JOTAKIN MINUSTA

Sain Annalta jo jonkin aikaa sitten tällaisen kivan haasteen, mutta nyt vasta ehdin siihen perehtyyn kunnolla.
Eli tässä nyt sitten jotain minusta pienenä.. koitetaan sitten vaan muistella, tuleeko mitään mieleen näihin kysymyksiin.

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin, mikä sinusta tulee isona?
 Se vastaus oli aina selvä, minusta olis tullut eläinten hoitaja ja/tai sairaanhoitaja!
Kumpaakaan ei minusta tullut, vaikka eläimiä aina silloin tällöin hoidankin, kun Otto-herra meillä kerran asustaa.Ja kaneja on meillä ollut lukuisa määrä ja marsuherrakin.
Mutta minusta tulikin sitten lastenhoitaja, eli olin aikkas monta vuotta perhepäivähoitajana ja sain hoitaa satoja lapsia, niin pieniä kuin suurempiakin.
Työ oli hyvin antoisaa, se palkitsi heti, jos sen ansaitsin. Lapsilta saa palautetta heti ja mikä sen ihanampaa olikaan, kun sai lapseen täyden luottamuksen ja tulivat naurusuin hoitoon!
Kaikkista ihaninta oli sellanen , kun sai hoitaa lapsen vauvasta kouluikään asti. Pienimmät olivatkin 6kk vanhoja, kun tulivat ennen hoitoon.Nykyään onkin äideillä edes pikkasen pidempi  äitiysloma.
Muistan vieläkin sen hyvin, kun ensimmäiset lapset tulivat mulle hoitoon, itselläni oli vanhempi lapseni silloin 3v ja sitten tuli 6kk ikäinen vauva ja 3v tyttö ja hänen sisarensa 6kk ikäinen tyttö.
Eli mulla oli kaksi 6 kuukauden ikäistä vauvaa hoidossa ja hyvin kaikki sujui, lapset olivat kilttejä ja vanhempien kanssa sujui myös kaikki hyvin.
Ja mikä vieläkin kivaa , niin näille sisaruksille syntyi vielä yksi vauva ja häntäkin  sain vielä hoitaa vauvasta lähtien.
Ja  kaikkista paras on se, että saimme mieheni kanssa alkaa tälle viimeselle vauvalle kummeiksi!
Mutta eli hoitotyöhön kuitenkin sitten päädyin lopulta.

2.Mitkä oli sarjakuvien/piirrettyjen lempparisi?
No, meille tuli AkuAnkka lehti isolle siskolle, niin sitähän me kaikki sitten luettiin ja katteltiin.
Isäkin...muistan sen vieläkin niin hyvin kun isä luki AkuAnkkaa niin alkoi nauraan ihan tosi paljon, muistan sen nauruäänenkin vielä, niin maukkaan iloisen kihinän!
Kysyinkin häneltä silloin, että mitä isä nauraa, niin hän sitten kertoi ja näytti kuvankin, siinä AkuAnkka meni tosi lujaa jotain pakoon ja kintut vaan pyöri vinhaa vauhtia  ympäri..tiette varmaankin ne kuvat !
Hän nauroi AkuAnkan vikkeliä kinttuja, hi hii!

3.Lempileikkejäsi?
 Niitä olikin mulla paljon!
Alhaalla kuvassa olen siinä edessä ja kun kuva oli otettu, niin Marjukka (keskellä) ja Eero naapurimme alkoivat ilkkua ja huutaa mulle että Mariannelta näkyy villahousut hi hii villahousut näkyy!
Ja mua harmitti!
Siinä kuvassa takana sivulla on mun paras kaverini Tapio lapsuudestani, mutta ei suostunut tuleen kunnolla kuvaan.
Muistankin sen hyvin, kun koitin häntä saada kuvaan, muttei vaan tullut, hän halusi seurata tapahtumaa taka-alalla. Me oltiin samanikäisiä hänen kanssaan ja aina joka paikassa kuljettiin ja leikittiin yhdessä.
Eli näistä kuvassa olevista leikeistä tykkäsin, kaikki lelut on isän tekemiä, vaunut ja kuormaautot.
Niillä oli hiekassa kiva leikkiä ja tehdä maatilaa ja vähän kaikkee kävyistäkin.
Kotileikki oli kivaa, kun oli pikkuset vaunut, missä vauva sai nukkua ja sitten  hoidettiin eläimiä ja kotia samalla.

