Jos haluat, saat kuvat klikkaamalla suuremmaksi, kaksi kertaa klikkaamalla vieläkin suuremmaksi.
Eilen päätin lähteä pienelle valokuvausretkelle, vaikka olikin aika pimeä päivä, mutta menin kuitenkin.
Ja onneksi menin, sillä koin siellä jotain niin ihmeellistä!
Ilma oli sumuinen, utuinen.
Aurinko oli pilvien takana piilossa, utuisena, vähän vielä näkyi.
Kävellessäni alas joenrantaan, mua kohtasi niin ihastuttava näky!
Joka paikassa oli jääpuikkoja, kaikenmuotoisia, pitkiä, lyhkäsiä, pyöreitäkin!
Ja niitä oli paljon!
Toiset olivat kirkkaita,
Toiset kuuran peittämiä ja hassun näköisiä.
Olin varma, että olin tullut Satumaahan, jossa kasvoi jääpuikkoja!
Tunnelma rannalla oli jotenkin niin rauhallinen ja kaunis. Mulla oli siellä niin hyvä olla, tunsin, kuin voimanikin olisi siellä kasvaneet ja saaneet uutta energiaa!
Nautein kaikesta näkemästäni
Ja koitin niitä teillekkin ikuistaa,
Mutta valo ei kunnolla riittänyt, usva imi kaiken.
Vain vähän jätti mulle ja mun kameralleni.
Sitten tapahtui yhtäkkiä jotain ihmeellistä!
Alkoi tuhannet kellot soimaan,
hiiren hiljaa..!!
Kuin pienten keijujen tuhannet kellot olisivat soineet...se oli niin uskomattoman kaunista!
Jähmetyin paikoilleni patsaaksi, suu ja korvat auki, että kuulisin vieläkin paremmin!
Sitä kesti vain niin pienen hetken, ehkä jotain minuutin verran korkeintaan, mutta se oli niin ihmeellisen kaunista kuunneltavaa, etten ensin meinannut uskoa sitä todeksikaan.
Mutta siittä olen aivan varma, ettei se ääni tullut vain mun korvistani, vaan se kuului ihan oikeasti!
Sittenkun se loppui, niin heräsin kuin horteesta...ja mietin tapahtumaa, enkä saanut sitä pois päästäni koko iltanakaan, äänet kuuluivat päässäni vielä illallakin, nukkumaan mennessäni. Ja nytkin, kun sitä ajattelen, niin muistan selvästi, miltä se kellojen kilinä kuullosti, ihanalta!
Olen oikein kiitollinen, kun sain jotain noin kaunista kuulla.
Koskaan aiemmin en ole moista kuullut!
Mietein, että miltähän ne keijut oikein mahtavatkaan näyttää kelloineen?
Ja iloisena jatkoin matkaani takaisin kotiin. Mielessäni jo uusi matka keijujen luokse, kunhan aurinko tulee esiin!
Kiitos, että sain olla matkassasi Satumaassa. Minäkin kuulin sen pienen tiu'un!
VastaaPoistaKaunista ja satumaista, ihanat kuvat. Oi! kuinka ihanaa kun sait kuulla keijukaisten kellot, jännittävää. Kun on kerran kuullut kellot, kuulee vielä uudelleen, niin luulen :)
VastaaPoistaKeijujen soitto talvisessa kirkkaudessa tai usvassa - aina yhtä lumoava.
VastaaPoistaSuloista on kuunnella sitä uudestaan ja uudestaan, myös nukkumaan mennessä. Elämä on kaunis musiikki.
Taisit tosiaankin löytää satumaan! Uskomattoman kaunista, kiehtovaa ihmeellistä. Lumoa.
VastaaPoistaKaunista ja ihanaa ja upeita kuvia.On kuin olisi satumaan löytänyt sitä ei voi sanoiksi pukea.
VastaaPoistaPienet suojelusenkelit soittivat sinulle jäätiukujaan. Voi mikä upea satumaa. Kiitos tästä elämyksestä harakka. Ihan mykistyy kuviesi äärellä.
VastaaPoistaKuvasi elävine teksteineen tempasi mukaansa Satumaahan. Sinä olet oikea luonnonystävä ja luonnonhenget tervehtivät sinua, kun arvostat kaikkea kaunista. Kiitos näistä voimaannuttavista kuvista, ne välittävät energiaa monelle muullekin.
VastaaPoistaKun pääsee kuulemaan jäätiukujen soittoa, tuntee olevansa etuoikeutettu luonnon ihmeiden edessä.. Ilon jakamiseen tarvitaan lämmin sydän, myötäelävä mieli. Sinä omistat sellaiset.
VastaaPoistaKiitos konsertista Harakka!
Niin ja aivan ihanat kuvat jälleen..
Voi että, sinä olet käynyt jääpuikkojen satumaassa. Kyllä kannatti mennä kameraretkelle. Minäkin sunnuntaina ihan väsymiseen asti olin valokuvaus retkellä. En kyllä näin kaunista paikkaa löytänyt, mutta sinä löysit! Hyvää tammikuista iltaa ja huomista jne....
VastaaPoistaIhana satumaa. Kauniita kuvia, luonto osaa tehdä taidetta ja saat sen vangittua kusviisi niin hyvin.
VastaaPoistaJännittävä ja kaunis kuvamatka. Kyllä luonnossa virkistyy ja elpyy. Ja luontokuvienkin katsominen kuulemma laskee verenpainetta :)
VastaaPoistaVoin aivan kuin kuulla noiden jääurkujen soivan, kyllä luonto voi olla kaunis kunhan sen vain oivaltaa, sinä jaat kauneutta meille, kiitos.
VastaaPoistaKaunis jääkeijujen satumaa kuvissasi välittyy, Luonto halusi palkita sinut kauniilla konsertilla, niin upeati sinä luontoa kuvaat ja kunnioitat.
VastaaPoistaLöysit keijujen tippukiviluolan ja pääsit sisään. Ymmärrän sen, koska keijut kyllä tietävät, kuka arvostaa ja tykkää heistä. Kiitokseksi sait keijujen konsertin korviisi muistoksi.
VastaaPoistaKiitos että välitit tämän kauneuden myös meille. Ihania kuvia!
Todellakin satua olet kuvannut. Sinä näet ja huomaat ihania asioita, kiitos näistä.
VastaaPoistaJääkellojen sointi voi kuulostaa ihan keijuilta, taia päin vastoin :) Koskaan ei tiedä miten päin.
VastaaPoistajääpuikkosi on ihania.
VastaaPoistaTaas kerran toinen toistaan upeampia otoksia. Ei voi kuin ihastella. Luonto on kaunis ja kuvaaja on taitava.
VastaaPoistaOi, jääkellot soineet...
VastaaPoistaKiitos teille kaikille niin kauniista sanoistanne!
VastaaPoistaJa jaan ne kellojen äänet teidän kanssanne niin mielelläni, kiitos teille!
ompa ihania jääpuikkoja!
VastaaPoistahttp://kolmekertaakolme.blogspot.com
Kiitos Siiri sullekkin!
Poista