Meinaan, kun kuvasin kaikessa rauhassa maantien varressa olevaa kukkaa, niin siinä n.50 senttiä minusta mennnä luikerteli käärme, että huis vaan kuului!!!!!!!!!!
En sanaakaan saanut suustani, en edes huutanut iiiikkk!
Vaan kun huomasin vaaran olevan jo ohitse, aloin hakea sitä ojasta, minne se meni, mutta kaukaa koitin katsoa, ja siellä ojan pohjallahan se luikertelikin, iiik! Ja se oli ihan selvästi kyy!
Noh, tähänhän en sitten jää kukkia kuvaamaan, vaan lähden sinne suolle kuvaamaan!
Käärme sai jäädä sinne, hui!
Miten tässä nyt uskaltaa minnekään astua, kun tollasessakin paikassa on käärmeitä, vaikkei edes metsää ollut ihan kamalan lähellä, vaan peltoa.
Olihan suo siinä kuitenkin lähipiirissä, mutta kuitenkin siinä kohtaa oli vaan peltoa molemmin puolin.
No sitten sinne suolle....
Viimekerrallahan jo laitoinkin suokukan ja raatteen ja vielä muuraimenkin.
Nyt sitten se suopursu.
Kannattaa klikata, varsinkin käärmekuvat, iiikk!
Silloin, kun olin suolla, tämä ei vielä kunnolla kukkinutkaan, mutta varmasti nyt jo kukkiikin tosi kauniisti.
No, sitten lähdin kävelemään takaisin autolleni ja siinä matkani aikana mietein sitä käärmettä...
Ystäväni oli käärmeen siellä nähnytkin jo edellisenä vuonna, mahtoikohan olla se sama käärme?
Uteliaisuuteni ei antanut mulle rauhaa, kun palasin autolle, niin painoin auton ovet vielä lukkoon ja päätin voittaa pelkoni!
Lähdin kävelemään takaisin samaan paikkaan, missä käärme oli aikaisemmin ollut.
Ajattelin, että jos se olisikin siellä vielä, saisin kuvia siittä...
Pelkäsin kuitenkin sinne mennä ja joka askeleellani katoin jalkoihini, ja taas hiljaa ja äänettömästi jatkoin matkaani paikalle, jossa käärme oli ollut.
Ja voi juku, siinähän se olikin taas, nyt rullalla tien vieressä!
Mutta se seurasi mua päänliikkeillään koko ajan..ja mua pelotti...pelotti ihan kamalasti!
Näin sen punaiset silmät ja mulla meni kylmät väreet selkäpiitäni pitkin, mutta kuvata piti silti!
Voi harmi. ajattelin ekaks...päätin painaa vaan äänen pois, sillä suunnitelmani oli ottaa siittä vielä kuvia ja vähän lähempääkin...
Muttakun laitoin puhelimen takaisin laukkuun, niin käärme päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, se oli saanut tarpeeksi kuvaamisesta!
Ja mua harmitti niin paljon!
Mutta ehkä näin oli paras, sillä kuvaajan pelkokerroin on vähän liian pieni, sillä pelkään oikeesti käärmettä kuollakseni, mutta kuvia silti ottaisin vaikka kuinka!
Ja hulluksihan siinä vaiheessa olisinkin tullut, jos se olisi mua purrut! Iiiikkk!
Kaikkeen sitä innokas luontokuvaaja itsensä altistaa ;)
VastaaPoistaÄlä muuta sano, hi!
PoistaHienoja kuvia! Kyystä minulla ei ole kuvia, mutta rantakäärmeettä sain tänä vuonna kuvattua.
VastaaPoistaKäärme, kuin käärme,aina yhtä pelottava!
PoistaNo, olipa kokemus ja sait muhkean kuvaussaaliin. Olit rohkea kun voitit käärmepelkosi ja jäit kuvaamaan. Itse en olisi sitä tehnyt vaan välillemme olisi syntynyt ääntä nopeammin kameran ulottumaton etäisyys.
