sunnuntai 11. tammikuuta 2015

TICO osa 2.

Nyt sitten kirjoitan loput  kertomuksestani Ticosta.
Nyt vaan tämä loppu jää hassusti eilisen jutun eteen, mutta korjaan sen sitten myöhemmin joskus.

No se aamu oli sellanen, että ensin tietty käytiin katsomassa elääkö Tico, elihän se.. mutta ei pahemin  elettäkään tehnyt, että oltaisiin menty lenkille. Niinpä päätettiin antaa sen hetki vielä nukkua, mutta sitten on lähdettävä kuitenkin aika pian, kun lääkekin pitää antaa ajoissa.
 Tunti kului, ja päätin, että nyt lähdetään lenkille, vaikka mikä olisi.
No koitin herätellä sitä ja pyysin ja anelin..... katseli vain, muttei meinannutkaan mihinkään lähteä!

Ei noussut ylös, vaan makasi vaan... vedinkin sitten peitteen kanssa sen sieltä pois, jonka olinkin sohvan alle sitä varten laittanut, jos menee taas sinne maate yön aikana.
Mutta miten se olikin niin oudon oloinen, näköinenkin, takajalat sojottivat suorina mahan alta, eivät liikkuneet yhtään olivat, kuin tikut peräpäässä!
Sitten koitti nousta ylös, etujaloillaan vetäen, mutta lysähti takaisin!! Varmistuin, ettei takajalat liikkuneet yhtään!!
Hätäännyin ihan tosi paljon, ei tällasta voi tapahtua ei! Huusin miehelle, että Tico ei pääse kävelemään, takajalat ei toimi, ei pysty kävelemään!!
Mies siittä paikasta meni soittamaan lääkärille ja saikin hänet heti kiinni , hän pyysi meitä tulemaan päivällä sinne vastaanotolleen.
Koitin vielä kerran, että kuvittelinko vaan, mutta ei, laitoin koiran seisomaan lattialle, niin heti kaatui kyljelleen takajalat tikkusuorina!
Nyt tuli itkukin jo, ei tällasta voi nyt tapahtua, ei meidän Tico voi meitä nyt näin jättää, ei vielä, ja nythän on joulukin justiinsa!

Meiltä on kaksi koiraa samasta syystä jouduttu lopettaan, mutta ovat olleet jo vanhoja koiria, ja muutenkin on olleet jo sairaita muutenkin ikänsä takia ja viimeisellä koiralla oli syöpä.
Mutta että nyt Tico, joka on vasta 2 ja puoli vuotta!

Ja niinhän me mentiin sitten päivällä sinne lääkäriin....molemilla mieliala ihan maassa , kumpikaan ei oikein uskaltanut sanoa sanaakaan, mitä nyt tulee tapahtumaan, kumpikaan ei uskaltanut sanoa ääneen, että koiruli ehkä joudutaan lopettaan, tai olisi pakko lopettaa.
Pelkäsin... tärisin... itkin koko ajan hiljaa... sisäisesti....Kävin mielessäni jo Ticon poismenonkin, miten sen jälkeen...miten tullaan toimeen ilman meidän rakasta ilopilleriä...mitä sen jälkeen?? kyselin hiljaa mielessäni.. Miksi näin nyt tapahtuu ja juuri jouluna!?

No päästiin aika pian lääkäriin, kun sisälle mentiin, paikalla oli muitakin koiria, isoja ja pieniä koiria, nuoria ja vanhoja koiria, mutta kenenkään koira ei ollut niin kipeä kuin meidän koira, kukaan ei tiennyt, kuinka kipeä oli meidän Tico!
Kukaan ei tiennyt, kuinka paljon surua mun sydämessäni oli, kukaan ei tiennyt, että itkin koko ajan, siellä sisälläni....pelosta... ja kaipauksestakin jo!!
Kenenkään kanssa en halunnut jutella heidän koiristaan,vaikka oli kuinka nättejä pentujakin, ja kauniita isoja koiria, mutta mun koirani tekee kuolemaa..kukaan ei tiedä sitä, mitä se merkitsee, kun olemme täällä nyt!

Ajattelin jo melkein, että lähden pois, en halua mennä sisälle, sillä pelkäsin niin todella paljon, että joudun luopumaan Ticosta ja siihen en pysty, en pysty antamaan lupaa laittaa sille lopetuspiikkiä, mutta kärsimystäkään en halua sille tuottaa ja nyt se kärsi ihan taatustikin.
Pelotti niin todella paljon...!

