Talitintti heti kotona jo mua tervehtikin, aina iloinen vieras!
Sitten vaan matkaan lähdin.

Siellä mua vastaanottikin piikikäs ystävä, kaunis oli hän.

Tervehdittiin, ja heti sen jälkeen tulikin jo toinen tuttu mulle.

Kukka kaunis talven,

Ja hänen kaverinsa myös, vaikka nukkuikin vielä.
Ei me herättetty häntä, ei.

Mutta kauniit keltaiset oksat me herätettiin,
ja toivotettiin kaunista keltaista aurinkoista päivää!

Kaarnalle myös hyvää päivää, valkoista ja kirkasta.

Siinä matkalla huomasin myös jäätyneen lehden,
mutta sen alla oli vielä elämää. Tiesin sen, ja vilkutin.
Hän huomaa sen kyllä pian!

Pisara kirkas hohti,

Toinen toistaan koski

tipahti pois,