On jo kasvanut ja nyt häntä koitetaan opettaa ihmisten tavoille...
Eli olemaan kiltisti.
Mikä ei aina olekkaan niin helppoa kuin luulisi.
1.Haukkuminen on niin tosi kivaa, mutta miten sen saisi pois kitkettyä pieneltä koiralta??
2.Leikkipureminen ihmistä kohtaan, toinen asia, miten sen saa kitkettyä pois?
Antakaa vinkkejä, vesisuihkepullo vinkki on jo käytetty loppuun, hi!
Ensinnäkin meidän ihana koirulimme on niin tosi villi, mikä nyt onkin ihan tavanomaista vasta vajaa kolmekuukauden ikäiselle koiralle
Ja hän osaa olla niin todella söpö ja ihana koiruli.
Jota me rakastetaan tosi paljon. Hän kuuntelee , kun puhun hänelle...
.Hän katsoo silmiin ja vähän häpeääkin, jos on ollut tuhmana.
On aika viisas koiruli kuitenkin. Mutta niin todella itsepäinen, jos sille päälle sattuu..
Tässä ihmettelee, että mitähän tässä seuraavaksi tekis, leikkisikö, vai tekisko jotain muuta kivaa, hi!
Mutta päätyikin äitin helmoihin...halusi tulla syliin ja siihenhän hän pääsee aina
Katsoo niin nätisti, että ei voi siittä kieltäytyä, sillä hän on niin ihanan pehmoinen ja lämmin ja rakas!
ONNEA!
VastaaPoistaIhana koiruli.
Leluja tuntuu vauvalla olevan enemmän tai vähemmän ... heh-heh!
Voi mikä ihanuus! Ja nuo korvat, oih! Ja heti iski koirakuume näitä katsellessa....
VastaaPoistaOlenkin odottanut, koska tulee koirulipäivitys :-)
VastaaPoistaEmmin kissa on nyt puoli vuotta ja on jo paljon oppinut, mutta villityspuuskia tulee välillä.
Kyllä ensimmäinen vuosi sellaisia oppimista on. Haukkumista on varmaan vaikea saada pois, koska ääni on pienen koiran puolustuskeino.
Ihanat silmät, kyllä siinä äiti heltyy :-D
Voi tuhannen turkasta mikä hellukkainen!!! Kyllä nuo myös riiviöitä osaavat olla. Itse aikoinaan otin käyttöön ns. positiivisen koulutuksen. Ja naksuttimen. Aina kun koira teki jonkun asian oikein, esim. ei haukkunut, niin naks naksuttimella ja namukkaa salamannopeasti suuhun ja tietysti kehut päälle. Vältin EI-sanaa. Työlästä hommaa ja aikaa vievää. Mutta jatkuvat toistot tuottivat tulosta ja sain Perämiehen haukkumattomaksi. Paitsi tietysti koirapuistossa se mekasti. Ei kotona. Samoin poistui näykkiminen. En torunut, en kieltänyt, vaan kehuin hyviä suorituksia ja palkitsin namukalla. Perämieheen toimi tämä systeemi ainakin.
VastaaPoistaOI, kun hän on söpönen noine korvineen js isoine silmineen. Ja osaa hän olla hyvin kuvauksellinenkin.
VastaaPoistaTällaisia kuvia ei saisi laittaa tänne, koirakuume vaan yltyy entisestään;D
VastaaPoistaOi, mikä söpöliini!!
VastaaPoistaPureminen loppuu, kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota. Eli jos koira puree, leikki/rapsuttelu loppuu HETI ja kaikki huomio kiinnitetään pois koirasta. Nouse ylös, käännä selkäsi yms. Leikki ja hyvittely jatkuu, kunhan hampaat pysyvät piilossa. Tuon ikäisellä koiralla on luontainen tarve purra, joten kaikkiin leikki/hellittelyhetkiin kannattaa ottaa lelu mukaan ja tarjota sitä(=heilutella nenän edessä), aina kun näyttäisi olevan vaara hampaidenkäyttöstä. Eli ei kielletä sitä leikkimästä tai toteuttamasta vaistojaan, vaan ohjataan ne ihmiselle sopiville urille.
Henk.koht. olen sitä mieltä, ettei ole kohtuullista kieltää koiralta kaikkea haukkumista, vähän kuin ihmiseltä kiellettäisiin puhuminen, mutta jatkuva räkytys saa kyllä hermot kiristymään. Mutta samalla periaatteella opetan senkin. Väärässä kohdassa haukkumalla ei saa IKINÄ huomiota/ruokaa/ulospääsyä tms., oikeassa kohdassa haukkumista kannustan.
Voi miten söpö koiruli sinulla on, ihana.