Sitten, lääkäri pyysi meidät sisään, mahassa kävi muljahdus, sellanen pelon muljahdus!
Nostin Ticon lääkärin tutkimuspöydälle ja näytin, millanen se on nyt!
Mutta lääkäri pysyi rauhallisena, eikä ollut moksiskaan, sanoi kyllä sen halvauksen nimenkin, että on ihan selvä tapaus, on takaraajojen halvaus, on kurja, mutta siittä hyvä, että siittä melkein kaikki paranee.
Voi mennä kaksi- kolmekin viikkoa, mutta paranee!
Sanoi, että virtsateitten tulehdus on vienyt sen lihakset huonoon kuntoon ja siittä varmaankin tämä nyt on tullut.
Kysyin vielä varmistaakseni, että kuulinko varmasti oikein, että paranee tästä vai??!!
Paranee, sanoi lääkäri!

 Kuulitteko kaikki, lääkäri sanoi, että Tico paranee, se paranee!!!

Kuulemma on kurjaa vähän aikaa, kun pitää kannella aina välillä. ja  sitten kun tulee jalkoihin taas voimaa, niin ei saa antaa hypellä pitkään aikaan.
Toivotteli meille oikein Hyvää Joulua ja lohdutteli ja rohkaisi meitä! Sitten saatiin vielä uusia kipulääkkeitäkin ja kortisoonia pisti Ticon takapuoleen jonkin verran.
Voi että, melkein teki mieleni halata lääkäriä ja kannettava vai, sehän on pieni asia, mitä voin Ticon vuoksi tehdä, että sainkin sen nyt kuitenkin pitää!!
Voi sitä iloa ja riemua, mitä sydämessäni tunsin sillä hetkellä, saan pitää Ticon vielä luonani kuitenkin!!!
Halusin sen koko maailmalle huutaa, että Tico paranee!!

Ja niin aika kului...

Mieli oli välillä maassa, kun jalat vaan pysyivät halvaantuneena ja se näky, kun koira raahautui vaikka väkisinkin, eteiseen, kun sillä alkoi pissahätä olla niin kovana, ettei pystynyt enää pidätteleen. Pissaa tuli koko matkan eteiseen asti, ja sitten piti aina koiruli tietty pestä pissauksen jälkeen.
Koiraa tietty hävettikin sillai pissata sisälle, kun on tottunut asiansa pihalle tekemään.


Mutta nyt sille asialle ei mitään voinut.
Kelattiin matot kaikki rullalle ja laitettiin sanomalehtiä vähän joka paikkaan ja pyyheliinoja.
Meillä oli sellanen joulu, vähän erilainen, kuin muina jouluina.

Aatto iltana sainkin sellasen enkelin, jolla oli kuin meidän Tico sylissään. Enkelistä piirsin sen kortinkin.
Mutta en voinut, kuin itkeä, kun sen näin, tarkoittiko se sitä, että Ticolla on suojelusenkeli, vai että enkeli tulee hakemaan Ticon?
Mutta ajattelin, että joka tapauksessa sitten Ticolla on kummalla tavalla vaan, hyvä olla.
Mutta en saanut enkeliä mielestäni silti pois..


 Se näky, kun koira vetää itseään ja jalkojaan perässä, se on niin raskasta katsottavaa, etten pystynyt siittä edes kuvaa ottamaan.
Takajalat tulevat siellä perässä, kuin kuolleet pötkylät!

Mutta koiruli vain nukkui päivästä toiseen. Pissalle sitä oli ihan mahdotonta koittaakkaan, kun kaatui samantien.
Mutta kova elämänhalu vaan Ticolla oli ja kova sisu. Kun meille tuli vieraita, niin sitä ei mikään pidätellyt, sen oli pakko raahautua vaan toivottaan tervetulleeksi vieraat, ei takajalat ole ollenkaan este, ajatteli Tico varmaan.