VastaaPoistaSillä hetkellä voitin käärmepelkoni, mutta edelleen pelkään käärmeitä ihan kamalasti, mutta jos näen käärmeen, en voi olla sitä kuvaamatta!
PoistaHi, äläs sano, jos vaikka uskaltaisitkin kuvata, jos eteesi tulisi...voittaisit ehkä sinäkin käärmepelkosi, hi!
Loistavat kuvat suopursun eri vaiheista!
VastaaPoistaJa sitten IIIIK sano käärmekammoisista käärmekammoisin. Ajattelisi ja käyttäytyisin juuri samalla tavalla vaikka pelkäisin hullun lailla kuvat olisi saatava! Saattaisin laittaa vielä eristysnauhat auton oven saumoihin :)
Tosi hienot ja rohkeasti otetut kuvat, onnittelen Harakka!
Kiitos Vikki sulle ja eristysnauhat auton saumoihin olisi silloin ollut kyllä hyvä idea, hi!
PoistaHarakka, et sinä todella käärmeitä pelkää, rohkeasti otit kuvia siitä!
VastaaPoistaKiitos hienopista suopursu- ja käärmekuvista.
Ihanaa viikonloppua sinulle♥♥
Olin ehkä tyhmän rohkea, kun kuvia napsein, vaikka pelkäsinkin niin tosi paljon!
PoistaMutta kuvat oli saatava hinnalla millä hyvänsä, niin aattelin!
Kiitos Aili-mummu sulle!
olipa todella iiiik juttu myös mun mielestä, kammoan käärmeitä, uskot ja ymmärrät hyvin pelkoni, kun käärme luikerteli viltin yli makoillessani siinä rantakalliolla saaristossa, olin silloin viellä lopuillani raskaanakin. nuo suopursukuvat ovat tosi hienot. kerään paljon suopursua värjäys pataani, siitä saa todella kaunista keltaista.
VastaaPoistaNo varmasti pelkäsitkin ja vielä raskaanakin!
PoistaIhme, kun synnytys ei lähtenyt käyntiin, niinkin olisi voinut pelon vuoksi käydä!
Keltaista väriäkö tuleekin suopursuista, varmaan kauniin keltaista, sellasta luonnon keltaista.
Käärmeet eivät vaan ole minun juttuni, joten ovat kyllä IIIK!
VastaaPoistaIhmeen hyviä kuvia olet matelijasta saanut, minun käteni olisi tärrännyt aivan liikaa!
No kuule, tärisi kyllä munkin kädet, mutta jotenkin pystyin itseni kokoamaan ja sain siittä jonkinlaisia kuvia.
PoistaKyllä ne mullekin pysyy iik juttuna, kiitos Susu!
Käärneet ovat rauhoitettuja ja hyödyllisiä.
VastaaPoistaKiitos Hannele,, ja varmaan onkin hyödyllisiä, ninkuin sammakot ja hämähäkitkin, mutta mä vaan pelkään niitä ihan kamalasti. Ja ne on iikk juttuja aina mulle.
PoistaKomea käärme. Mitä sitä ei hyvän kuvan eteen tekisi.
VastaaPoistaEikö vaan ollutkin aikamoinen rotjake, oli varmaan juuri syönyt jonkun hiiren, kun oli niin vatta paksuna. Ja kun oikein jotain haluaa, niin sen sitten vaan aina joskus kuitenkin saakin, hi!
PoistaKiitos sulle Harry!
Juu, täytyy sanoa, että oikea valokuvaaja näköjään ylittää kaikki pelkonsa minkä tahansa kuvauskohteen edessä. Minä olisin kiikaroinut auton ikkunasta korkeintaan. Hui kauhistus sentään, väristysten kera sieltäkin! Suopursu tuoksuu aivan ihanalle, mutta eniten yllätyin edellisen postauksen raatteesta, en muista koskaan nähneeni sen kukkimista, hienojapa ovat!
