VALOKUVATORSTAI

Haaste 200.
Aiheena kuva ja kuvausprosessi.

 Tässä mulla on valmis kuva.

 Tämän näköinen se oli ennen tätä mun  projektiani,

Mutta se vaati kuvankäsittelyä pikkasen.

 Tässä alkaa toinen projekti, toisesta kuvasta, eli joulutähdestä.
Otin ensin monia värejä kartonkeita ja yms papereita, mitä voin käyttää kuvan takana, taustana.

 Ja sitten vaan kuvaamaan..

 keltanen on kartonki tässä takana,

 tässä sininen,

 tässä vaalensininen, turkoosi.

 tässä on sellanen kauppakassi, missä noita kukkia ja perhosia oli.

 Täsä taas on ihan valkoinen taustana.

 niinkuin näissä

 muissakin kuvissa.

 Mun mielestäni tää valkonen käy kaikkista paremmin,

 tai sekin on makuasia, on mustakin nätti.

 Vähän kuvankäsittelyä vielä sen jälkeen vaati hieman, muttei paljoa.

 Ja tässä tulos sitten valkosella pohjalla koko kukasta.

JOUTSENIA MEIDÄN JOELLA

Kyllä olikin ihana näky, kun  ainakin sata joutsenta, jos ei enempää, olivat laskeutuneet syömään tohon aika lähelle meitä.
Siinä on iso silta ja on matalikkoa, eli ne löysivät siittä jotain suuhun pantavaakin sitten.
Siinä ne varmaan muutaman päivän oleskelevat ja lepäilevät ja sitten jatkavat matkaa, kun sää sallii.
Oli se aikamoista rääkyntää ja kirkaisuja, kun sinne menin, kyllä niistä ainaskin ääntä lähtee!
Kuvat ovat vähän huonoja, kun aurinko paistoi koko ajan edestäpäin!
Mutta halusin kuitenkin ottaa näistä kuvia, kun huomisesta ei kukaan tiiä, eli ne olisivat voineet jo sitten olla jossain muualla!

 Joutsenia oli todella paljon, en olekkaan ennen nähnyt näin paljon kerralla täällä koskaan.

 Siellä ne makasivat, nukkuivat ja lepäsivät, toiset pesivät itseään ja toiset söivät jotain, mitä löysivät.

Toiset sitten vaan uivat ja nappasivat kalan, jos eteen sattui.

 Siten olikin näitä oikein kaunottaria, mitkä tulivat sukimaan itseään jäälle.

 Toiset katselivat uidessaan

 Pariskuntiakin oli.

 Ja sitten huomasin yhden kolmikon

 Ja ihan selvästikkin sillä ei ole silmät aukinaisena, vai eikö sillä olekkaan oikeeta silmää ollenkaan.?

 Ei vielä tässäkään kuvassa näy toinenkaann silmä,, vai nukkuuko se?

 No, hyvin kuitenkin on kait pärjännyt tähänkin asti niin pärjää edelleenkin.

Pesut vielä ja siten nukkumaan!

KOLME VUOTTA BLOGIA

Miten aika meneekin näin äkkiä!
Justiinsa vasta aloitin blogin, hiljaisena ja pelokkaanakin...
Uskallankohan kenellekkään kommentoidakkaan?
Mutta muistaisin, että Leijonainen olisi mulle etupäässä ollut, ketä on mulle vastannut silloin heti, ja mun  siskoni Marjukka oli toinen. Ja nyt sitten paljastui, että SusuPetalkin on ollut alusta asti mulle kommentteja antamassa ja hän piirsi mulle blogipersoonakuvankin. (tossa sivujeni oikealla puolella näkyvissä)
Sitten,kun muisteleen alan, niin olihan siellä Lastukin ja Sisko, Kaanon, ja Aimariikin aika alusta asti olleet mukana.Tiakin aika alusta lähtien on ollut mukana ja Isopeikko ja TeeTee, silloinen Inkataika.
Kertokaa vaan, jos olen unohtanut jonkun, tai en unohtanut, vaan en ole nyt huomannut.

