VIELÄ TÄNÄÄN EHTII TÄYTTÄMÄÄN, JEE!
Mutta kiitos teille kaikille, ja ainaskin kaikille blogeille ja muillekkin, kelle lähetin tunnustuksen.
Tämän vuoksi laitoin kaikille, tai ainaskin osalle blokeista sen tunnustuksen!
Te aina jaksatte vastailla mulle, vaikken mä jaksa erikseen vastata teille takaisin.
Mutta vastaan aina, kun on sellasta, että pitää vastata johonkin esim. kysymykseen.
Mutta luen silti jokaisen vastauksen erikseen ja ajan kanssa, nautin niistä teidän vastauksistanne, ne ovat aina mun päiväni kohokohtia!
Kiitos, että olette olleet mun kanssani täällä, ja jakaneet suruni ja iloni mun kanssani.
On ollut hienoa aikaa tämä kaksi vuotta teidän kanssanne, erilaista, ja mielenkiintoista aikaa.
Toivon, että tämä aika jatkuu vieläkin, vaikka ehkä kuitenkin vähän hiljaisempana aikana...?
En ehkä ole joka päivä täällä, tai joka päivä en ehkä vastaakkaan teiän blogeissanne.?
Mutta kuitenkin olen täällä ja luen bloginne.
Vastailen aina , kun ehdin... ehkä samanlaisestikkin!?
Luultavastikkin!
Nyt on mulle kuitenkin rakkaani ensin ja sittten vasta muu.
Onhan hän aina ollutkin, mutten ole sitä niin ajatellut....
Tällä viikolla tapahtui sellanen juttu miehelle, että pelästytti taas kerran, ja se asia kertoi mulle, että koskaan ei tiiä, kuinka kauan saadaan täällä kukin olla.
Kukaan ei voi luvata toiselle, että ollaan täällä ikuisesti tai aina...
Ihan koska vaan, vaikka nyt, tai tunnin päästä, toista ei ehkä enää olekkaan...
Asia pelästytti mut, ja nyt pelkään, vaikka sitäkään ei saisi tehä, siittä ei ole kellekkään mitään hyötyä!
Sitten vielä oma sairaus, ja kipu mikä koko ajan mua seuraa, meen minne tahansa,
harmittaa mua.
Kun olisikin ite terve, että jaksaisi paremmin toisen kanssa, ketä on sairas.
Mutta taivaalta ei satele lehtisiä, että tule tänne, täällä parannetaan kaikki sairaat!
No, kaikki on otettava sellasena kuin asiat tulevat eteen, mutta joskus vaan ovat aika raskaitakin asioita.
Mutta kyllä mä pärjään.. .pärjään mä.
Mulla on hyvä mies ja hyvät lapset, ei mulla ole mitään hätää.
Ja sitä sairauttahan meillä vähän jokasella on, kyllä se siittä!
Mutta vielä kerran teille kaikille kiitos!
Ei pitänyt tulla tästä kaksivuotisjutustani tällasta, mutta nyt vaan niin kävi, ja kiitos, kun sain täällä purkaa itseäni.
Ja siks toiseks, tulikin hyvä mieli, kun purin teihin murheeni.
Kiitos, että olette olemassa mulle!