28.12 Mies koitti viedä Ticoa ulos pissalle niin, että' laitettiin sellanen aamutakin nauha takapäätä pitämään ylhäällä ja niin koira onnistuikin tekemään pissat ulos ja oli varmaan siittä kovastikkin mielissään.
Mutta kakkaa ei vieläkään ole tullut...mutta seuraavana päivänä taas mentiin samanlaisesti ja Tico oli pikkasen ottanut jo takatassuillaan maahan kiinni ja astunutkin ja nostanut jopa koipensakin, kun pissasi..sitten vielä herkkujuttu, oli kakannut!!
Voiko kakkaamisjuttukin olla näin hyvältä tuntuva asia!?  Mutta ei mikään ihme, oli meinaan sitten kuusi päivää kakkaamatta!
Mutta voi sitä' riemua, kun oli jalkaansa nostanut ja vähän muutaman askeleen horjuen ottanut takajaloillaan...itkettiin oikein ilosta,  eli se paranee sittenkin!!
Se enkeli oli kuin olikin, Ticon suojelusenkeli!
Ja siittä sitten pikkuhiljaa onkin alkanut Ticon toipuminen, nyt jo käydään pienellä lenkillä kolmekin kertaa päivässä. Vielä on askeleet horjuvia ja on kuin lillerin lallerin, kun kävelee, mutta mitä siittä, nyt se on taas oma iloinen, energinen Ticopakkaus ja se on onnellinen, sen näkee.
Ei se haittaa sitä, eikä meitä, vaikka tollaseksi jäisikin, vähän toispuoleiseksi kulkijaksi.
Joskus pyllähtelee pyllylleen, kun kävelee, mutta sekään ei haittaa, se nousee ylös ja jatkaa lyllertämistään eteenpäin taas.
Mutta voi ajan kanssa vielä tulla kävely paremmaksikin.
 Äiti, enkö mä saa hypätä tonne sängylle, mä niin kamalasti tykkäisin...
 En saa vai, voi äitii, anna nyt lupa, pliiiiis!
No, mä makaan sitten tässä sun vieressäsi kylmällä ja kovalla lattialla, nyyh, hi!
 Mutta täällä olohuoneessa onkin sitten niiin pehmeä matto, että tästä mä tykkään.

 Kyllä elämä on sitten ihanaa!
 Varsinkin kun äiti on huomannut, että sovin hyvin
 elokuvatähdeksi.
Koko ajan vaan mua kuvailee, voi tota äitiä!

67 kommenttia:

  1. Jestas ja huokaus. En edes voinut kommentoida edelliseen osaan kun niin teki pahaa ajatella mitä oli tapahtumassa. Onneksi Tico siitä selvisi ja elämä jatkuu, Mitä siitä jos vähän hoiperteleekin välillä, nuori kaveri, kyllä se vielä voimia ehtii kerätä. Juuri meinasin itsekin koirani menettää, mutta selvisin vähemmällä säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Tico! Olipa teillä tunnelmat monimuotoiset. Toivotaan täydellistä toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli tunnelmat monimuotoiset, mutta siittä onneksi sitten selvittiin kunnialla!
      Kiitos Tillariina sulle.

      Poista
  3. <3 <3 <3 Loppu hyvin kaikki hyvin!!! Onneksi oli suojelusenkeli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli suojelusenkeli, kiitos sulle!

      Poista
  4. Kyllä oli jännä kertomus ja ihan tositarina. Pelkäsin koko ajan lukiessani miten Ticolle käy, mutta sitten huokasin helpotuksesta että Tico selvisi, kyllä se lääkäri tiesi. Suojelusenkeli paransi Ticon. Nyt koko perhe voi nauttia ja Tico toipuu ajan kanssa. Oli teillä jännä ja erikoinen joulu. Kiitos kun kerroit tämän tositarinan jonka päähenkilö oli Tico!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sisko sulle ja Tico näköjään tykkää olla pääosassa, hi!

      Poista
  5. Onnneksi kaikki kääntyi onnellisesti

    VastaaPoista
  6. Odotin niin kovasti tätä kakkososaa!
    Hienoa että kaikki kääntyi parhain päin. Vaikka peppu vähän heittää, niin ei se varmasti vaikuta Ticon persoonaan
    Oli teillä joulu, varmasti ikimuistoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä joulu jää varmaan muistojen jouluihin.
      Mutta tosiaan, kyllä on ihanaa, kun kaikki päättyi hyvin.Ja pepun heiluminen ei yhtään haittaa Ticoa.
      Kiitos Vikki.

      Poista
  7. Oi miten hienoa, että kaikki kääntyi parempaan suuntaan.
    Varmaan tuo hoipertelukin häviää pikkuhiljaa, vaikka sehän on tässä vaiheessa pikku juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavastikkin sekin häipyy ajan kanssa, mutta se on vain pikkujuttu kuitenkin, olet oikeassa.
      Kiitos Sirpa.

