Tämä veijari tässä yhtenä päivänä
aiheutti mulle sydämen tykytyksiä.
Se meni korkeella, isossa vaahterassa
niin lujaaa vauhtia, välillä pysähtyen kuitenkin syömään.
Että jaksaisi taas mennä lujaa!
Tai vaikka kokeilla tuuriaan,
kuinka pitkälle uskaltaa kurottautua alaspäin
ja syödä vaikka yhdellä jalallaan pitäen kiinni.
Sitten kuitenkin välillä pysähtyi miettimäänkin jotain, tätä elämää varmaankin.
Mutta kyllä se sellasia liikkeitä siellä korkeuksissa teki,
että ihan oikeestikkin pelkäsin, että koska se putoo!
Vaikka kerran putosikin, mutta matkan varrella saikin onneksi jostain oksan karahkasta kiinni!
Huh Huh, liian jännää katseltavaa mulle.
Kuvat eivät ole oikein hyvänlaatuisia, mutta näkee niistä sen uhkarohkeus kuitenkin.
Aikamoinen akrobaatti.
VastaaPoistaÄlä turhaan saa sydämentykytyksiä, eivät nuo putoa.
Kerrassaan upea kuvasarja!
VastaaPoistaMelkoinen taituri tuo kurre on. Taipuu monelle mutkalle ja kaarelle.
VastaaPoistaMelkoisen taitava kiipeilijä. Hienoja kuvia olet saanutkin. Varmaan oli jännää katsella oravan touhuja.
VastaaPoistaKyllä nuo heput menee välillä niin ohkasia oksia pitkin että hirvittää!
VastaaPoistaUskomatonta! Oot kyllä varmaan pidätelly hengitystäsi...huh!
VastaaPoistaUskomatonta!
VastaaPoistaVarmaan pidättelit hengitystäsi...huh!
Melkoinen trapetsitaiteilija tuo sinun kuvaamasi orava. :)
VastaaPoistaVoi hyvä tavaton, miten hauskoja ja mahtavia kurrekuvia olet napannut!! En voi kuin onnitella ja ihmetellä! Olet kyllä mestari tilannekuvaajanakin. :)
VastaaPoistaTosi hyvät kuvat ja selvästi näkee mikä urheilullinen ja nopsaliikeinen trapetsitaiteilia kurre on, antoi sulle viihdykettä. Ihan jännitti katsella täältäkin asti. Sulla varmaan oli kiirettä kuvatessa, sait liikettä niveliin. Älä kitenkaan rupea kilpailemaan kurren kanssa, jäät ehkä toiseksi :-)
VastaaPoistaIhana kuvasarja ja laatua kyllä riittää! Olet saanut tosi upeita kuvia tas kerran.
VastaaPoistaEipä nuo taida niin helposti pudota vaikka kuinka lujaa menisivät.
Voi mitä akrobatiaa! Sitä on kyllä kuvaajaltakin vaadittu kun näin hienon kuvasarjan sai napsittua! Kiitos mukavasta aamuhetkestä oravan kanssa!!
VastaaPoistaTaitava keikkuja se on. On mukava seurata sitä. Meillä se vilistää, että kuviin en ole sitä kunnolla saanut, mutta seurailen kuitenkin
VastaaPoistaHarvoin ne tippuu. Seurailen tuossa rajantakana suurissa tukkipuissa niiden temmellystä ja se on todella hurjan näköistä.
VastaaPoistaHyvä kuvasarja tämä on ja vaarallisen näköisiä tilanteita kurrella.
Upea kuvasarja!
VastaaPoistaHuih! Ihan sydänalasta kouraisi tuo strapetsitaiteilu :-0 Kiva että oli kamera hollilla. Hieno kuvasarja!
VastaaPoistaKyllä nuo kurret ovat aikamoisia taitureita olen tässä talven aikana niitä katsellut. Hienon kuvasarjan sait kaverista, kummasti ne vaan kiinni saavat pudotessaan.
VastaaPoistaHauska tuo, missä se syö pää alaspäin :D Vaihtelua Kurren elämään.
VastaaPoistaKurre tuumii, että vaihteeksi elämää voi katsoa eri vinkkeleistä! Energiaansa kadehdin. Mainioit kuvat!
VastaaPoistaIhana kuvasarja!
VastaaPoistaTulee mieleen luonto-ohjelmissa näytetyt apinat, kun ne kurkottavat hentojen oksien päässä olevia lehtiä.
VastaaPoistaTaitavia veijareita nämä ovat ja kuvasi ovat tosi hienoja.
