KLIKKAA KUVIA
Elämän syvin salaisuus
on rakastaa elämää.
Mutta joskus se on niin hauras, niin herkkä, haavoja täynnä.
Valmiina rikkoutumaan,
ihan koska vaan.
Haaveilen kukista, kesästä
Mutta uskallanko minä, uskallanko täydestä sydämestäni?
Jos kuitenkin rikki menee, ja loppuu kaikki?
Kuin tämä hauras lehti...
Joskus ollut uusi, voimakas,
nyt vain osa siittä.
Mutta siltikin uskallan, uskallan kuitenkin...!
Minähän elän!
Viisaita herkkiä mietteitä. Niin, sinä Olet ja Elät, joten uskalla pois =)
VastaaPoistaVaikka vain osa, mutta hyvä että elät, uskallat! Olet voittaja! Uskalla täydestä sydämestäsi, älä epäile. Sinä elät, olet Sinä! Kaikki me olemme haavoja ja haurautta täynnä, toinen enemmän toinen vähemmän, mutta kevät, uusi elämä ympärillämme...otetaan siitä voimaa!!
VastaaPoistaHihi, tuopa metka tulkinta :)
VastaaPoistaKaikki elämä on haurasta ja kulkee syntymästä kohti loppuaan. Juuri siksi sen jokaista päivää kannattaa pitää sitäkin suuremmassa arvossa.
VastaaPoistaihanat, hauraat, pitsiset lehdet, kuinka tykkäänkään niistä..
VastaaPoistaja kauniit, koskettavat sanat, jotka olivat yhtä kuvien kanssa..kaunista..
Uskalla vaan.
VastaaPoistaKauniita, hauraita kuvia.
Näin. Aivan oikein Harakka. Elämä on niin hauras, kuin kuoleva lehti konsanaan, mutta ellei uskalla elää, se jää elämättä.
VastaaPoistaSinun kuvasi ja runosi ovat niin aitoja ja lämminhenkisiä. Uskalla vaan jatkaa, näissä sinun runoissasi on vilpitön henki.
VastaaPoistaKyllä onkin hauraita lehtiä, kuin pitsiä! Elämä tosiaan on joskus lähes yhtä haurasta, silti täytyy elää loppuun saakka.
VastaaPoistaHieno ja puhutteleva kuvavastaus.
(Saitkos muuten multa nyt postia?)
Kun klikkasin suureksi ensimmäisen pitsin, itku tuli. Niin hauras, niin kaunis. Kuin vanha nainen, jolle ovat jo siivet kasvaneet.
VastaaPoistaTämä uusi kaunis taustasi vielä herkistää tämän postauksen merkitystä.
Mutta lennettävä on hauraillakin siivillä ja uskottava uuteen huomiseen, uuteen kesään.
Hieno postaus ja kuvat sopii täydellisesti. Tykkään kun ajatusvirta loppuu Harakkamaisen positiivisesti, se ilahduttaa ^_^.
VastaaPoistaNiin hauras, mutta elää.
VastaaPoistaElämää pitääkin uskaltaa elää.
Hauraus antaa voimaa!
VastaaPoistaHieno pitsilehti! Ja kun se ei kaukaa katsoen näytä kuin kuviuneelta lehdeltä mutta tuo lähikuva tuo esiin sen kauneuden. Ja kerrot hyvin osuvan kuvauksen ja vertauksen elämään, miltä se joskus tuntuu ja mitä se itseasiassa onkin. Tuo kuvauksesi kertoo miun tuntojani nyt. Tämä oli päivän kaunis aforismi!
VastaaPoistaElämä on hienoa. Kauniit pitsilehdet. Elämästä olet löytänyt parhaat palat!
VastaaPoistaHienot puhuttelevat kuvat.
VastaaPoistaSinä elät, hauraana ja samalla voimaa toisille antavana. Rakastat.
Kaunis tulkinta aiheesta elämä!
VastaaPoistaAina kannattaa uskaltaa elää ja nauttia, unelmoida ei sitten myöhemmin tule mietittyä miksi en uskaltanut. Kauniin herkkiä kuvia.
