Laittaa välillä siipensä suppuun,
Välillä pitää tarkistaa, ettei vaaraa ole lähellä.
Meillä on myös tänä kesänä ollut siilejä.
Eli ensin oli yksi, sitten kaksi, kolme ja neljäskin vielä.
Kaikki ovat omia persooniaan.
Yksi on kaikkista isoin ja lihavin, mikä varmaan selviää ensi kevääseen asti.Pitää puolensa ruokapaikassaan.
Sitten on toinenkin isompi, mutta arempi kuitenkin, kuin tämä kunkku.
Koitan ruokkia niitä tasapuolisesti, mulla oli ensin yksi ruokakuppi, nyt on kaksi, ja varmaan huomenna laitan vielä kolmanteenkin ruokakuppiin ruokaa, niin jos sitten voisivat hetken antaa tämän kiusatun ja heikommankin syödä hetken rauhassa.
Säälittää oikein se pikku reppana.
Miks luonto onkin niin julmaa..?
Laitan niin paljon ruokaa, että varmaan neljä siiliä tulis täyteen, mutta ei voida antaa kaikkien syödä rauhassa, vaan pitää aina olla jonkinlaiset järjestyssäännöt, eli huonompaa pitää syrjiä! Miks näin, sitähän pitäis auttaa!
Luonto ON julma!
(siilikuvat ovat vähän epäteräviä, kun oli hämy, eikä mulla jalkaa kamerassa.Enkä salamalla viittinyt ottaa )
Mutta tällasia kotieläimiä mulla täällä neljä ja koira viides, mikä onkin joskus aikamoisen mustasukka näille siileille, koittaa päteä, eikä ole viisastunut vieläkään, vaikka piikit on pistäneet kuonoa ainakin kaks kertaa kunnolla!
Voi koiruus parka, sen siitä saa mustistelemisesta! Nokilleen tulee. Siilit ovat niitä aitoja kesäeläimiä. Ihana olet kun ruokit noin huomaavaisesti ja huolehdit heikoimmasta. Nyt sillä on mahdollisuus.
VastaaPoistaOmpas sulla komeita kuvia perhosista, nokkosperhonen taitaa olla. Siilit ovat joukolla aterialla sun luona ja sorsivat pienenpää ja heikonpaa. Tosi hyvät kuvat ja tarinat.
VastaaPoistaKiva perhossarja, upeita kuvia.
VastaaPoistaSileillä on sama systeemi kuin ihmisillä: vahvat murskaavat heikommat :(
Oli ihan pakko vielä yömyöhään tulla kylään, kun "kuulin" sanan SIILI! Ne on niin suloisia olentoja ja surettaa, kun näkee usein tuolla tien päällä niiden jääneen autojen alle.
VastaaPoistaSuloisia siilejä!! Mutta kaunis on perhonenkin. Voi kun saisi itsekin tuollaisia kuvia otettua, perhoset vaan tahtovat aina lähteä lentoon.
VastaaPoistaOn sinulla siellä siilejä, täällä omassa pihassa olen nähnyt yhden liikkuvan.
VastaaPoistaSääli on tuota pientä, toivotaan, että kaikki selviää, vaikka luonto karsii heikoimmat. Onhan tässä vielä aikaa voimistua.
Olet saanut perhosesta hienoja lähikuvia ja nuo siilit ovat aivan voittamattomia.
VastaaPoistaMeillä ei ole ollut nyt siilejä, taisi talvi viedä aika paljon.
Luonto on kova ja raaka eläimille, jospa se pienikin sinun hoivassasi selviää.
Kyllä siilit on niin hellyttäviä. Mitä sä annat niille evääksi? Koiran ruokaako? Olen jostain kuullu, että se ois parasta. Mä en edes muista koska viimeeks oon siilejä nähnyt :(
VastaaPoistaKivoja kuvia.
VastaaPoistaToivotaan, että tuo pieninkin siili vielä vahvistuu ja oppii pitämään puoliaan.
Ihania piikkipallukoita teillä, meilläkin on nähty täällä mökillä siili. Olikohan talvi jollain tavalla niille otollinen kun on enemmän näkynyt. Sinun sitten alettava valmistamaan siileille talvikotia ja naapureillekin vinkattava asiasta ;-)
VastaaPoistaHienoja tutkielmakuvia perhosesta.
Meillä näitä piikkiturkkeja ei näe kuin hyvin sattumalta. Herttaista huolenpitoa heille olet antanut paljon. Olen samaa mieltä kanssasi että luonto ON JULMA.
VastaaPoistaKauniita perhoskuvia! Ensin luulin, että ovat lumessa, mutta se olikin valkoinen seinä! :)
VastaaPoistaSiilit ovat suloisia, täälläpäin ei ole näkynyt yhtään. Taitaa isokissa-ilves olla pelottanut pois.