VastaaPoistaKiitos Sirokko sulle.
PoistaJa kyllä ylitin pelkoni, kun sen kuvan niin halusin saada ja ihmeesti sitä vaan ihminen pystyy, kun jotain halkuaa oikein kovasti.
Raate on mullekin outo kukka, yhden ainoan kerran ennen tätä olen sen tavannut.
Mä tykkään myös siittä tosi paljon.
Kyytä kyllä sietääkin varoa. Ihan vauhko en ole käärmeiden suhteen, mutta saappaat pistän jaölkaan, kun soilla ja metsissä kuljen, sen verran usein olen nähnyt, minkälaiseksi jalka/käsi muuttuu, kun kyy on päässyt puremaan. Mutta komeat kuvat sait.
VastaaPoistaSuopursu on kauniimpi kumminkin katsella, nyt ne kukkii näillä seuduinkin.
Kyy voi kyllä aika pahastikkin joskus purra, riippuen siittä vähän, mihin kohtaan puree. Tiedän yhden ihmisen, joka menetti kätensä sen pureman vuoksi, tai kädestä tuli toimintakyvytön.
PoistaEi sen käärmeen kanssa kyllä leikitellä.
Suopursua kyllä mieluummin katselee, on paaaaaljon nätempikin!
Upea sarja suopursusta, mutt tua sarja käärmeestä! Iiiiiiik, koitin kelata ne äkkiä ohi, minä kyllä niitä pelkään ihan hirmusti, en niinkään itseni takia kuin tuon pienen Himmunini takia, en uskalla nyt metsäänkään mennä ettei vain pistä pikkuista. Iahailen, että sait kuvattua, itse en pystyisi.Iiiiiik
VastaaPoistaKiitos mummeli, ja pidä vain huolta, ettei Himmua käärme pääse puremaan. Sekin on niin pieni koiruli, että lääkärireissu siittä varmasti tulisi.
PoistaEi meiän Ticoa myöskään voisi metsään viedä lainkaan, käärme pääsisi puremaan sitä ihan naamaan asti, ninkuin varmaan Himmuakin.
Kuvataan kukkia vaan tästä lähtien, hi!
En uskosi, jollen näkisi. Muistelen metsäretkiämme lasten kanssa, kun istuimme syömässä eväitä ja jokin pieni ötökkä vai oliko sammakko joka meni vierestäsi ja huusit niin että luulin vähintään käärmeen luikertelevan.
VastaaPoistaMukavai muistoja
Pirjo
Ne metsäretket olikin kivoja, niitä mielellään muisteleekin. Oltiinkin usein lasten kanssa retkillä, se olikin kivaa , niitä jäinkin kaipaamaan.
PoistaMutta kyllä sä mut tiedätkin, pelkään kaikkia sellasia niin tuhottomasti, että kyllä mä itseeni ihmettelenkin, kun sen käärmeen uskalsin kuvata.
Mutta mulla oli pakoreitti jo katsottuna varmuuden vuoksi, hi!
Kiitos sulle Pirjo!
Käärmeet ovat iik-juttuja aina! Oikeastaan tuo käärme näyttää aika sympaattiselta kerällä, aivan kuin olisi ryhtymässä päiväunille.
VastaaPoistaKäärmeet ovat kyllä iiikk juttuja AINA mulle.Sille ei vaan mitään voi, kun pelkää jotain, niin siittä pelosta ei koskaan pääsekään, helposti ainaskaan.
PoistaVautsi...sanon minä. Hienot kuvat sait. Ehkä oli kuitenkin parempi, että et lähemmäksi mennyt, olisi saattanut tuntea itsensä uhatuksi ja...
VastaaPoistaOn nuo suopursukuvatkin hienoja!!
Mukavaa viikonloppua.
Huiiii. hyvä kun et jatkanut, iiiikk!
