keskiviikko 31. lokakuuta 2012

VIHREÄN OMENAN VUOKSI



Mä tykkäsin   lapsena vihreistä omenista, aina vihreistä, en koskaan punaisista.
Vihreitten vuoksi piti mennä jopa omenavarkaisiin. Sillä ne olivat niin tosi hyviä!


Oli jo marraskuun puoliväli, ja omenat roikkuivat puussa vielä tiiviisti, mutta tietty paleltuneina jo kuitenkin.
Mutta mepä päätettiin kavereitten kanssa, että nyt me uhmataan vaaraa, ja mennään hakeen edes muutama omppu.
Mutta sitä meidän ei ehkä olisi pitänyt tehdä!
Oli jo pimeää, kuu paistoi taivaalla pelottavasti puiden lomitse.

Täti, joka omppupuun omisti, ei ollut mikään lapsirakas vaan lapsi vihollinen!
Hän oli kyllä kylän kuulu lapsivihaaja. Ja me tiedettiin kyllä sekin, mutta mentävä oli...Ajateltiin, ettei hän niitä nyt enää itse huolikkaan, kun siellä puussa vielä roikkuivat.
Talo näkyi ja se omenapuu, missä niitä vihreitä omppuja oli ...mutta miksi siellä olikin niin pelottavan näköistä...?

Sinne kuitenkin oli uskallettava mennä, kerran sovittu oli. Mutta todella pelottavin tuntein ja sydän jännityksestä pomppoillen!
Hiljaa… askel, askeleelta siirryttiin hänen omenapuunsa varjoon, mihin silloiset harvat lamput antoivat valonkajoa vähäsen…Niin pelottavasti kuitenkin, sillä meitä ei saanut kukaan nähdä, eikä ainaskaan se täti!
Kaikki tuntui niin pelottavalta, että mä meinasin jo kerran lähteä pelokkaampana pois, kun törmäsin jäätyneeseen hämähäkin verkkoon!
 Mutta porukka veti mukaansa, en voinut heitä pettää, tää oli yhteinen päätös, ja mentävä oli!
 Mutta kuinka kaikki näytti nyt niin kamalalta, heinilläkin oli ainakin sata kättä, jotka kurottivat meitä pitkillä karvaisilla sormillaan!




 Lopulta kuitenkin jokainen alkoi hiiren hiljaan keräämään puusta omppuja taskuihinsa. Mutta montaa ei ehditty ottaa, kun ovelta alkoi kuulua kolinaa ja pauketta!!!
 Näimme häivähdyksen naisesta, joka oli niin tuiman näköinen ja huusi kuin palosireeni! 
Sydän hypähti kurkkuumme, ja silloin saatiin jalat allemme!


Oli jo pikkasen jäätä tien pinnalla, ja mummo ottikin kelkkansa! Jolla hän sitten pääsikin todella kovaa!
Tätä me ei oltu otettu huomioon lainkaan, että täti pääsisi noin kovaa!

Siis, pakoon! Huuiii! Meitä vietiin kuin pieniä menninkäisiä peikolta pakoon, pian, pian!
Mä itkin jo alkumetreillä ja vauhtikin siittä hiljentyi...tuntui kuin tukehtuisin!
Kuin joku olisi kuristanut kurkkuani, että en saisi henkeä!
Itkin ja huusin muita!
 Mutta muut menivät ja mun oli mentävä perässä yhtälujaa kuin muutkin!
Aina kun katsoin taakseni, hän oli lähempänä!

Äitiiiii, huusin jo äitiäkin apuun!

Mutta muori ei meinannutkaan antaa  peräksi! Mentiin vaikka minne, niin mummu oli aina perässämme kuin hirmu!
Mua alkoikin oikeesti tosi paljon pelottaan, että mitä tulikin tehtyä , olisin vaan pysynyt poissa sieltä’..!
Mutta nyt oli tosi kyseessä, se huusi peräämme, että soittaa poliisit ja kutsuu kotiinne, hän tuntee meidät jokaisen nimeltä!

Hänen sanansa sai mut pelkäämään entistä enemmän ja tuntui, että kuukin putoaa päällemme, ei ei !
Maailma ympärillämme tuntui karmealta, kuin sekin olisi meidät pettänyt ja halunnut luovuttaa vihaiselle tädille!
 Meillä oli kyllä todella tuskaset hetket! Mentiin niin lujaa kuin kintuistamme päästiin, ja aina mummeli oli perässämme ja huusi kovalla ja vihaisella äänellään!
 Lopulta löydettiin pakotie, minne täti ei kelkkoineen päässyt.

Synkkä metsikkö, missä ei ollut edes pientä polkuakaan. Mutta sinne oli mentävä pimeään risukkoon ja kaaduinkin heti ensi metreillä ja löin naamani maahan, jossa oli iso käpy ja siihen justiinsa nenäni osui.
Itkin tietty, kuin hyeena, polveenkin sattui, varmaan meni sukat rikki!
Äiti olisi vihainen, voi miksi mentiinkään sinne, miksi, miksi??


