KIHIVAS haaste 5/2012

Lisää Kihivas napista!

Tässä on mallimme, mutta tämän käänsin ensin, ja sitten aloitin työn.

 Tällainen enkeli tuli ekasta, mutta en oikein ollut siihen tyytyväinen, eli oli ihan pakko kokeilla toista...

                                           Löysin eilen enkelin särkyneen siiven,
                                           mutta missä on enkeli?
                                        

Niinkuin tässä toisessakin, käänsin taas työn, ja vein mallin kuvion vaan ensin toiseen reunaan, että hunnulle jäi tilaa!

Kaksi rakastavaista,
alttarille  astuu.
Nyt  alkaakin se vastuu!
Lupaukset saavat todistuksen elämänkoulussa!
Jokainen kuitenkaan sitä ei saa,
tulee liian raskaaksi se vastuu!

VASTAVALO /TALVI/ JÄÄ

Kannattaa klikata ainakin yhden kerran....näkee paremmin!



Talvi kauniina kimmeltää..

hohtaa

kuin kevään

ensimmäiset kukat puitten, pensaitten!

Kauniisti kukkivat, kukat oksan.

Kuin keväällä...

Monet, monet, puut ja pensaatkin!

Kiitos tästä kauniista, kukkivasta talvesta....
Jaksamme taas paremmin odottaa sitä kaunista ja lämmintä, kukkivaa kevättä!

VÄRIKOLLAASI # 066

Napista lisää metsiä!

Tälläkertaa värikollaasi haasteessa on aiheena:
                                                                     METSÄ
Mulle on metsä niin tärkeä, että oli ihan pakko ottaa myös tähän osaa. Klikkaa yhden kerran ja toisenkin, niin suurenee lisää.

 Metsiähän on niin monenlaisia, mutta mä olen tässä ekassa kollaasissani kuvannut jäkälämetsää, josta melkein kaikki kuvat onkin otettu Ahmaksella.

Ja tämä toinen metsä onkin kuvattu täällä mun lähellä olevista rakkaista metsistä.


Auringon heittämät iloiset pilkut,
metsän tähdille ja sammalille, joka ainoalle janoavalle!
Metsän hiljainen rauha,
mieleeni painuu.
Hiljaisuus niin kaunis, lämmin, hellä,
mieltäni lämmittää.
Sinne aina tahdon mennä!

KIHIVAS haaste 3/ 2012 PALLOTTELUA

Kihivas-kuvakkeesta lisää klikkamalla:

Haastekuva on tämä iso mollukkapallo!
Kaks kertaa klikkaamalla näät pallot tosi suurena!

Vaikka jätinkin haasteen näin lopputinkaan, niin heti kuvaa klikatessani, tuli mieleeni lapsuusmuistot !
Ja sieltä Vappu, jolloin isä aina toi meille lapsille iiiiiisoooot vappupallot, jotka oli täytetty heliumilla, eli pysyivät ilmassa , ja kauan!

Se on niin hyvin muistoissani vielä, kun isää odotettiin aina kotiin, mutta varsinkin vappuaattona, kun hänellä oli meille kotiin tuomisia, ne ISOT pallot!!
Ja ikkunasta me seurattiin jännityksellä, koska isä näkyy ja kuinka monta palloa, onko kolme vai vähemmän???
Sillä meitä lapsia oli kolme, ja joskus pallot tahtoivat mennä rikki siinä täyttämisessä, eli isä aina meitä varoittikin, että aina ei voi tietää, että kaikki saavat pallonsa, jos vaikka menevätkin rikki! (silloin pitäisi vuorotella pallojen kanssa, nyyh)
Mutta tiedän, että isällä oli aina ylimääräisiä palloja, vaikka rikki menikin, niin kaikki saivat varmasti ainaskin yhden oman pallonsa, ja useesti kaksikin!

Ja sieltä se isä lopulta pitkän odotuksen jälkeen  tulikin niiden isojen ilmapallojen kera!
Sitä useesti mietein ikkunassa odotellessani, että miten ihmeessä isä ei lähtenyt lentoon niiden pallojen kanssa!
Joskus kävi kovakin tuuli, kun hän kotiin niitä pyörällään toi, oikein pelkäsinkin, että miten isän mahtaakaan käydä? Pelkäsin, että pallot vie isän taivaalle, ja miten sitten isän käy?
Mutta aina hän kuitenkin hyvin selvisi niiden pallojen kanssa kotiin, meidän iloksemme!
Ja riemu olikin suunnaton, kun pallot käsiimme saimme!
Ja kaikki sai aina ainaskin yhden tosi ison!

Niissä olikin pitelemistä ulkona, ettei käsistä lähtenyt!
Ja yleensä ne pidimmekin ensin sisällä ekan päivän, jolloin ne olivatkin niiin napakoita lähtemään ylöspäin!
Mutta sitten, muutaman päivän päästä niillä oli vieläkin  kiva  leikkiä, kun niistä oli pikkasen heliumi lähtenyt jo pois, eli laskeutuivat puoleenväliin huonetta, silloinhan se riemu vasta alkoikin,!
Niillä oli niiin kiva pallotella, kun aina karkasivat käsistämme, sinne minne halusivat!
Silloin niistä riitti meille iloa ainaskin viikon verran, jostain syystä se heliumi pysyi palloissa paremmin, kuin nykyään.
Tehtiinko pallot parempia, vai mikä siinä sitten oli?
Mutta ei nykyään tavallisissa ilmapalloissa niin kauaa kestä,  seuraavana päivänä  ovat melkein jo maassa...
Kyllä ennenvanhaan kaikki oli paremmin!
ILMAPALLOTKIN JA PALLOTTELUKIN!