PoistaKyllä oli puhelinsoitto tarkoitettu juuri siihen aikaan, ehkä suojelusenkelit huomasivat, että käärme voi hyökätä, jos lähemmäksi menisin.
Suopursu on kyllä kaunis kukka!
Hui kamalaa.... :(
VastaaPoistaOnneksi se lähti pois, ties vaikka olisi suuttunut sinuun ja näyttänyt kieltään !
Minä inhoan noita yli kaiken. On niitä joka kesä täällä mökkimaisemissakin näkynyt. Useammin kyllä rantakäärmeitä.
Nuo kukkakuvat on taas niin ihania. Olet sinä saanut kauan kököttää kukan vieressä, ennen kuin sait nuo kuvat kuvattua.... :DD
Oikein mukavaa viikonloppua ♥
Kiitos Anneli ja onneksi vaan rantakäärmeitä siellä on näkynyt. Mutta kyllä nekin on pelottavia, eikä sitä yhtäkkiä edes ehdi katsoa,kumpi on.
PoistaJa voi se rantakäärmekin purra iiik!
Kyllä mä siellä suolla kauan kökötinkin, hyttyset vaan meinasi välillä mut syödä elävältä, mutta onneksi laukusta löytyi hyttysmyrkky, niin vähän auttoi.
Kivaa viikonloppua sullekin!
Hienot kuvat kärmeksestä:)Myös suopursun vaiheista:)
VastaaPoistaKiitos Kirsti. Ja sielläkö sanotaan se käärme noin, että kärmes? Meinaan mun äitinikin sanoi käärmeen noin. Hän oli kotoisin Kurikasta. Mutta Lapissa sanotaan se käärme samanlaisesti.
PoistaKyllä murre on vaan hienoa kuunnella ja lukea.
Rantakäärmeitä on mukavampi nähdä, kun ne eivät ole myrkyllisiä... Upeat kuvat olet ottanut!
VastaaPoistaSanoppa muuta, vaikka kyllä mä sitä rantakäärmettä pelkään ihan yhtä paljon, hi!
PoistaKiitos sulle!
Otit sitte niin kun siedätyshoitoo :D
VastaaPoistaNoo, vähän taisi olla sellastakin, mutta ei tainnut oikein tehota, hi!
PoistaKiitos sulle Amalia!
Upeat käärmekuvat! Onneksi nuo lähtevät tiehensä, jos vain ei astu päälle tai säikäytä. Minua tökkäsi kerran poikanen takaraivoon kelluessani. Myrkky varmaan laimentui veteen. Selvisin pahkuralla ja kivulla.
VastaaPoistaVoi kamala, jos mua uidessani käärme pistäisi takaraivoon, niin hukkuisin varmaan, kun tietäisin, että käärme on mun kanssani samassa vedessä, iiikk. Niin äkkiä en pääsisi vedestä poiskaan, eli saisin sydänkohtauksen ja kuolisin, hi!Onneksi sä selvisit siittä hyvin!
PoistaKiitos sulle Anne-Riitta.
Hienostihan käärme suhtautui sinuun kuvaajana. Upeita kuvia sait. Käärme kuuluu luontoon siinä missä muutkin eläimet, mutta ihmisella taitaa olla paljon pelkoja sitä kohtaan. Jotkut jopa vihaavat ja inhoavat. En minäkään tykkää jos se on pihalla!
VastaaPoistaNo ihan rauhallisesti se kyllä siinä olikin. Seurasi vaan mua katseellaan ja pää vain kääntyi, kun siirsin paikkaani.
PoistaMutta ei edes sihisyt. Eikä käärme kyllä varmaan mitään teekkään, jos ei tunne itseään uhatuksi. Mutta pelolle ei mitään voi ja mä pelkään käärmeitä aina.Mutta mä en vihaa niitä silti, enkä haluaisi kyllä niitä tapettavankaan.
Kiitos Tuulento sulle!
Huiiiiiiiik!
VastaaPoistaIiiiikkk!