Ei tarvita oraville perustaa kirurgista sairaalaan, niin ovat ketteriä että pysyvät "pystyssä" vaikka missä asennossa. Huh, tulin seniorijumpasta ja olen ihan rättipoikki mutta piristyin kun oravaa saan katsella vankasti työtuolilla istuen. Nautinnollista keikkumista. Pisteet kurrelle ja sulle :)
VastaaPoistaHui kauhistus!
VastaaPoistaMiten kurre pysyykin ihan pää alaspäin...=)
Kaunista viikonloppua siulle. =) ♥ ♥ ♥
Ihania kuvia, mielenkiintoinen tapahtuma katsoa,
VastaaPoistaoravat ovat onnellisia ja ihania!!
SusuPetal:
VastaaPoistaOn se kyllä sellanen akrobaatti, että ei siihen moni pysty!
Kissaemo:
Kiitos sulle!
Pehmyt piirto:
Sitä se kyllä osaa, taipua vähän joka suuntaan!
Miiwi:
Oli jännää juu, kun pelkäsin koko ajan, että tippuu puusta, kun vielä oli niin korkeella!
Johanna:
No niin meneekin, ihan tikun ohkasia, ja sinne vaan hypätään, mistä ne tietääkin, että kestääkö oksa vai ei?
Taru:
Kyllä joo, välilläen uskaltanut hengittää lainkaan,kun pelkäsin tosiaan , että putoo!
Unelma:
No sellanen justiinsa se olikin, hyvä nimi sille onkin!
TeeTee:
Voi kiitos sulle TeeTee oikein paljon, ja sä siinä hyvä kuvaaja olet!
Sisko:
No voi kauhistus sentään, en todellakaan uskaltaisi alkaan sen kanssa kilpaileen, kun en uskaltaisi edes alimmalle oksalle enää kiivetä!
Joskus mukulana menin vaikka kuinka korkeelle puuhun, mutta jostain kumman syystä into ja uskallus ovat jääneet multa pois!
Rauni:
Luojalle kiitos, etteivät jostain syystä putoa,ja vaikka putoiskin, niin jostain oksan rihkamasta kuitenkin kiinni saavat, ja pelastuvat kuitenki aina!
Kiirepakolainen:
Kiitos sun kivasta kommentistasi!
Arleena:
SE on kyllä sellanen mukava keikkuja, että pelätä sen puolesta koko ajan saa!
Zilga:
Niin, varmaan tippuukin harvoin, mutta kyllä sitä aina pelkää, kun tuolla tosi korkeella tekee sellasia temppuja, että oikein hirvittää katsella!
Sussi:
kiitos sulle!
Anna:
Kiitos Anna sulle ja kyllä muakin hirvitti kuvata, kun koko ajan pelkäsin, että putoo!
Tia:
Se on kyllä tosi, että ihmeesti osaavat ottaa kiinni, vaikka putoovatkin pikkasen matkaa, vai pudottavatko tahallaankin ittensä, mutta kiinni saavat varmaan joka kerta.
Hanni:
Ne on hauskoja syömistapoja, mutta joskus ihmettelen, että miten saa niellyksi ruokansa, kun on pää alaspäin, mutta niiltä taitaakin sujua kaikki hyvin!
Kaanon:
Energiaa ei kyllä näiltä oravilta puutu!
Kiitos sulle Kaanon.
Inkivääri:
Kitos sulle !
Sirri:
Se onkin muuten totta, tulee mieleen juuri nyt lähiaikoina tullut telkkariohjelma apinoista, niin nehän muistuttavat tosi paljon toisiaan näiden meidän oravien kanssa!
Ne ovat kyllä tosi taitavia, se on pakko myöntää!
Lastu:
Voi kiva, kun jaksat lähteä sellaselle seniori jumpalle, se antaa varmaan voimaa niin ruumiille kuin sielullekkin.
Ja kiitos pisteistä, mutta voit antaa ne vaan kurrelle, kurre teki työn, mä vaan kuvasin.
Una:
Älä muuta sano, mutta ei vastaa, vaikka kuinka kysyisinkin siltä!
Hanne:
Oravat ovat onnellisia ja nauttivat elämästään täysin rinnoin, ainakin mitä mä olen niitä seurannut, niin ovat tosi onnellisia ja iloisia veitikoita!
Mainio kuvasarja. Elämää siinä varmaan hän mietti, tai ainakin syömistä...
VastaaPoistaIrma:
VastaaPoistaKiitos Irma sulle ja niin, onhan silläkin varmaan miettimistä, niinkuin meillä ihmisilläkin.
Vaikka me ihmiset joskus mietitäänkin ihan turhaan kaikkea, tai liikaa. Eläimet osaavat enemmän nauttia vaan.