Sitten  mua alkoi pelottaan mennä kotiinkaan, jos täti olisikin siellä tai jos siellä odottaisikin jo poliisit!. Jos mä joutuisinkin vankilaan!!
Mutta ei äiti anna mua viedä, eikä isäkään..
Mä sanon isälle, että puolustaa mua.Ihan taatusti se pitää huolta, ettei mua viedä vankilaan!
Voi äitiiii!
Ja kaikki tää...


Vihreän omenan tähden!

44 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Hui, olipas pelottava kertomus! Nyt en kyllä uskalla sammuttaa valoja edes yöllä!
    Onneksi minä syön punaisia omenoita ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiva kun sinäkin olet taas palannut tänne.
      Ja en minäkään enää vihreitä syö, kai tuli kammo, hi!

      Poista
  3. Lapsuuden kauhut ne on niitä pahimpia. Käyköhän nykylapset enää ollenkaan omenavarkaissa? -Vihreän omenan sentään sait!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä kyllä voi lapselle jäädä ikuiset pelot.
      Nykyään ei taida enää lapset käydä omppuvarkaissa. Meilä on kolme omppupuuta, eikä koskaan ole lapset käyneet varkaissa, tai en ainaskaan ole nähnyt.

      Poista
  4. Olipa hauska kertomus lapsuudesta.Minäkin muistan lapsuudesta, olin kerran omppu varkaisa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen käytiin omenavarkaissa, ei olut kaikilla omppupuita.
      Vaikkei niitä nytkään kaikilla ole, mutta ei lapset silti pahemmin varmaan enää käy kuitenkaan.

      Poista
  5. Oh, kuinka mukaansatempaava tarina kuvineen! Jännitin täysillä, pienen omppuvarkaan rinnalla. Taisitte kuitenkin ilman vankilareissua selvitä.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun tykkäsit. Ei jouduttu onneksi vankilaan, hi!

      Poista
  6. Ymmärrän oikein hyvin, mitäpä ei tekisi vihreän omenan tähden!
    Kylläpä on tehokkaat kuvat täydentämään tarinaa joka tempaisi mukaansa!
    Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli talviomenia, ne vihreät omenat, mutta meiän mielestä niin hyviä!
      Kiitos sulle.

      Poista
  7. Ihana kuvitettu tarina vihreästä omenasta ja pelosta omenavarkaissa. No lohdutukseksi, et ole ollut ainoa yöjuoksija :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, olet sitten sinäkin varmaan ollut omppuvarkaissa,hi!

      Poista
  8. Upeat kuvat, upea lapsuusmuistelutarina.
    Eihän enää pelota?
    Vihreä omena on kuitenkin ystäväsi, vielä tänäpäivänäkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei pelota enää, hi. Mutta enää ei ole vihreä omena se paras omena, ne oli talviomenia.. Jostain syystä ne maistui lapsena niin hyviltä vaan.

      Poista
  9. Omenavarkaissa on jännitystä, joskus ihan liikaa. Mitäpä ei makoisten omenoiden eteen tekisi.
    Kivasti kuvitit lapsuustarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jännitystä kyllä silloin riitti ihan tarpeksi asti.Oli aika pelottava täti!

      Poista
  10. Luin ja luin ja toivoin, että olisitkin nähnyt vain pahaa unta:))
    Hienosti tempaisit minut mukaan omppuvarkaisiin ja kuvat tosiaan täydensivät kertomusta.

    VastaaPoista
  11. Melko hurja reissu omenavarkaissa, vauhdikas oli kerrontakin siitä kuvat hyvästi höysteenä. Kokemuksesta tiedän, ettei nuo reissut koskaan unohdu, olen ollut itsekin omppuvarkaissa. Ihan noin raflaavaa ei sattunut, mutta kiinni jäätiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aikamoinen reissu kyllä, mutta onneksi ei jääty kiinni.
      Mutta sä olet jäänyt, hui!

      Poista
  12. Olipa mukaansatempaava ja hurja tarina lapsuudesta!Hienot kuvat lisäsivät vielä tehoa. Mites siinä sitten lopuksi kävi??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, päästiin turvallisesti kotiin ja ei se täti poliiseille soittanut, pelotteli vaan meitä.
      Se oli sellanen ihminen, ketä vihasi kaikkia kylän mukuloita, hi!
      Mutta mieleen se kyllä jäi, eikä enää koskaan menty sinne uudelleen, hi!

      Poista
  13. Hienokuvasarja jota täydensit jännittävällä tekstillä. Sopiva halloweeni aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, halloweeniä se kyllä olikin, hi!

