NYT MENNÄÄN

Nyt mennään taas metsään ja katsotaan, mitä  löysin sieltä....pyöritään..ja mennään mukana vaikka satumetsään!
Saatte kaikki kuvat isommiksi ja tarkemmiksi, kun klikkaatte kuvaa!

Puut olivat kuin satumetsässä, ihan outoja?
Mutta silti jatkoin matkaani, en pelännyt kuitenkaan, sillä metsä on ystäväni!

Otto-koiramme istui oikein polun päähän, ja mietti hetken, että mennäkkö, vai ei, mutta sitten mentiinkin ja vauhdillakin välillä,.
Sitten tulikin välillä pudotuksiakin, koirakin oli kaulaansa myöten melkein lumen valtakunnassa, mutta aina pääsi silti sieltä omin voimin pois polulle takaisin

 Otto ihmetteli siellä metsaässä erikoisia jälkiä, minne mahtoivatkaan mennä nämäkin jäljet..?
Ja kenen tekemät..ketunko?

Mutta tämä jälki alkoi jo muakin kiinnostaa...siinä oli ihan selvästi vedetty jotain perässään...en voinut mennä seuraamaan, minne jäljet loppuivat, sillä olisin uponnut lumeen, ja kohta olisi muakin joku raahannut! Hi!
Ehkä siinä oli joku fasaani tai pupujussi päässyt hengestään, ja joutunut jonkin isomman suihin!
Kurja juttu, mutta se on silti osa luontoa...

 Nämä lumiset kivet olivat mun mielestäni tosi ihanat, melkein ne nauravatkin, ja kuin  olisinkin kuullut jotain sen kaltaista sieltä takaani, kun menin niiden ohitse! (ihan selvästikkin se oli naurua!))

 Puut toiset olivat kuorineet ihoaan pois, mahtoikohan niiden olla hiki jossain vaiheessa, kun näin ovat tehneet?

 Kivellä oli monta kerrosta lunta, lumiveistoksen oli Luonto tähän näköjään tehnyt.
Otto siihen meinasi nokkansa laittaa keskelle veistosta, mutta sain sen pois vedettyä, ettei rikkonut kaunista taideteosta!

Kivet olivat saaneet kaikki niin tosi komeat hatut tänä talvena, että olivatkin sitten oikein tosi ylpeitä, eivät katsoneetkaan meihin päin, etteivät vaan olisi hattuaan kadottaneet...en malttanut niille sanoa, että pian ne katoavat, kun aurinko lämmittää ne pois! Hi!

 Kauniita lehtiäkin sieltä löysin, olivat kuin syksyllä punasen näkösiä.

 Ja sitten tätä keltaista jäkälää, se oli myös todella kaunista

Toiset oksat olivat ihan täynnä tätä ihanaa keltaista...onkohan aurinko niihin tehnyt pesänsä?

 Ja sitten tämä ihana heinämato siellä oli myös, otto sen meinasi heti nuolaista suihinsa, mutta viimehetkellä sain sen estettyä!
Ja mato sai jatkaa matkaansa.

 Nämä pikkaset kävyt ovat mun lenmikkejäni näin talvella.

Niinkuin tämäkin,  kukka kaunis, ja lumi sen päällä kruunaa kaiken.
Talvella näkyy olevan  paljon kauniita kukkia, ja osa on vielä saanut sen  kauniin kruunun päähänsä!
Nämä viimeiset kuvat ainaskin kannattaa klikata, niin näkee tarkemmin.

 Syksyn lehdet yhä vielä kiinni oksissa, eivät halua vielä luopua..haluavat vielä näyttää kauniilta,

 Ja näyttäväthän ne  tosiaankin kauniilta, kun lähemmin katsoo!

Tämäkin vasten aurinkoa oikein loistaa kauneuttaan!

Ja tämä viimeinen kuva on mielestäni kaunis, vaikka onkin vaan ihan tavallinen kuva, mutta aurinko siihen tekee niin paljon ilonpilkkuja, että antavat teille jokaiselle omansa!
Kiitos teille, kun aina jaksatte kommentoida mulle,vaikka en aina voi täällä ollakkaan niin usein kuin haluaisinkin.
Olkaapa hyvä ilonpilkuista, ja toivon, että tekevät  teidät iloisiksi!
Ne on siksi sinne luontoon tehty, että antaisivat iloa jokaiselle, ihan teille kaikille!
Kiitos kaikille aina teidän kommenteistanne.