PoistaIIIIKKK..Sinulla oli tuijotus tuokio kyyn kanssa..Onneks kaikki meni hyvin, aika iskuvalmiilta tuo näyttää.Hyvien luontokuvien eteen on joskus otettava riskejä ja houkutus oli sinullekkin suuri, kun menit vaan- Käärme ei kyllä hyökkää ihmisen päälle, ellei tunne itseään uhatuksi. Mitähän tuo mahtoi ajatella kamerasta? Kun kyyllä on poikasia, silloin se on kaikkein vaarallisin.. minäkin olen nuorena pompannut järvestä maalle sekunnissa , kun kyy luikerteli näköetäisyydessä. vaatteet nappasin käteen ja juoksin karkuun ja lujaa.. semmosen vaikutuksen kyy tekee..Koskaan ei ole purrut. marjassa ollessa astuin miltei päälle, kun näin, niin peruutin vain nopeassti.
VastaaPoistaJuu, siinä tovi tuijotettiin toisiamme ja räpsein kuvia senkun ehdein kädet tutisten!Mutta se houkutus..se oli kyllä niin suuri, että uskallettava oli.
PoistaKyllä siinä vedestä äkkiä pääsee pois, jos huomaa käärmeen samassa tilassa itsensä kanssa ja vedessä vielä on jotenkin niin avuton itse.
Käärme meinaan ui aika nopsaan, olen joskus nähnyt, pää vain hienosti on veden pinnalla.
Hui, jos olisitkin astunut päälle, silloin olisi sua kyllä purrut, iiikk!
Kiitos sulle kaisumarjatta!
Hyvä ettet mennyt lähemmäs, hyvät kuvat sait kyystä tältäkin etäisyydeltä.
VastaaPoistaOooh, suopursun tuoksua...
Kaunis kuvasarja aukeajasta.:)
En olisi tainnut uskaltaakaan sitten lopulta paljon lähemmäksi mennäkkään, vaikka meinasinkin...mutta olisi tainnut jäädä menemättä, hi!
PoistaKiitos sulle Liplatus.
Tosi hyvät kuvat sait käärmeestä. Minulle nämä otukset ovat liiankin tuttuja, kun ne pakkaa pihalle tulemaan juuri tähän alkukesän aikaan. Joskus on ollut terassin penkin allakin loikoilemassa,..hyi....ja kun avaan ulko-oven aamuisin ja astun ulos, ihan ekaksi tarkistan on luikeroita porraskivellä, että ei astu päälle. Hyvää viikonloppua :)
VastaaPoistaVoi kauhistus sentään!
PoistaMä varmaan tekisin jonkun pyydyksen, että uskaltaisin mennä ulos, tai tekisin aidan, ettei käärmeet pääsisi, hi!
No ei vaiskaan, mutta varovainen kyllä olla saatkin, jos vaikka kyitäkin ovat.
Mutta on varmaan sinuun jo niin tottuneetkin, että eivät heti taida sua purrakaan.Osaavat jo varoa kulkijoita ja kulkijat osaavat varoa käärmeitä.
Mutta kyllä siltikin...tekisin sen aidan, hi!
Suopursut kukkivat juuri nyt, niiden tuoksu on aika huumaava. Hyvät kuvat suopursusta.
VastaaPoistaOlipa mukava, että uskalsit kuvata käärmettä. Viimeksi olen nähnyt käärmeen luonnossa lapsena.
Oli kiva tiirailla kuvistasi käärmettä ja tosiaan sen silmät ovat punaiset.
Niin, sen punaiset silmät kiiluivat auringossa, kun sitä kuvasin ja arvata voit, että tärisin pelosta!
PoistaSuopursu kukkii nyt kauniisti ja tuoksu on kyllä mahtavan hieno!
Kiitos sulle Arleena!
Hyi että nuo käärmeet ovat minusta iljettäviä... Onneksi niitä näkee harvoin :)
VastaaPoistaNo juu, ei ne nyt niin kamalan ihastuttavia ainaskaan ole. Sano muuta, onneks ei näe useesti. Kiitos sulle Mari!