VastaaPoistaElämä on hauras, kuin tuo lehti, siksi niin kaunis! Mutta hauraudesta huolimatta pitää uskaltaa!
VastaaPoistaSuurennettaessa kuviasi näky on niin ihana, että henki salpaantuu.
Voi Harakka-pieni
VastaaPoistakuinka olet taas onnistunut
vangitsemaan taikakuvia.
*halaus*
Kaunista, haurasta lehtipitsiä. Hauraan näköinenkin voi olla hyvinkin vahvaa.
VastaaPoistaVoi kiitos teille rakkaille blogiystävilleni!
VastaaPoistaTeidän kommentinne ihan sulattaa mut, ja itken..Mutta en itke surusta, en, vaan itken ilosta, teidän kauniiden kommenttien vuoksi, ne kosketti mua tosi paljon.
Tää asia on mulle tällä hetkellä niin jotenkin arka, koska multa on niin monta rakasta läheistä ihmistä kuollut vuoden sisällä, niin asia askarruttaa mua paljon..
Me ollaan niin hauraita, koskaan ei tiedä minuuttiakaan, mitä tapahtuu...seuraavassa hetkessä, toista ei enää ole!
Mutta uskallettava kuitenkin on elää...
Kiitos teille rohkaisusta ja myötäelämisestänne.
Kiitos , iso kiitos teille kaikille, ihan jokaiselle!
Aina pitää luottaa elämään ja uskaltaa. Kauniit pitsiset lehdet kuvasit :)
VastaaPoistaKauniita kuvia, taideteoksia. Mistä lienet löytänytkin.
VastaaPoistaJOhanna: niin, aina pitäisi luottaa elämään, mutta joskus,,, se on vaikeeta..
VastaaPoistaNiinkuin nytkin mulla, kun jokapuolella ihmisiä, rakkaita kuolee, vaikkei pitäisikkään vielä kuolla, ja kuolee kuitenkin, kysymättä meiltä yhtään mitään!
Mutta kyllä mä tästä taas selviän, aikaa vie vaan hetken.
Kuvatar:
Löysin polkuni varrelta kerran syksyllä myöhään...kiitos sulle!
Jääköhän jokaisesta poisnukkuneesta energiaa hänen läheisilleen. Rakkauden virtaa ja voimaa. Jospa se lähde ei kuole koskaan. Mutta suru ja kaipaus on niin totta. Ei kuolemaan totu koskaan, se on kuin lipas, jonka kansi sulkeutuu ja vie rakkaan omaisen mennessään. Mutta sydämissämme he ovat.
VastaaPoistaTiedätkö, sinun kuvasi ja sanasi ovat silloinkin kun ne surusta syntyvät, täynnä elämää. Saan täällä aina todella paljon. Kiitos kun elät. Kaunista, suloista kevätpäivää!
Tulin tänne käymään vastavierailulle, varmaan käyn toistekin. :)
VastaaPoistaHienot haavanlehtikuvat, niissä on erikoisia kalligrafiakiemuroita, kun myöhäissyksyllä katsoo. Kuin pitsiä tai paperia.
Hyvin kuvittaa tekstiäsi.
Lastu:
VastaaPoistaVoi kiitos sun kauniista sanoistasi, niin kauniista!
Niin, kuolemaan ei koskaan totu, se tulee aina uutena joka kerta!
Sydämiimme he jäävät,sen uskon.
Ja sanoit jotain sellasta, ettei ketään ole mulle sanonut noin kauniisti, olen ihan sanaton, kiitos, mutta edes iso kiitos sulle Lastu!!
Sullekkin kaunita kevätpäiviä ja voimia muutossa!
Uuvana:
Olipa kiva kuulla, että tykkäsit, ja tuut vielä toistekkin, tervetuloa oikein paljon.
Ja kiva, jos tykkäsit mun haavanlehtipitsikuvistani.(pitkä sana, oliskohan voinut välillä hengittää, ja laittaa kahteen osaan, luultavasti olis kuulunutkin.
Kiitos sulle!