MUSTAA JA VALKOISTA haaste

Tämän viikon haasteen aihetta on ehdottanut Hirlii. Mustaa ja Valkoista #5 haasteen aihe on "LOPPU/ LOPPIAINEN".

Otan osaa nyt tällaisella kuvalla.
Tässä ollaan nuutipukkeina, mikä täälläpäin on tapana .
Eli loppiaisen jälkeisenä päivänä kulkee nuutipukit, (ennenvanhaan, nykyään kulkevat nuutin nimipäivänäkin) ja siten vievät joulun mennessään, heille annetaan pipareita ja karkkeja.
Jotkut kivat pukit esittää jotain ohjelmaakin, lauluja runoja ja joskus laittavat tanssiksikin!
Kuva on aika vanha :-( olen tässä vielä aika nuori nainen, en varmaan kolmeekymmentäkään vielä.
Arvatkaapas, kuka näistä naisista olen minä?
Ette arvaa, kun itekkään en tunnistaisi itseäni! Hi..
Mukana muistaakseni oli kyllä vanhin lapsenikin, muttei jostain syystä tässä näy.
Nykyään, kurja vaan, tämäkin perinne alkaa hiipua.
Ennen kävivät aikuisetkin, mutta nykyään melkein vaan lapset.

LAHJOJEN RUNSAUTTA

Tämän kauniin enkelin sain mun siskoltani Marjukalta.
Hän antoi sen mulle UudenVuoden lahjana!
Mä tykkään tästä tosi paljon, sillä on kiva ilme.
Kiitos Marjukka.

Sitten tällainen kaunis valkoinen enkeli tuli mulle mun ystävältäni Pirjolta.
Eikö olekkin kaunis!

Susupetalin kirjan sain tytötäni ja ihan yllätys olikin.
Kyllähän se tyttö mun sanojani kuunteleekin, kiitos Krista sulle vielä.
Luin tämän joulupäivänä, ja nauroin vattani kipeeks!
Kannattaa lukea!

Tallaisen kauniin ja aika suurenkin lyhdyn sain vanhemmalta pojalta, mies sai sitten toisen.

Keskimmäiseltä lapseltani, Villeltä, sainkin kivan lahjan, tekstaus mustekynän.
Onkohan se huomannut, että mulla on aika huono käsiala?
Ei vaiska, mutta tällä kyllä osaa paljon paremmin tekstata, vähän oppimista vaan vaatii.
Mieluiset lahjat sain.

Mutta sitten, katsokaapa, mikä pikkuinen tänne viimeiseksi, muttei missään nimessä vähäisimmäksi on jäänyt.
Se on mun pikkuystäväni tässä koneella kun istun.
Sain tämän vähän ennen joulua, kun olin vierailemassa mun ystävälläni Eilalla.
Ja se olikin niin muistiin painuva vierailu, olin meinaan siellä kuusi tuntia!
Meiltä meni ajantaju ihan kokonaan, kun oli pitkästä aikaa niiiiin paljon puhumista.
Uudistettiin ystävyytemme, kun ollaan yhdessä elämänvaiheessa oltu tosi paljonkin yhdessä. Mutta sitten elämä vei meitä työelämässä eri paikkoihin, ja niin sitten vaan jotenkin hiipui, meidän kyläilyt toisissamme.
Mutta nyt päätettiin muuttaa se asia, ja olla enemmän yhteydessä.
Eila passasi mut ja piti niin hyvänä, että tunsin vallan olevani ihan joku prinsessa!
Hi, mitenkähän mustakin saisi tehtyä prinsessan, ei ainakaan näillä linjoilla! :-D :-D
Ystävät ovat lyhtyjä elämän tiellä!

SINISTÄ JÄÄTÄ 2010 VUODELLE!

Laitan melkein ensimmäiseksi kuviksi tälle vuodelle alkukuviksi näitä jää kuvia.
Ja kuvat puhukoot nyt kerran itsekkin...
Mä ite olen vielä hiljaa..
Klikkailkaa kuvia, niin näette jäänmuodon paremmin!

Mä ite tykkään näistä kahdesta viimesestä eniten.

RITVAN MUISTOA KUNNIOITTAEN, NÄILLÄ KUVILLA

Klikkaa kuvia
Raskas on taakkamme kantaa

vaikka kauniina loistatkin.

Vaikeaa on kauneutesi nähdä aina,

vaikka loistat, kuin voimaa meille antaisit.

Olet jokaisessa muodossa lähellä,
elät meille aina!

Hän jätti meidät 31.12.-09
Miehelleni rakas sisko.
Vuosi loppui surullisesti, ja niin lähellä uuttakin, että surullisesti alkoi uusivuosikin.
Ikävä häntä.