      Poista
  14. Aivan jännittäen luin tarinaasi, kylmä hiki nousi otsalle! Huh! Kuvat vielä lisäsivät tunnelmaa. Tuollaiset muistot eivät unohdu!
    Itsekin olin pikkutyttönä vattuvarkaissa ja pelästyneenä juostiin pakoon, ei vihaista tätiä, vaan myöhemmin selvisi, että toisia vattuvarkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei unohdu, ei! Hi, mua naurutti sun vattuvarkaissa olosi, kun juoksitte toisia varkaita pakoon, hi!Mulle kävi kerran samanlaisesti hernevarkaissa. Olen aika varas näköjään, mutta onneksi täällä on teitä muitakin hi!

      Poista
  15. Aivan ihana kuvakertomus! Minä tykkään kuvakertomuksista. Olin kyllä ihan jännityksessä pikkuharakan puolesta..... Mutta mitäpä me emme vihreän omenan takia tekisi:D

    Miksiköhän joku alkaa lapsivihaajaksi? Yksinäisyyttäänkö kiukkuiseksi tullut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiiris, kun tykkäsit kertomuksestani.
      Ja sitä olen jälkeenpäin miettinytkin, että miksi se täti ihminen olikin niin kiukkunen kaikille lapsille.
      Hänellä itsellään oli yksi poika, joka olikin sitten sellanen äitin lellikki...mutta vähän yksinkertainen.
      Olisiko siinä jotain syytä hänen vihaisuuteensa.

      Poista
  16. Hienosti kerroit pienen omenavarkaan tunnelmista. Kerran olen minäkin, lapsena arkajalka omppuvarkaissa käynyt ja kun se päättyi puutarhurin antamaan selkäsaunaan, ei toista varkausreisua sitten koskaan tullut,. mutta voi sitä menomatkan karmivaa jännitystä.
    Niin ihanasti nuo kuvat täydentää tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhistus sentään, olet saanut oikein selkääsikin!!
      Varmaan muistat sen omppuvarkaus reissun myös ikuisesti!

      Poista
  17. Kaiken kaikkiaan hauska ja ikimuistettava omenavarkaus, sekin oli koettava elämässä.
    Niin myös olen ollut omppo varkaissa ja jäänyt kiini hitauteni takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi, vai jäit sinä kiinni!
      Saitko sinäkin selkääsi, ninkuin mummeli?
      Kiva kuulla, etten ole ollut ainoa varkaissa kävijä!

      Poista
  18. Ilipa ihanan pelottava tarina, pelko mateli selkäpiissä kuin etana!

    Oletpa tosi taitava kuvankäsittelijä, Harakka!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, pelottiko muakin silloin pikkuipanana, hi!
      Kiitos Aili-mummo!

      Poista
  19. Olipa kiva tarina ja kuvatkin mukavia:) Kävin villistä lännestä "varastamassa" nyt syksyllä(eli puu oli oma istuttamani, mutta poika asuu nyt siellä) Itseltäni on varastettu aika paljonkin, mutta nyt ei vielä voi kun omenapuu on vielä niin pieni. Sain kyllä vähän syksyllä sieltä täältä omenoita ilman varastamista, vaikka ei omaa ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis ja omput on kyllä hyviä.
      Enää ei munkaan tarvi varastella, kun itsellä on kolme isoa omppupuuta, hi!
      Jännää se kuitenkin oli!

      Poista
  20. Jännittävää elämää pikkulapsella. Kyllä omenoita on tänä vuonna ollutkin, soseena monta monta kiloa kellarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä silloin jännittävä reissu.
      Ja sulla riittää omppuhilloa varmastikkin koko talveksi!

      Poista
  21. Huii, olihan hurja pakomatka minullakin. Hyvin osasit kuvata, miten voi käydä. Lapsuudenseuduillani ei omenapuita kasvanut, mutta viinimarjavarkaissa kävin. Onneksi ei kukaan lähtenyt taka-ajoon. Paitsi tässähän sekin tuli takautuvasti koettua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi, on tainnut monet mukulana olla jonkinlaisissa varkaissa.
      Kiitos sulle Ruska.

      Poista
  22. Seuraan blogiasi koko ajan, miten ihmeessä tämä huikea tarina on voinut jäädä väliin???
    Voi hurja, että osaat kertoa elävästi ja hurja tilanne. Itku kurkussa, henki salpautuen, täällä on jo lukijakin. Mahtava kuvitus tarinallasi. Ja mikä kuvitus. Vaikuttava ja tilannetta tiivistävä!!!
    Nyt alat kyllä kerätä näitä kuvitettuja tarinoita omaan kansioonsa ja sitten kun on tarpeeksi, annat tehdä kirjaksi. Joohan???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos seuraat blogilistalta, niin on voinut niin mennä ohitse, ettet ole nähnyt.
      Mutta kiva, kun tulit lukemaan, sillä tämän reissun muistan aina!
      Olisi kyllä kiva laittaa kansien väliin, niin lapsetkin saisi lukea, sitten, kun mua ei enää ole.
      Kiitos Uuna sulle!

      Poista