähelle yhtä, eli olin hyvissä ajoin siellä, eli jotain varttia vaille yksi.
Siellä oli jo kaksi ihmistä mua ennen oottamassa, ja aattelin, että mahdankohan mä päästä johonkin väliin, mutta eiii ei, en päässyt, vaan ooteltiin siinä vaikka kuinka kauan, ennenkuin sisältä tuli potilas pois, ja sen jälkeen pääsi mies siittä odotusjonosta sisään!
Ajastaan jo paljon myöhässä.
Mä pääsin tunnin odotuksen päästä sisään, ja olin jo ihan hermona, kun pelkäsinkin sitä hammaslääkäriäkin taas,,, sattuu varmaan,, ei satu, sattuu...!
No, menin sisään kuitenkin rohkeena, mutta kun istuin tuoliin, niin lääkäri sanoi, ettei mielellään mua puuduta, kun syön marevania, eli kestänkö kipua,,?
No kestänhän mä kipua, kun kivun kaa elän koko ajan, mutta hammasjuttu onkin sitten eri asia!
Mutta sanoin, ettei sitä kai kamalasti porata?
Muistan vaan edellisestä kerrasta, ettei porattu kamalasti, eikä pahemmin sattunut.
Lääkäri sanoi, ettei se satu kamalasti...
No sitten vaan töihin!
Ja sitten se piina alkoikin, hammaslääkäri porasi ja porasi, ja se sattui, sattui niin kamalasti, että välillä meinasin pompata pois tuolista, kun osui varmaan jonnekkin hermoon, mutta senkun vaan porattiin edelleen.. koitin kestää...
Mä jo aijoin sanoa, että nyt ei enää saa porata!
Mutta lääkäri onneksi sitten lopetti, ja alkoi sitten tehä jotain muita juttuja,
ja aattelinkin, että nyt se onneksi loppui, se poraaminen, nyt enää vaan se paikkaaine, ja siinä se sitten olikin!
Mutta ei voi olla totta, ei se siinä ollutkaan!
Nyt otettiin sellanen pikkuinen terä, ohut, mutta pitkä!
Ja alettiin uudestaan poraan, ja suoraan hampaan ytimeen, oikein niinkuin reikää uutta tekeen sillä poralla, mutta tulikin toppi, porasta meni terä rikki, otettiin toinen terä, ja taas porattiin, mutta pora alkoi haista pahalle ja kärytä!!!
Piti lopettaa..
Katsottiin ohjeita porankäytöstä, ja alettiin uudelleen , porattiin reikää varmaan mun suoraan hampaan kautta aivoihin, siltä ainakin tuntui, mutta taas pora alkoi kärventyä, kun tarpeeksi syvälle pora mun aivoihini meni!
Eli hajosi koko pora!!! Sauhusi oikein ja haisi pahalle, ihan kuin mun aivoni olisi palanut!
Haisikohan se tollaselle, aivojen haju, kun se palaa???
No, sitten lääkäri luopui mun aivojeni polttamisesta kokonaan, vaan laitettiin sitten vaan tavallinen paikka siihen hampaaseen.
Sellanen, kuin viimeksikin.
Hammaslääkäri sitten vaan lähtiessäni sanoi, että hän olisi siihen laittanut nastan, eli olisi tullut jonkinlainen nastahammas, mutta yleensä kyllä potilaan kanssa tällasista asioista keskustellaan ensin, että mitä mieltä mä olisin jostain nastahampaasta!
Nyt mulla on varmaan aivoihini asti oleva reikä siellä paikan alla, että älkää sitten ihmetelkö mun hassua käytöstäni, jos sellasia ilmentyy, se on silloin sen reiän syytä, se aivoissa on tehnyt varmaan jotain vahinkoa.
Sitten mua ei ole ikinä elämäni aikana niin paljon kasteltu hammaslääkärissä, kuin tänään kasteltiin, saa sanoa, että pestiin naama oikein kunnolla vedellä ja kaula ja vaatteetkin yläpäästä!
Tuli väkisinkin mieleeni se lapsuuden aikainen Simula hammaslääkärini!
Mistä mulla kaikki hammaslääkäripelot saivat alkunsa!
Mutta olihan perjantai 13:sta päivä, eli pikkasen voi senkin tiliin jotain laittaa!

tiistai 13. tammikuuta 2009

Päädyinkin siivoon sydäntäni

Vaikka siivosin kaappejani!
Löysin vanhoja päiväkirjojani, ja niissä sitten olikin lukemista kerrakseen,,, no en läheskään kaikkia lukenutkaan.
Mutta isän kuolema tuli kuitenkin vastaan, se tapahtui v. -85.
Siinä sitten mietin sitäkin , se oli raskasta aikaa meille kaikille, ja isällekkin, joka olisi viimeiseen asti halunnut elää!
Mutta niin vain kävi, että taivuttava oli Luojan sanalle!
Tässä olen saanut lopultakin lapseni, mikä olikin niin suuri ilo, monen keskenmenon jälkeen, ettei sitä osannut edes paperille laittaa, tai en heti edes uskaltanut siittä edes kirjoittaa, ettei ilonkupla olisi puhjennut!

Tässä olin kirjoittanut taas yhdestä keskenmenostani, mikä toi kaikki niin hyvin mieleeni, ihan kaikki, tuskat ja surut, ja murheetkin!
Kaikki tulivat niin elävänä vastaani, mutta luin silti rohkeena, koska ne on aina opittava elämään uudelleen ja uudelleen, jos joskus niistä sitten pääsisi erilleen.


Tässä on vuodelta -70 mun päiväkirjaani piirtämiäni rakkaudentunnustuksiani... olen juuri täyttänyt 18!
Eli ihan kakara, nyt ajattelen.

Tässä mä aloin oottaan sitä lasta, jonka lopulta sitten onnistuin saamaankin!
Mikä olikin mulle niin suuri onni, ettei sitä kukaan arvaakkaan!
Mutta tässä vaiheessa vielä pelkäsin niin tosi paljon, ja oli ihme että se kaikki lopulta onnistuikin!
Ja tän jälkeen sain kuitenkin vielä tytönkin!
Vaikka siihenkin meni aikaa ja työtä paljon, ennenkuin hänet saatiin, mutta se taas on sitten jo toinen asia, että miten hänet sitten onnistuin saamaan!
Mutta toivo piti mua pystyssä, uskoin ja halusinkin uskoa, ja toivoa vain parasta!