VastaaPoistaOi, mikä söpöläinen:)
VastaaPoistaKun olimme Lilin kanssa koirakoulussa, siellä oli yksi pentukin. Emäntä koko ajan sanoi EI EI EI, kun pentu leikki hihnalla. Minun teki mieli sanoa, että kunhan se kasvaa, ei se enää leiki. Turhaa komentaa koko ajan, ilohan siitä menee. Ja koiran lapsuus on niin lyhyt. Tärkeintä on oppia TÄNNE. Ja se onkin mukavaa kun saa kehut ja namipalat. Ja ulos pissaaminen ja kakkaaminen on myös hienoa, siitä pitää kehua. Nauti!
VastaaPoistaIhana suloinen rasavilli!
VastaaPoistaOlen koiran ja kissan väärän paikan puremiselle tahi väärään paikkaan menemiseen käyttänyt citruunan mehua, hivauttanut mehua pinnoille.
Sitä ne on inhonneet, irvistellen perääntyneet. Pysyneet poissa.
Kissalle kukkasumutin pullosta suhauttamalla on oppinut pysymään pois luvattomasta paikasta. Jo pelkkä sumuttimen näyttö on riittänyt, kun on sisäistänyt.
Käsien jäkertäminen pienenä, niin oppi kun painokkaasti sanoi "ei pure" juuri puremisen hatkellä. Tiukka silmiin katsonta ja heti estää.
Niin kuin nyt näille suloisille eläjille pystyy nyt tiukistelemaan.;))
Harakka, koiraa ja lasta kasvatetaan rakastamalla ja opettamalla;))))
VastaaPoistaMinä en muuten ole koiraihminen enkä osaa siis neuvoa;D
VastaaPoistaMiten ikinä voit vastustaa tuota katsetta? Ja kouluttaa???
Minusta ei koskaan olisi koiran kasvattajaksi. Luulisin. Syöttäisin koiran jalattomaksi ja kantelisin sitä sitten pitkin maita ja mantuja. En saattaisi noilta silmiltä juuri mitään kieltää. Ja silti aina joskus haaveilen koirasta. Miten kouluttaisin ja kasvattaisin sen niin, että se lempeästi pyytäisi itseään ulkoiluttamaan ja aistisi milloin minulle sopisi.Sellainen kasvattaja minä olisin.
Ihana pieni koiruli teillä. Kasvatusohjeita en osaa antaa. Nauttikaa nyt vaan yhdessäolosta.
VastaaPoistaSuloinen nappisilmä! Hellyttävä katse, jestas!
VastaaPoistaHyviä ohjeita olet saanutkin jo. Meillä pureskeluun tehosi sumupulloon lisätty jalkaöljy, mentholin hajuinen! Pieni määrä jo riitti, ettei koko huusholli sentään tuoksunut siltä. Kiiriksen naksutin vinkkiä kokeilisin myös.
Kyllä osaa olla söötti. Eihän tuommosta nappisilmää raaski kieltää. Vai kuinka?
VastaaPoistaKuinka voi olla joku olla noin suloinen!
VastaaPoistaOnpa teillä pikkuinen söötti lemmikki. Ei ole mulla koiran kasvatukseen yhtikäs ohjetta.
VastaaPoistaVoi että osaakin olla sulonen ja niin pikkunen!!
VastaaPoistaVoi että kuinka suloinen ja herttainen hän on!!
VastaaPoistakyllä ajan mittaan oppii tavoille varmaankin..
Pureminen loppuu kun håmpaat vaihtuvat..
Minkä rotuinen?
Kiitos teille kaikille kommenteistanne oikein paljon.
VastaaPoistaJa monta neuvoa ja vinkkiä tulikin. Kaikkia kokeilen, varmaan joku niistä auttaa.
Haukkuminen ei häiritse, kun niin vähän täällä sisällä haukkuu, mutta lenkillä haukkuu kauempana olevat ihmiset.
Ja pureminen varmaan näillä neuvoilla jää pois aikanaan. Purra saakin, kunhan ei pure kättä ja yleensäkkin ihmistä. Nythän se onkin vielä sellasta leikkiä siltä, mutta pienenä on opittava kuitenkin se, mitä saa purra.
Kiitos kaikille!
Söpönen ja lutunen hauveli.
VastaaPoistaAivan ihanan hellyttävä
VastaaPoistaKylläpä onkin suloinen!!! Hyvää alkutalvea!!
VastaaPoistaAjoitus kehuissa ja toruissa on se tärkein! Söpö hauveli! Meillä on vähän isompi ja vanhempi..., rottweileruros, joka on lähes kahdeksan vuotta.
VastaaPoistaOi joi joi kun on kyllä söpöjä kuvia!
VastaaPoistaS. Willberg
Orvokki, Arleena, tp, Satu ja S.Willberg kiitos teillekkin oikein paljon kommenteistanne!
VastaaPoistaS.Willberg blogistasi puuttuu kommentti loora, ei löytynyt sellasta lainkaan, oletko huomannut.
VastaaPoistaVai enkö minä vaan löytänyt sellasta paikkaa sieltä?