Ja niin jatkoin,  kun oli kuitenkin ihmisiä, ketkä lukivat mun blogiani.
Pelkäsn silti, että miten mut muuten otetaan täällä vastaan, mutta pelkoni olikin ihan turhaa!

 Ja siittä se sitten lähtikin vaan, iloisella mielellä!

Laitoin tänne mitä mieleeni tuli ja aina sain todella kivoja  kommentteja.

 Koskaan en ole saanut mitään kamalia kommentteja.

 Ihmiset ovat kuitenkin tällähetkellä todella hienoja ja kivoja!

 Sitäkin ajattelin, että uskaltaakohan tänne laittaa mitään yhtään henkilökohtaista...

 Mutta olen niitäkin aina silloin tällöin laittanut.

 Ja siltikään en mitään pahaa ole saanut keneltäkään..

 Voin vaan olla onnellinen, kun mut ollaan otettu tänne niin hyvin vastaan.

 Ja pidetty myös mut täällä kivoilla  meileillä ja kommenteillanne.

 Eikä tällä hommalla olisikkaan mitään tekemistä,

 jos kukaan ei haluaisi tätä mun blogiani lukea.

 Tiedän, että moni muukin lukee tätä, vaikkei kaikki vastaile täällä, mutta lukevat kuitenkin, kiitos teillekkin.

Nämä kuvat otin teitä varten,.
Nämä ovat mun 40-vuotishääpäiväkukat jäätyneenä, mutta silti antavat yhtä paljon, kuin elävät kukat!

Kiitos myös kaikista uusista blogiystävistäni, ihan jokaisesta teistä kaikista!

 Kiitos teille kaikille,
niin monista kommenteistanne  blogissani.
Ilman teitä en olisi täällä mitään.
Siksi kiitän teitä kaikkia ja voimia kerään.
Uuteen päivään kun taas  herään.
Toivon löytäväni  joka päivä teille  uutta,
Mutta se voi ollakkin jotakin aivan  muuta!
Joskus  taukoja tulee, montakin peräkkäin,
muttei anneta sen vaivata,
sillä takaisin tulen aina.
Sillä silloin justiinsa niitä,
uusia ideoita ja muutakin kerään !

Kiitos teille kaikille blogiystävilleni.
Kiitos oikein paljon!
Ja kiitos vielä siittäkin, kun jaksatte aina uudelleen tulla mun blogiini, vaikka taukoja onkin  paljon.

TÄNÄÄN METSIKÖSSÄ

Tänään olikin todella kaunis päivä, aurinko  paistoi kauniisti ja oli ihan pakko päästä luontoon!
Niin me sitten mentiinkin sellaseen pikku metsikköön, ja sieltä mä kuvia napsein.

 Kauniita jäkälän peittämiä oksia

 sielä olikin paljon.

Mä itse tykkään näistä todella paljon.

 Näitä kuvaisin vaikka kuinka paljon...

 Ja aina ovat yhtä kauniita.

 Ne ovat kuin  satua metsän ja luonnon kanssa, kuin jotain epätodellisuutta!

 Mutta niin kaunista kuitenkin!

 Oksat ahmivat jäkälää itseensä

ja ne nauttivat, jos vielä tuleekin pikkanen naavan alku siihen oksaan!

 Ja tämä sitten vasta kaunista onkin!

 Näitä vasta  haluaisi kuvata ja kuvata vaan...

 Ja tätä olikin siellä aika monessa puussa, toinen

 toistaan kauniimpana.

 Mä ite tykkään näistä todella paljon!

Sitten vielä oli tällasta sammaltrupsaita puitten oksilla,

Jotka myös ovat kauniita.

Käpyjäkin oli puissa todella paljon!