En ole nähnyt siilejä moneen vuoteen. Olen luullut niiden hävinneen kokonaan..
VastaaPoistaIhania ovat..ja sinä onnellinen kun saat heidät vieraaksesi.
Ihania siilipalleroita ja vielä noin monta! On varmaan surullista katsoa tuollaista syrjimistä, jos ei voi auttaa. Jospa se reppanasiilikin selviäisi kuitenkin.
VastaaPoistaKauniit perhoskuvat.
VastaaPoistaVoi kuinka ihanat siilipallerot ja noin monta. Lienee tärkeysjärjestys siileilläkin, ehkä se isoin on isä, sitten äiti ja poikaset. Kyllä luultavasti selviävät ellei joku onnettomuus satu.
Ovelat valot ja varjot perhoskuvissa. Ihan kun se siipiveikko olisi ollut lumihangen päällä :) Siilit pitävät puolensa, ihmisetkin toimivat samoin aika usein.
VastaaPoistaMiten hauska tausta tuo vaalea rypyläinen seinä perhosille. Kiva perhostutkielma. Ja siilit on hauskoja. Kovin harvoin olen siiliä päässyt tarkkailemaan.
VastaaPoistaOnpa teillä siellä aikamoinen siilipesue.
VastaaPoistaJa aivan ihanaisia perhoskuvia!
Luonnossa on kyllä ihmeen julmat pelisäännöt, olen samaa ihmetellyt lintunpoikasten kohdalla ja oravienkin myös. Aina joku on se pieni reppana, mitä hyljeksitään. Olen samanlainen kuin sinä, että haluaisin antaa juuri sille, mutta luonnon sääntöihin on vaikea puuttua.
VastaaPoistaHienot nokkosperhoskuvat. Hyvä kun huolehdit siileistä.
VastaaPoistaSuloisia siilejä! Meillä ei niitä juurikaan näy, onneksi sikäli, kun nuo kaksi hurjimusta pitävät pihalla vahtia. Tuo kyllä niin säälittää, kun heikompia sorretaan. :( Toivottavasti pikkuinen avullasi kuitenkin selviää!
VastaaPoistaKauniita kuvia olet saanut perhosesta.Siilit ovat mahtavia,niitä on mukava seurata kun ne tulee syömään.
VastaaPoistaPerhosia näyttää olevan tänä kesänä ainakin täällä paljon. Ovat vaan niin vikkeliä, että kuvaan ei meinaa saada. Sinä olet onnistunut upeesti! Ja nuo siilit! Söpöjä. Näkee että ovat olleet ruoka-aikaan kupilla :-)
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua Sinulle!
Upeat kuvat perhosesta "hangella", kauniit. Siilit suloisia piikkipalloja. Hyvää viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaVastakohdat löysit..
VastaaPoistaKukapa voisi olla ihailematta perhosen kauneutta, jonka olet taitavasti vanginnut noihin kuviin. Ilmeisesti on ollutkin oikea perhoskesä, kun näitä lentelijöitä meikäläinenkin on luonnossa tavallista enemmän nähnyt.
VastaaPoistaLuonnon pelisäännöt tuntuvat joskus todella ankarilta, varsinkin silloin, kun emo valitsee syötettäväksi vain vahvimmat yksilöt. Aina sitä ei ajattele, mutta noin kun sitä läheltä seuraa, se väkisinkin herättää myötäelämisen tunteen. Hienoa, että yrität auttaa syrjittyä.
Luonnossa vallitsee vahvimman oikeus,
- ja kuitenkin -
ihminen on julmin kaikista elollisista.
Aivan mainio perhoskuvasarja! Ja siilit, ne on ottaneet ihmisistä oppia....murhetus, nyyhkytys.
VastaaPoistaOikeassa olette, surullista kylläkin, että ihminen se onkin julmin elollinen!
VastaaPoistaMutta kiitos taas ihan kamalasti kaikille vastauksistanne, niin iloiseksi ne tekevät aina minut!
Kiitos!
Ihanat perhoset ja söötti siiliporukka. Toivottavasti se yksikin pärjäilee, hienoa kun huolehdit pienestä :)
VastaaPoistaTäälläpäin en ole siilejä nähnyt moneen vuoteen, mihin lienevät kadonneet? Mutta mukava kun sinulla siellä siilejä riittää:)
VastaaPoistaJohanna ja Tapsu:
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne, ja se yksi on alkanut lihoa, on jo paljon suurempi, että uskon, että pärjää siinä kuin muutkin.
ja tänä kesänä meillä onkin ollut näitä siilejä, muttei ennen olekkaan.Nyt on tullut vielä viideskin mukaan.
Onkohan tämä kesä suotuisa ollut siileille ja viime talvi, en tiiä, mutta hienoa kuitenkin, että nyt niitä täälläkin on. Toivon, että selviytyvät talvesta hyvin ja tavataan taas ensi kesänä sitten!