      Poista
  8. Voi kun jännityksellä luin tätä, kiva että kaikki hyvin Nicolla kyllä se niin upea elokuvatähti on.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva sulle, ja hyvin on tällähetkellä Ticolla kaikki. Vähän kävely on vielä huteraa, mutta ehkä se ajan kanssa paranee.

      Poista
  9. Onpa teillä ollut rankka joulunaika! Varmasti oli kova paikka nähdä rakas perheenjäsen noin kipeänä ja pelätä pahinta. Ihan tuli kyynel silmään lukiessa. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Noin nuori koira varmasti toipuu paremmin tuollaisesta koettelemuksesta, kun aikaa kuluu. Hyvää vuoden jatkoa sinulle je Ticolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Huopalintu oikein paljon.
      Rankka joulun aikahan oli meillä, mutta nyt Tico iloisuudellaan saa ne kaikki jutut unohduksiin.

      Poista
  10. Kerroit niin upeasti Ticon tarinaa, että sain ilon kyynelleet silmiini viimeisillä riveillä, kun en uskaltanut yhtään aiemmin iloita. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja onneksi teillä oli niin hyvä lääkäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula sanoistasi.
      Ja siittä mekin ollaan mielissämme, kun saatiin hyvä lääkäri Ticolle.

      Poista
  11. Onneksi Tico on toipunut. Mukavaa alkanutta vuotta teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niin on tapahtunut!
      Kiitos Unelma sulle ja oikein hyvää alkanutta vuotta myös sinne teille!

      Poista
  12. Hienoa ja onnea Ticolle ja teille omistajat. Voin kuvitella tuskan, kun eläin sairastaa, eikä voi auttaa. Nyt kaikki hyvin ja varmasti koira vielä kävelee kunnolla, sen uskon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aina sulle, ja sinä sen tiedät eläinten omistajana, mikä tuska voi olla, kun ei voi auttaa, vaikka haluaisi.

      Poista
  13. Säikähdit varmaan kamalasti ja mielessä se kaikkein pahin vaihtoehto. Hyvä kuitenkin että Tico toipuu. Nuori kun on niin toipuu varmaan kokonaan. Kaikkea hyvää ja pikaista paranemista pikku Ticolle, on se vaan niin suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana Janatuinen, ja kyllä mä säikähdin tosi paljon!
      Aika parantelee loput.

      Poista
  14. Teillä olikin sitten erilainen joulu. Ihanaa, että Tico toipuu ja osaa taas iloita elämästään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kyllä ikimuistoinen joulu tälläkertaa.
      Mutta uusia ja parempia tulee vielä.Tico alkaa kyllä olemaan taas ihka oma itsenä!
      Kiitos Saraheinä.

      Poista
  15. Ihanasti loppui tuo Ticon tarina! Jo päivällä kävin katsomassa onko tarinaan tullut jatkoa. Meidänkin Merri-koiralla meni takajalat, sitä piti nostaa seisomaan ja kantaa ulos pissalle, mutta kun sai kipulääkkeet alkoi taas kävelemään. Tuli muutama vuosi lisä-aikaa. On ne nämä koirat sellaisia sydämen viejiä ja meillä on nyt Lili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juku,teilläkin on ollut sitten vähän samanlainen juttu Merri koirallanne.Meidän ei auttanut edes pissalle kantaminen, kun kaatui heti, ei pitänyt yhtään takajalat.
      Ja sydämen ne kyllä osaa viedä ja ottaa omakseen, hi!
      Kiitos sulle!

      Poista
  16. Oikein pelkäsin ja jännitin minäkin, mitä jatkosta tulee. Mikä helpotuksen huokaus! Ihanaa että Tico selviää. Kyllä se selviää.
    On teillä ollut pelottavaa ja surullista. Ei sitä äiti raukka tiedä, mitä tapahtuu ja tietysti jännittää.
    Kyllä tämä joulu jää mieleen, ei sille mitään voi. Mutta Tico on vielä niin nuori, kyllä se toipuu ja saa voimansa takaisin. Nyt se on entistä rakkaampi, jos voi vielä olla, kun ennestäänkin jo oli.
    Onnea teille kaikille ja voimia kuntoutukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna sulle sanoistasi.
      Jännitetty on täälläkin Ticon puolesta, mutta nyt jo näyttää hyvälle. Kyllä aika sitten loput parantelee.

      Poista
  17. Kyllä tuntuu minustakin hyvältä, että Tico paranee ja kuntoutuu hyvää vauhtia. Ticon tarinasta tuli melkoinen jännityskertomus, jossa on onnellinen loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii, ja onneksi tulikin onnellinen loppu!

