NYT HALUAN KERTOA TEILLE TICOSTA osa 1.

Eli Ticohan on sellanen energiapakkaus oikein, että oksat pois!
Mutta..
Ennen joulua se sitten sairastui..
Eli haluan kertoa teille siittä vähän enemmän.
Ticohan on sellanen jokapaikan höylä, aina siellä missä tapahtuu, niin hän sitten on siellä myös!

Eli tällanen ilopilleri on, tai oli ennen joulua..
Siinä ennen joulua koitin kipeän selkäni kanssa tehdä laatikoita ja mitä nyt jouluksi tehdäänkin..Paljon on töitä ja hommia olevinaan kaikilla...
Mutta sitten 19pv, kun meillä oli mun ystäväni kylässä, niin huomasin Ticossa jotain poikkeeva, oli niin kiltisti siinä meidän jalkojen juurella pöydän vieressä koko ajan melkein, eikä mitään kerjännytkään pöydästä edes, vaikkei  Tico koskaan kauheesti ole mitään kerjännytkään.
Mutta syliin kuitenkin on ollut kerjäämässä, mutta ei, kun olikin siinä pöydän vieressä makuulla melkein koko  ajan.
No, illalla sitten jo sitä mietittiin, että mahtaakohan Tico tulla kipeäksi, vai onko muuten noin jotenkin noopee.

No, mentiin sitten nukkumaan, mutta Tico ei tullutkaan meidän viereemme sänkyyn, vaan nukkuikin sen yön saunan lauteitten alla...Mä sille illalla sinne vein sitten vilttejä, missä sai nukkua, ja niillehän se sitten olikin mennyt yön aikana.
Mietittiin kyllä, että nyt Tico ei ole normaali ja eihän se ollutkaan, ei ollut sellanen iloinen reipas ja energinen pakkaus, vaan oli sellanen noopee ja väsynyt.
Mutta seuraava  päivä meni sitten joulukiireitten kanssa, lihapullia tehden, leipomusten välillä koirulia katsomassa, miten voi.
Mutta kävi lenkillä normaalisti, oli koipeakin nostanut, eli kait sitten pissannutkin oli.
Kakannut ei ollut.
Ajattelin, ettei sitä kakkaa nyt voi tullakkaan, kun ei ole eilisen jälkeen mitään syönytkään..
Mutta siittä en ollut huolissani, koska meidän koiruli nyt ei joka päivä muutenkaan aina syö.

Sitten illalla vanhin poikani tuli perheensä kanssa kylään ja Tico on aina tykännyt pojasta ja mennyt sen jalkojen juureen maate, tai kun poika menee maate lattialle, niin sinne koiruli painautuu sen kylkeen, mutta nyt niin ei tapahtunutkaan, vaan koiruli oli keittiön pöydän alla ja oli kuin selkäänsä saanut koira, allapäin ja vähän taisi täristäkkin.
Sen jälkeen oikein alettiin huolestua siittä, sillä se ei ollut ollenkaan nyt normaalia käytöstä Ticolta..Mutta nyt oli lauantai, ja täällä ei lääkäri ole viikonloppuisin paikalla...Mutta mietittiin sitten, että jos vaikka päästäisiin huomenna päivystyksen kautta lääkäriin koirulia viemään, niin mennään.
Seuraava aamu koitti ja heti pinkaisin katsomaan Ticoa, onko kaikki hyvin ja onko hengissä!!
No, mies sitten soittaan päivystykseen, mutta siellä vain vastaaja päällä ja ilmoitettiin, että lääkäri on toimenpiteessä..
Sitä sitten jatkettiin koko päivän, sitä soittelua, ja vastaajan vastaamista kuunneltiin..