PoistaOnko enää mitään pelkoa jäljellä, mitä et olisi vielä kohdannut??? Nyt olet hämiksiä kuvannut niin paljon, ettet enää muistakaan, että aikoinasi niitä pelkäsit. Nyt olet katsonut käärmettä silmästä silmään, huiii! Olet sinä rohkea. Minä inhoan käärmeitä ja nämä olikin oikein iiik-kuvia. Onneksi en illalla viimeksi katsonut tätä postausta, taatusti olisin nähnyt unta käärmeestä.
VastaaPoistaSaitpa kuitenkin hyvän kuvasarjan ja yhden kammon lähes poistettua :-)
Kyllä niitä pelkoja varmaan elämässä riittää vielä kohdattavaksikin. Mutta nyt oon kyllä hämistä kuvannut ja käärmettä, että kait sitten jotenkin sen pelkonikin olen voittanut, jos nyt niin voisi sanoa.
PoistaPelko ei varmaan koskaan lähde pois, mutta että sentään uskallan kuvata niitä, niin sekin on jo voittamista.
Kyllä joskus tulee joku pelottava uniin, kun eilen illalla katselin sellasen pelottavan dokumentin riivatuista taloista. Varmaan jossain Yhdysvalloissa tapahtunut. Niin uniinhan se heti mua seurasikin, se pelko ja haamut. Nyt en enää muista unta, mutta pelottava oli kuitenkin.
Kiitos sulle Uuna!
II..IIK! Hyi kamala. Piti kattoo äkkiä nuo käärmekuvat. Minä vihaan käärmeitä ja sanon kuin Uuna että onneksi on aamu kun katsoin kuvat. Se mörkitys olisi tullut minunkin uneen..iik! Näin Salossa pihaan kiemurtemaan tulleen kyyn ja huusin kuin palosireeni sen nähdessänie ttä mikä tuo on? Onneksi se saatiin hengiltä..pihaan kun niillä ei ole asiaa..( osaako ne lukea :-0 ) Sain kuvan siitä minäkin.
VastaaPoistaHuhuh..Tosi IIK- juttu tämä Sinun postaus.
Hi, vai sinäkin pelkäät käärmeitä, hyvä, etten ole ainoa hassu, joka kiljuu kuin sikaa tapettas, hi!
PoistaLaita kuva blogiisi nähtäväksi, vai oletko jo ehtinyt laittaakin.
Kiitos Maireanna.
Käärme on kyllä aina puistattava näky. Hyvin voitit pelkosi ja sait hienoja kuvia! Noissa kuvissa käärme on sillä tavalla mutkalla ja pää pystyssä, että se olisi varmasti iskenyt heti jos olisit mennyt liian lähelle.
VastaaPoistaKyllä vilunväreet helposti menee selkäpiitä pitkin, kun käärmeen näkee.
PoistaNiin, että parempi oli, kun se puhelin soi, olisi vielä mua päässyt iskemään, niin sitten vasta huutanut olisin, hi!
Kiitos Saraheinä sulle!
Suopursu on kyllä huumaavan kaunis kukkanen, jotenkin salaperäinen.
VastaaPoistaUpeita kuvia kyystä.
Rauhaksiin ja hiljaksiin pienellä hajuraolla niin käärmeen kanssa mahtuu samaan maisemaan.
Kiitokset, jotta karaisit hurjan luontosi ja näpsit kuvia etkä pinkonut käpälämäkeen hippulat vinkuen.
Tykkään myös suopursun kukasta ja sen huumaavasta tuoksusta1
PoistaJa kun rauhallisesti on, eikä mene liian lähelle, ei käärme tee ihmiselle mitään, luikkii vaan pakoon, niinkuin nytkin.
Mutta kullä mulla olikin hyvä olo, kun sentään jonkinkalaisia kuvia uskalsin siittä ottaa.