      Poista
  18. Oi miten ihana juttu, arvasin että näin siinä käy! Olet rakas ja ihana Tico. Olen niin onnellinen puolestanne, että taisin itkeä tirauttaa. Kuvatkin olivat niin lutusia ja kauniita. Ja aivan varmasti Tico tokenee, sitä en enää edes epäile. Luonto parantaa nämä jutut omalla painollaan.

    Itsellämme halvaantui ajokoira kesken metsäreissun ja niin kävi että mies raahasi kilometritolkulla takillaan kannatellen kotiin. Lähti hakemaan kun haukku muuttui oudommaksi eli Rölli ulvoi väsyneenä kun ei päässyt kuin ryömimällä eteenpäin. Ja kuitenkin löytyi ja itkuhan siinä tuli kun varaston laidalle menin koiraa katsomaan ja halaamaan. Se oli iso kuin sonnivasikka, mutta niin rakas oli Röpö minulle. Mies sanoi, että olisi ampunut jos olisi ollut pyssy mukana, mutta kummasti koira siitäkin elpyi ja juoksi vielä monet metsäreissut:) Ja oli muistaakseni jo 10 vuoden paikkeilla silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mustis,mitä säkin olet joutunut kokemaan, voi Röpöä, mutta onneksi sitten vielä parantui kuitenkin.
      Kyllä koirat ovat sellasia, että niihin kiintyy niin paljon ja kun ne joutuu lähtemään koirataivaaseen, niin niitä suree melkein kuin ihmistä.
      Kiitos sanoistasi Mustis ja hyvää alkanutta viikkoa sulle.

      Poista
  19. Onpas teilläkin ollut rankka aika. Onneksi koirulinne paranee. Toivon teille ja Ticolle enkeleitä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lezzie oikein paljon kauniista sanoistasi, enkeleitä sullekin sinne!

      Poista
  20. Olipa onnellinen loppu. Mukava, että Tico toipuu jo hurjaa vauhtia.
    Hyvää jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arleena sulle.
      Se onkin ihana asia.

      Poista
  21. hienoa Tico, olet taistelijaluonne! mukavaa oli katsella kuvia veikistelevästä Ticosta, tosin kyyneleet sumensivat viel näköä, niin eläydyin kertomaasi. loppu hyvin kaikki hyvin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona, ja kyllä meillä olikin sellanen joulu, että muistojen kirjoihin taatusti jääkin.
      Mutta nyt taas on kaikki jo hyvin.

      Poista
  22. Hienoa, että kaikki on paremmin!
    Paranemisia ja rapsutuksia Ticolle!

    VastaaPoista
  23. Ihana Tico, onneksi toipuu <3 Nyt kuntoutusta ja rapasutuksia Ticolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytkin odottaa tossa kintuissani, että rapsuta! Hi!
      Kiitos Mari sulle!

      Poista
  24. IHANAA, tarinalla olikin onnellinen loppu ja Tico paranee.
    Olin niin järkyttynyt sen ensimmäisen jakson jälkeen, etten pystynyt mitään kirjoittamaan.
    Hyvää alkanutta vuotta sinne teille ja paranemista Ticolle ja sulle myös ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin ihanaa, kyllä se meidät peläyttikin kunnolla!
      Mutta nyt hyvin toipuu ja joka päivä paremmin kävelee jo kaikilla neljällä tassullaan.
      Sulle myös hyvää alkavaa vuotta!

      Poista
  25. Onnelliset loput ovat niin ihania! Paljon rapsutuksia Ticolle ja emännälle iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin! Kyllä se on nyt paljon rapsutuksia saanutkin.
      Kiitos Lepis!

      Poista
  26. Lämpimät onnittelut sinulle että Tico selvisi! ♥♥♥
    Tiedän kyllä, mitä on pelätä eläimen puolesta...
    Hienosti kerrottu, Harakka! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili Mummu!
      Eläimestä on melkein yhtä kova huoli, kuin lapsistakin.

      Poista
  27. Huh, sydän syrjällään luin nämä kaksi osaa, jipii!!! Parempaa alkanutta vuotta teille kaikille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, ja sulle myös oikein hyvää alkavaa vuotta!