Mutta sitten..lääkäri soittikin meille jossain vaiheessa, ja kyseli tietty sitten koiran voinnin ja sanoikin, että hän haluaa tulla koiraa katsomaan vielä tämän päivän aikana.
Mutta ei aikataulustaan yhtään vielä tiennyt, eli soittaa sitten, kun tietää enemmän.
No, me sitä sitten odotettiin koko päivä ja illalla sitten lääkäri soittikin, ettei millään ehdi tänään enää tulla, sillä hänen olikin pakko lähteä vielä jonnekkin navetolle lehmän synnytykseen.
Käski meidän sitten vaan seuraavana päivänä mennä vastaanotolle.
Miks justiinsa tänä sunnuntaina kaikki seudun lehmät olivat sairaita tai synnyttivät??

Pelotti oikein mennä illalla nukkumaan, oli koira senverran kipeenä, että ajattelin, että selviääkö seuravasta yöstä?
 Yö olikin sitten sellanen, etten pahemmin nukkunutkaan, kun oli välillä mentävä katsomaan, elääkö Ticoliini vielä ja miten voi, ja vettäkin oli tarjottava aina välillä, muttei enää yhtään juonut. Ei ollut juonut koko päivänä, eikä tainnut eilisen päivän aikanakaan enää pahemmin juoda..
Ei antanut yhtään itseensä edes koskea, eli oli varmaan tosi kipeänä!
Pelkäsin niiin todella paljon, että Tico kuolee.

Pissalenkki aamulla tehtiin, mutta ei pissannut, ei ulostanut.

Sen jäkeen mentiin aamulla yhdeksältä sinne eläinlääkärin vastaanotolle..
Tico oli niin kipeä, ettei jaksanut olla yhtään kiinnostunut muista siellä olleista koiruleista, kun yleensä sanoo vastauksensa myös toisten koiruleitten haukunnalle, ja melkein ekana aina!  Mutta nyt oli vaan niiiiin hiljaa, kuin hiiri ja tärisi!
Koitti vaan kiivetä ylemmäs, kuin suojaa hakien, voi ressua!

No, lopulta tuli meidän vuoro ja olin mielissäni, kun lääkäriksemme sattuikin ennestään meille tuttu lääkäri, kokemusta eläinten hoidosta jo monta vuotta. Meidän ekaa koiraa jo hoiteli.
No nostin Ticon hoitopöydälle ja kerroin Ticon kunnosta , lääkäri tutki sen vatsaa ja vähän joka puolelta, koitti kuumetta ja olikin kai aika paljonkin.  Tuli siihen tulokseen, että koiralla on paha virtsateitten tulehdus, joka on voinut mennä jo ylemmäs.
Laittoi heti antibioottipiikin ja kipulääkettä ja jotain kolmattakin vielä, sitten nesteytti vielä koirulin.
Lopuksi sitten vielä peräruiskekin, että pystyy tyhjentämään itsensä, tulee parempi olo.
Ja kun pois lähdetiin, niin aika pian sitä sitten alkoikin tulla, tehtiin lenkki ensin, ennen kuin autolla lähdettiin...
Antibiootteja saatiin mukaamme ja kipulääkettä myös.
Mietittiin, että vähällä sitten onneksi kuitenkin päästiin, nyt Tico alkaa paraneen, kun sai lääkettä, ihanaa!

Mutta huomisesta ei vielä tiedetty mitään...kukaan kun ei tiedä mitä huomenna tapahtuu...?

Tico oli niin väsynyt korkeasta kuumeesta ja piikeistä, että nukkui vain koko päivän ja illan perään.
Yön vietti sohvan alla, jonne sille olin petin tehnyt.
Mutta kun aamu koitti, tapahtuikin sellasta, ettei ikinä oltaisi luultu tapahtuneen koirulille!!
Niin tosi paljon pelästyttiin, ei tällasta voi tapahtua!!

Mutta siittä kerron vasta huomenna, sillä bloggerikaan ei taida kohta huolia näin pitkää postausta ja kukaan ei jaksa lukeakaan..mutta toivottavasti kuitenkin jaksoit lukea tänne asti..

Eli, jatkan tätä kertomusta huomenna...