Kiitos Tarina.
Kylläpä olit urhea. Käärmettä on vaikea kuvata salaa, se näkee kyllä kuvaajan, tai haistaa. Näköhän sillä ei ole häävi. Komeat kuvat sait, vaikka känny soikin :-)
VastaaPoistaEnkö vaan ollutkin ihan kamalan urhea, hi!
PoistaJa selvästi se mua seurasi, sen huomasin kyllä ihan selvästi. Että jos liian lähelle olisin mennyt, niin olisi kyllä varmaan mua iskenyt kinttuun.
Kiitos Aina sulle.
Kauniit kuvat suopursusta, Vaan olit tosi rohkea käärmekuvaaja, ihna hirvitti jo lukiessani.
VastaaPoistaKiitos Millin sulle.
PoistaEnkös vaan ollutkin rohkea, tosi rohkea, hi!
Mahtava kertoja kyllä olet!
VastaaPoistaMua jännitti ihan kamalasti lukiessani tuota juttuasi!
HUI!
Mun tytärtä (7v) puri kyyn poikanen viime vuoden juhannuksena.
Jalkapöytä turposi kolminkertaiseksi ja kuumeni, ja sitten hän saikin syödä antibioottia, allergialääkettä, voidetta laitettiin ym.
Onneksi ei käynyt kuinkaan... olet kyllä rohkea.
Minä olisin paennut häntä koipien välissä kotiin!
Kiitos kaimani súlle.
Poistaonpa kamalaa, kun pientä tyttöäsi käärme on päässyt puremaan, huii!
Olen kuullut, että poikaset voi olla myrkyllisimpiä, kuin isot käärmeet. Eivät osaa säädellä myrkyn päästöä ja päästävät kerralla kaiken, kun sitten aikuinen käärme säätelee myrkkyä, ei päästä kerralla koko varastoa.
Kyllä näin jälkeenpäin aatellen, melkein minäkin lähtisin mieluummin häntä koipien välissä karkuun, hi!
Kaunis oli kukkakuva ja myöskin käärme, vaikutti aika isolta rötkötä, olisiko ollut pentujen teko päällä kun oli rauhallisen näköinen ja ruskehtava, ne kuulemma ovat naaraita. Sinertävän mustat uroksia, mutta luultavasti tuo on vain mututeoria.
VastaaPoistaItse olen nähnyt vain pienen kuolleen kyypoikasen tänä kesänä, joillakin on intohimona aina teilata kun näkevät, jota en ymmärrä ollenkaan koska käärme on hyödyllinen eläin siinä kuin esimerkiksi kissakin. Mutta jotakin itsesuojelu vaistoa siinä on, että lievästi aina hätkähtää, kerran pomppasin yli ja sanoin varo käärme ja jatkoin kipuamista kivikossa, johon ukko totesi että empä ole mokomaa naista vielä nähnyt, joka ei käärmettä kummemmin säpsähdä.
En tiedä myöskään yhtään mitään niistä värieroista eri sukupuolella.
PoistaMutta voi hyvin näin ollakin, kun kerroit.
Sitä ei tiedä, vaikka olisikin vatta täynnä munia sillä ollutkin, tai sitten pesä täynnä käärmeenpoikasia, iiikk! En ole perehtynyt, lähtevätkö heti kuoriutumisen jälkeen matkoihinsa, vai ruokkiiko käärme poikasiaan...kamala, kun ihminen ei tiedä tollastakan asiaa, tai ei muista.
Ja hui, mä en kyllä käärmeen yli uskaltaisi hypätä, niin korkealle en pääsisi hyppäämänkään, huiii!
Olet sä kyllä ihme nainen, kyllä miehesi totta puhuikin.
Kiitos Mustis.
Käärme on siitä vekkuli että se hautoo munat sisällään (ne nahkaiset) ja synnyttää eläviä pikku käärmeitä, ajattele jos se olisi ratkennut siinä ja olisit ollut IIIIIK kymmenien pikkukyiden kummi:)
PoistaOlet sinä aika hurja, kun pelostasi huolimatta jatkoit kuvaamista. Hienoja kuvia saitkin.