      Poista
  28. Oli pakko aloittaa lopusta ja tarkistaa, että tarinalla on onnelinen loppu. Melkoinen kokemus teillä oli, huh! Pääasia, että Tico toipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin, ja Ticohan toipuu koko ajan, vielä vähän lyllertää, mutta ei se mitään, lyllertäkööt vaan, hi!

      Poista
  29. Ihmeellinen parantuminen! Onneksi olkoon ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää sanoa, että en heti lääkärin sanottua, että kävelee vielä, uskonutkaan ihan heti, mutta niin vaan tapahtui kuitenkin.
      Nyt jo juokseekin, vaikka välillä pyllähtelee ja peppukin välillä maahan kaatuu!
      Kiitos Lauri sulle!

      Poista
  30. Huh, sydän kylmänä aloin lukemaan, melkein pelosta tärisin, mutta onneksi nyt on kaikki paremmin, teidän ihana Tico, siitä vielä kohenee ja jos ei täysin parane, niin oma ihana Tico on kuitenkin, Olen niin iloinen puolestnne.
    Hyvää tämän tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli sulle ja kyllä se Tico siitä vielä tokenee, ja vaikka jäisikin vähän tollaseks lyllertäjäksi, niin se ei menoa haittaa yhtään näköjään enää.
      Leikkii nykyään jo mielellään, vaikka välillä kaatuukin kesken leikin, mutta ei tahtia haittaa yhtään, siittä vaan jatketaan taas vaan eteenpäin.
      Kiitos mummeli sulle, tiedät kyllä, kun sulla on se ihana Himmu!

      Poista
  31. Ihana kuulla, että pikkuinen paranee. Rapsutuksia söpölle Ticolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Daphnion, ja rapsuttelen Ticoa, ihan taatustikkin rapsutukset menevät perille, kiitos!

      Poista
  32. No on teillä ollut kamalaa :( Minullakin oli ihan hirveä olo, kun luin tuota ja olin varma, että olette menettäneet Ticon. Mutta niin vaan tuollaisestakin voi selvitä. Onnellisesti kävi kuitenkin ja Tico on lähes oma itsensä. Huh, huh silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ruska sulle.
      Ja oikeesti me pelättiin, että joudutaan Ticosta luopumaan, niin kamalaa katseltavaa oli.
      Mutta kuin ihmeen kaupalla, hän nyt kävelee tällä hetkellä, vaikkei vieläkään ihan normaalisti, mutta kävelee kuitenkin.
      Eikä yhtään häntä tunnu haittaavan se, vaikka välillä pyllylleen kaatuisikin. Hyvin kuitenkin jo käydään lenkillä, ehkä vähän lyhemmillä vielä, mutta kuitenkin asiansa tekee jo ulos kaikki!

      Poista
  33. löysin tämän tarinan vasta nyt ja luin sen pariin kertaan. rakastan tarinoita ja olen kaivannut niitä, monet blogit ovat muuttuneet vuosien myötä haaste- kuva-blogeiksi. selaan niitä mutta kommentoin vähemmän, toki hyvin moni on upea ja hyvin tehty, mutta tarina ja aito elämän kokemus menee kaiken yli.. se kaikki tunne jonka olet tähänkin tarinaan sisäistänyt, melkein elin ja ja olin mukana alusta lopuun.. olet kertojana hyvin intensiivinen, ihanan suoraaan annat ajtusten tulla, juuri niinkuin ne ovat.. se tekee vaikutukjsen, rehellisyyden ja avoimuuden välityksellä.. vähän vastaava kertomus oli mustiksen sivulla, mutta se oli lisäksi lopullinen saattomatka.. hän on myös loistava kirjoittaja... enkeleitä sivunhan minä klikkasin kun tykkään heistä ja on luja usko että minunkin henkeni on enkelit pelastaneet.. enkelipatsas on suloinen, sen toi joku läheinen ja myöhemmin piirsit aivan ihastuttavan tuuli enkelin.. se ensimmäinen, siinä on avaruus tähdet ja kieppuva tuuli läsnä. täydellinen maalaus.. aivan ihana.
    olen iloinen että koira parani ja nyt on kulunut jo aikaa joulusta Tico varmaan jo juosta vilistää.. onnellinen loppu.. ja jatkukoon se ja riemuitkaa jokaisesta hetkestä, elämä on ainutlaatuinen lahja. kaunista kevään jatkumista sinulle.. kiitos tarinasta

    VastaaPoista
  34. Olipas sydäntäriipaiseva selviytymistarina, löysin tämän vasta nyt! Onneksi teidän Tico parani :D

    VastaaPoista