Mutta tykkäsin myös yksikseni kulkea pitkin ojanvarsia ja joenrantoja etsiskellen aina jotain.... eläimiä...Ja silloin tällöin aina jotain löysinkin, pulaan jääneitä...ja sain  heitä auttaakkin sitten jotenkin..milloin autoin perhosen pois hämiksen verkosta, milloin koppiaisen käänsin oikeinperin, kun oli joutunut selälleen...
Ja kaikkea tällasta pientä kuitenkin.
Mutta kerran löysin talven kynnyksellä telkän jäätyneen jalastaan kiini veteen, mutta siihen tarvitsinkin sitten äidin apua jo, ja sainkin äidin sitten suostuteltua prohjaan lumihankeen pelastaan sitä telkkää, mistä taas voisinkin kertoa ihan oman tarinan.
En nyt muista, olenko siittä kirjoittanut  blogiini vieläkään, pitääkin tarkistaa ja joskus korjata asia ja kertoa telkän tarina.
Se on kyllä aika surullinen tarina ja vieläkin aina silloin tällöin muistan tämän kyseisen linnun, ja surettaa sen kohtalo.
Mutta joskus kerron sen teille, kunhan aikaa on enemmän kuin nyt...
Mutta tietenkin me kaikki lapset tykättiin kaikista pihaleikeistä, nurkkajussia leikittiin, kymmenentikkua laudalla , Karttua,  ja  mitä niitä kaikkia kivoja olikin, vaikka kuinka paljon, koskaan ei ollut sellanen tuntu, ettei ollut mitään tekemistä, sillä sitä kyllä meillä lapsilla riitti aina!


4. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
No se tietenki oli mulla Beatles yhtye ja kaikki ne ihanat pojat siinä!
Voi että, kun se olikin niin jännää kaikki silloin pienenä /nuorena!

Mutta  nämä mä muistan lapsuudestani, keräsin heistä kuvia ja liimasin vihkooni...olin kait silloin jo isompi kuin tuo kuva minusta lapsena.
Mutta korkeintaan jotain 11v!

5.Parhaat synttärisi ja miksi?

No oikeestaan en muista , miten vietettiin lapsuudessa synttäreitäni, ei varmaan mitenkään ihmeellisesti, mutta jotain sellasta muistaisin, että limpsaa saatiin ja jotain muutakin hyvää, karkkia ja sellasta.
Mutta muuten on mun mieleeni jäänyt synttärini, tai hetken edellisestä päivästä, kun täytin kuusi vuotta

 Eli tämän muistan niin hyvin, kun hypein kuralätäkköön paljain varpain ja Tapio katseli siinä vieressä, ja mä hypein ja huusin, että, " Mä täytän huomenna kuusi! .....Mä täytän huomenna kuusi!...Mä täytän huomenna kuusi!"
Halusinko häntä ärsyttää, että mulla on jotain juhlaa, vai olinko niin iloinen, kun täytin sen kuusi!? Sitä en muista, mutta sen vesiprunnin muistan vieläkin!

6.Paras joululahjasi/ muu lahja ja miksi?
Pieni ollessani, muistan sen parhaan lahjan hyvinkin...!
Ne oli nuken vaunut, sellaset aika isotkin, isä oli ne tehnyt ja vauvakin siellä taisi olla uusi, siittä en ole varma, mutta vaunut olivat ihanat ja rakkaat!
Harmittaa vaan, kun muutettiin sitten uuteen kotiin, niin vaunut häipyivät silloin myös, niin kuin monta muutakin lapsuusmuistoa!
Äiti ja isä eivät sitten vaan halunneet kaikkea sellasta säilyttää, mitä ei enää tarvittu.
Mutta ne nukenvaunut mua harmittaa tosi paljon ja sitten kaikki akuankka lehdet, kun meille tuli AkuAnkka lehti varmaan melkein alusta asti.
Mutta nää nukenvaunut on mun mieleeni niin jäänyt, laitan silmäni kiinni ja muistot tulevat ihan elävänä eteeni, siinä mä lykkään uusia vaunujani ja hoidan nukkeeni ja olen niin onnellinen kuin lapsi vaan voi olla!
OIlispa tähän hieno laittaa nyt kuva niistä vaunuista, ne oli sellaset vaalean vihreet, ja punastakin oli jossain.
Mutta muistoja ei kukaan voi viedä !

7. Mitä olisit halunnut tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Tää on kaikkista pahin, koska oikeestaan en tiedä sitä!
En kaipaa mitään, että mitä mä haluaisin tehdä paljon, mitä en ennen ole tehnyt!
Ehkä olen aika outo tyyppi sitten, mutten osaa sanoa tähän yhtään asiaa..!
Tietenkin, jos oikein pitää miettiä, niin olishan se ihan kivaa shoppailla niin, ettei tarvitsisi aina katsoa hintalappua , mutta en kaipaa sellasta kuitenkaan. Mutta oliskohan se sitten se???
Mutta haastan nyt Leijonaisen tekeen tämän saman haasteen ja Zilgan myös.