FASAANI VIERAILULLA

 Heippa,uskaltaakohan tänne tulla?

 Vai onko vihollisia paljonkin, vaikka sellasta isoa koiraa, hä?

 No, maistetaan nyt kuitenkin vähäsen, hmp..

 Mä olen aina kavereillenikin sanonut, että pitää ollla tosi varovainen...!

Täytyy kulkea niiin varovaisesti, välillä näin matalanakin...

 Sillä koskaan ei tiedä, mikä edessä päin odottaa!

 Heiiii, kukas sä olet, mitä hä??

 Kuule, älä viitti mua suututtaa, taikka nostan niskavillani niiiiiin korkeelle, että et enää mua näyttele sillä mustalla mötikällä yhtään!

 Vai, tietenkin haluaisit musta tehdä tällasen paistin uuniisi, vai mitä, sano suoraan vaan!

 No, vastaa nyt, kun kysyn!

 On tää kummallinen paikka, kun ei saa edes vastausta suoraan kysymykseen!

 No, tässä sitten vähän mietiskelen vielä..

 Taidankin tästä häippästä

Taisi Täti-Moonika vähän pelästyä mua, kun niskavilloillani peläyttelin, hi!
Vaikka pitää kyllä sanoa, että ihan hyvää sapuskaa oli laittanut, kyllä taidankin tänään vielä siellä käydä syömässä, niin on hyvä sitten nukkua yönsä!

NÄETTEKÖ JOTAIN HAUSKAAKIN NÄISSÄ

Tässä ihan selvästi mielestäni makaa koira tai jääkarhu vähän laiskanpuoleisenakin!

Hyvää Hummeriateriaa!

Voi pikkupossua, ja possunpeppua, hi!

Norsut rivissä roikkumassa..he..tai juomassa vaikka juomalähteellä.

Hattivatit jääneet kiinni pensaaseen...

Odottava äiti ihan viimeisellään!

 No niin, lapset, nyt mennään kaikki uimaan...

Te lapset tietenkin ensin, opettaja katsoo, ettette huku, hi!

JÄÄPUIKKOJEN SATUMAA

Jos haluat, saat kuvat klikkaamalla suuremmaksi, kaksi kertaa klikkaamalla vieläkin suuremmaksi.

 Eilen päätin lähteä pienelle valokuvausretkelle, vaikka olikin aika pimeä päivä, mutta menin kuitenkin.
Ja onneksi menin, sillä koin siellä jotain niin ihmeellistä!
Ilma oli sumuinen, utuinen.

Aurinko oli pilvien takana piilossa, utuisena, vähän vielä näkyi.

Kävellessäni alas joenrantaan, mua kohtasi niin ihastuttava näky!

 Joka paikassa oli jääpuikkoja, kaikenmuotoisia, pitkiä, lyhkäsiä, pyöreitäkin!

Ja niitä oli paljon!

 Toiset olivat kirkkaita,

Toiset kuuran peittämiä ja hassun näköisiä.
Olin varma, että olin tullut Satumaahan, jossa kasvoi jääpuikkoja!

Tunnelma rannalla oli jotenkin niin rauhallinen ja kaunis. Mulla oli siellä niin hyvä olla, tunsin, kuin voimanikin olisi siellä kasvaneet ja saaneet uutta energiaa!

Nautein kaikesta näkemästäni

 Ja koitin niitä teillekkin ikuistaa,

 Mutta valo ei kunnolla riittänyt, usva imi kaiken.

 Vain vähän jätti mulle ja mun kameralleni.

 Sitten tapahtui yhtäkkiä jotain ihmeellistä!
Alkoi tuhannet kellot soimaan, hiiren hiljaa..!!
Kuin pienten keijujen tuhannet kellot olisivat soineet...se oli niin uskomattoman kaunista!
Jähmetyin paikoilleni patsaaksi, suu ja korvat auki, että kuulisin vieläkin paremmin!
Sitä kesti vain niin pienen hetken, ehkä jotain minuutin verran korkeintaan, mutta se oli niin ihmeellisen kaunista kuunneltavaa, etten ensin meinannut uskoa sitä todeksikaan.
Mutta siittä olen aivan varma, ettei se ääni tullut vain mun korvistani, vaan se kuului ihan oikeasti!

Sittenkun se loppui, niin heräsin kuin horteesta...ja mietin tapahtumaa, enkä saanut sitä pois päästäni koko iltanakaan, äänet kuuluivat päässäni vielä illallakin, nukkumaan mennessäni. Ja nytkin, kun sitä ajattelen, niin muistan selvästi, miltä se kellojen kilinä kuullosti, ihanalta!
Olen oikein kiitollinen, kun sain jotain noin kaunista kuulla.
Koskaan aiemmin en ole moista kuullut!

 Mietein, että miltähän ne keijut oikein mahtavatkaan näyttää kelloineen?

Ja iloisena jatkoin matkaani takaisin kotiin. Mielessäni jo uusi matka keijujen luokse, kunhan aurinko tulee esiin!