VastaaPoistaSuopursut ovat niin kauniita ja tuoksuvat huumaavasti.
Mukavaa alkukesää sinulle. Älä mene liian lähelle kyytä :-)
Kiitos Unelma, ja en tosiaankaan mene liian lähelle käärmettä, en ainaskaan tahallani.
PoistaOlis mua kuitenkin tosi paljon jälkeenpäin harmittanut, jos olisin lähtenyt pois, enkä olisi kuvannut sitä.
Oikein mukavaa alkukesää sulle ja miehellesi myös.
Tiedän tunteen. Meillä tulo kyy mökillä nii tutuksi, että se tuli joka päivä lähellä olevaan kivikkoon lekottelemaan. Jotain kiehtovaa pelossakin on, vaikka pelkää, niin lähelle pitää mennä ja ottaa kuvia.
VastaaPoistaAivan upeita kuvia olet ottanut, oliko sinulla saappaat jalassa?
Hui, onko se siellä nytkin auringossa lämmittelemässä??
PoistaJa taatusti oli mulla saappaat jaloissani, suolle en uskaltaisi ilman saappaita lähteäkään.
Hyviä kesänjatkoja sulle!
Kauniita kuvia olit ottanut kukista ja suopursu kukista olit saanut hienoja kuvia. On sinulla ollut hurja kokemus kun näit kyykääremeen,oli se iso
VastaaPoistaja pelottava,kylmänväreet meni pitkin selkää kun katsoin sinun ottamia kuvia kääremeestä,sen kanssa ei kyllä halua tuttavuutta tehdä.
No juu, oli kyllä aika hurja kokemus!
PoistaEikä sen kanssa niin tee kyllä mieli tehdä lähempää tuttavuutta, huii!
Se taisi pelätä sinua vähintään yhtä paljon. :) Käärmeet ovat kertoneet peikolle, että ne pelkäävät ihmisiä.
VastaaPoistaNiin taisikin, taisin sen tietääkin ja siksi uskalsin sitä kuvatakin, hi!
PoistaKiitos peikko!
Kiitos onnitteluista. Kyllä sillä uudella tabletilla pääsee leikkimään. Vaikkein internettiin vielä pääsekään :)
VastaaPoistaEikö olekin kiva leikkiä joskus, hi!
PoistaNo hui! Olitpa rohkea! Aika hienosti näkyy kuvissa käärmeen suomuinen nahka. Mie joskus osuin koiralenkilläni varsinaiselle käärmealueelle, niitä saattoi olla suon laidassa kuivattelemassa monta vieri vieressä. Niihin jotenkin tottui, täytyi vaan pitää koira tarkasti poissa niiden läheltä. Ja oltuani yhden kesän Indonesian viidakossa, jossa asuu maailman myrkyllisimmät käärmeet + puissa kuristajakäärmeet, ei tää kotoinen kyy enää tuntunut paljon millekään :D
VastaaPoistaNo huiii, kuristajakäärmeitä!!
PoistaMä en olisi sellasessa paikassa uskaltanut astua askeltakaan,iiiikkk ja iso iiiikk!
Kiitos Hanni sulle!
Miehän arvasin, että se iik oli käärme :) Hienoa, että voitit pelkosi ja uskaltauduit kuvaamaan. Itse muistan, miten ekaa käärmettä kuvatessani sydän pamppaili. Se sihahti minulle ja minä pakenin kuvaa saamatta. Mutta sinulla on vaikka miten monta tarkkaa kuvaa.
VastaaPoistaJostain luin, että kyyllä olisi puoli metriä iskuetäisyyttä. Että sen lähemmäks ei kai kannata yrittää kameran kanssa. Todennäköisempää kuitenkin, että käärme yrittää paeta ennen hyökkäämistä.