MUODIN HUIPULLE

-SusuPetal haastoi meidät
-----------
jokaisen halukkaan mukaan Muodin Huipulle , jossa tarkoitus on pukea kelteisillään kirmaava Keskiäkäinen juuri sinun suunnittelemiisi design-vaatteisiin!

Suunnittele siis ja toteuta unelmien asu Keskiäkäiselle ja pelasta hänet paleltumiskuolemalta! Näetkö Keskiäkäisen Linnan juhlissa boolin kimpussa, vaeltamassa Skotlannin nummilla, kerjäämässä Stokkan edessä, rypyttymässä karjalanpiirakoita kotikeittiössä tai liihottelevan ykkösluokan bisnesnaisena tekemässä diilejä Sipoossa ja Singaporessa? Onko muotisuunnittelijan tyylisi avantgardea, couturea, prismaa, kirpparistailia tai S/M? Vain mielikuvitus on rajana, budjetti ei lainkaan!

Tässä keskiäkäinen on aamulla pyjamassaan ja jostain syystä hyvällä tuulellakin vielä!

No, nyt hän on lähdössä ihan vapaalle, varmaan shoppailemaan joululahjoja!

Mutta tässä viimeisessä kuvassa hän on menossa juhliin, ja ei minnekkään ihan mihin juhliin tahansa, vaan Itsenäisyyspäivän juhliin oikein, eli Linnanjuhliin!!

Asusteet on suunnitellut Desing . Harakka.

Korut desing. Harakka.

Kankaat ja asusteet ovat haettu kirpparilta, ja sen jälkeen muunneltu ja leikattu, ja neulottu senjälkeen juhlapuvuksi.

Juhlapuvun hinnaksi tuli 25 e.

SusuPetalille tiedoksi, että saat käyttää kuviani, niin kuin haluat!

VIELÄ KARAUSVUORELTA

KUVAT KANNATTAA KLIKATA

Aurinko kultasi kauniiksi oksat

Jäin näitä tuijottelemaan,

ihmetteleenkin, ja miettimään...

Meillä on luonnossa niin paljon kauneutta,

että vievät voiton kaikista maailman koruista!

Luonto on osannut valmistaa kuitenkin,

ne kauniimmat helmet,

ja timantit.

Jäin vain ihaileen Luonnon tekemiä kauniita timantteja.

Sinne olisin halunnut jäädä vieläkin

vain näitä kaikkia ihailemaan

Siellä oli mun hyvä olla, mieli oli kevyt ja ilma mitä mainioin!
Mutta sitten alkoi aurinko laskeutua, ja alkoi tulla sumua.
Kamera ei varmaan kauheesti tykkää sumusta, ja niin lähdin saaliini kanssa kotiin, ja koneelle, pian!

TÄNÄÄN KARAUSVUORELLA

Metsä oli kaunis

Pikkuset puolukanlehdet olivat kuurassa.

Aurinko paisteli kivasti puiden lomasta.

Siellä oli aika jylhää maisemaa.
Täällä jossain oli sellanen luola, mihin voi oikein sisäänkin mennä,
mutta nyt en en enää löytänyt sitä.
Puut olivat kasvaneet viimekerrasta tosi paljon, mutta jossain tuolla se oli..

Aurinko paistoi kivasti pensaisiin, ja teki niistä välillä kullanvärisiäkin.

Välillä olivat ihan valkoisia, kuuranpeittämiä, kauniita katsella.

Ylös oli pitkä ja huono tie, ja välillä tuntui ihan tältä, kuin tässä kuvassa.
Melkein sai toista työntää, että jaksoi nousta eteen ja ylöspäin!

Pikkuset saniaisetkin olivat saaneet kuuraa ylleen.

Kaunista jäkälää siellä oli paljon.

Tässä ollaan päästy yli puolenvälin jo.
Sielä oli kiva kivikasa, aurinko siihenkin heitti kivasti valoaan.
Siihen oli tehty joskus nuotio.
Täällä monena kesänä oltiin retkellä, kun lapset olivat pieniä.
Lapsilla oli kivaa, ainoastaan koko ajan pelkäsin, että putovat jyrkänteeltä alas.
Eväät tietenkin olivat mukana, ja siellä meni aina koko päivä, kun koko Karausvuori tutkittiin.

Korkealla olin tässäkin, vaikkei kuvasta sitä näykkään varmaan.
Täällä vuorella oli joskus oikein hyppyrimäkikin, ja siellä oli kilpailuitakin.
Mutta nyt ei ole enää hyppyristä mitään jäljellä, muutakuin muutama laho puu.
Ja mäessä pieni aukko, sekin kohta jo umpeen kasvanut!

Tässä ollaan jo huipulla,

Maisemat ovat ja näkyvät aika pitkälle, mutta puut ovat kasvaneet niin paljon, ettei enää kunnolla näe kaikkia.

Ennen täältä näkyi ihan meidän kotiimme asti, nyt puut ovat jo tiellä.
Siinä on ensin Kokemäenjokea alhaalla, ja sitten
joen toisella puolella on tehdas, mikä on aika lähellä kotiani.
Surullista, kun tämäkin hieno vuori jää käyttämättä kokonaan, polut menevät umpeen, ja kohta kukaan ei täällä enää viitsi käydä.
Tänne pitäisi tehdä sellanen luontopolku oikein.
Aina silloin, kun lapset olivat vielä pienempiä, niin täällä käytiin tosi usein.
Aina oli lapsilla ja meillä vanhemmillakin kivaa.
Sääli, että tämäkin kaunis paikka häipyy ja kasvaa umpeen!

JOULUKUU 1. 12.-09

Niin se vaan joulukuukin sitten alkoi,
ja kaikilla kamala kiire tietenkin.
Mutta kuu kuitenkin ehti pikkasen itseään näyttää.

Pimeetä kuitenkin vieläkin vaan on.

Vettä sataa jatkuvasti.

Vesi antaa kuitenkin jotain kivaakin, varjot!
Näitä kuvailin tänään, vaikka tulikin aika rakeisia kuvia, kun oli niin tosi pimeetä.
Tässä on nyt vasta teille yksi kuva, varjoista.
Katsotaan nyt, jos vaikka valaistuisikin pikkasen,
niin jos lähtisikin jonnekkin kuvaamaan, jos ei sada!
Mutta taitaa aika huonolta näyttä ainakin säätiedotuksissa.
No sitten keksitään jotain muuta.
Ei nyt surra kamalasti, kyllä se lumikin sieltä vielä tulee!