- Hei! Mitä sinulle kuuluu?
No, heippa sullekin!
Muuten kuuluu ihan hyvää, mutta selkä aina vaan vaivaa.
Olinkin justiinsa siittä rögtenissä ja olikin huonontunut edellisiä kuvia verraten aika paljonkin.
Kipu on välillä tosi kovaa, mutta onneksi vielä on välillä vähän kivuttomiakin aikoja.
Huumorintaju on onneksi vielä jäljellä, ja silloin lentelenkin mielin määrin!
- Minulla on vähän jalka kipeä, mutta muuten
menee ihan hyvin. Talvella tulee kyllä laiskoteltua liian paljon. Nytkin
varmaan torkkuisin peiton alla, ellei tuo Uuna olisi alkanut hätyytellä.
-Sano muuta, ei olisi mullakaan mitään liikunnallista puolta, jos ei Mariannella olisi sitä Ticoa. Onneksi käydäänkin sitten yhdessä lenkillä ja mä saan vähän lentotaitojani harjoitella..Ei siellä ulkona muuten kyllä pahemmin viitsi tällähetkellä olla, sillä siellä on niin kamalan märkää, ja kylmä tuulikin käy. Siiville se ottaa aika pahasti, se tuuli meinaan!
Kun siitä heräsin
niin aloin ajatella, että olisi kyllä kiva vähän tutustua ja nähdä teitä
kaverit.
-Hyvä, kun se Uuna hätyyttelikin sua, Uuna onkin sellanen kiva ihminen..ollaan täällä blogissa tunnettukin jo monta vuotta. Ja tosi kiva olikin täällä kahvilassa tavata.
- Miten sinä tänne julkisuuteen oikein päädyit?
- No, mä itseasiassa pidän Marianne blogin virkaa pystyssä, eli vähän niin kuin pakon sanelemana täällä olen. Mulla ei oikeestaan olekaan sanan valtaa juurikaan yhtään…Olenkin miettinyt monta kertaa, että pitäisikö asia ottaa puheeksi Mariannen kanssa. Jos vaikka piirtäisi edes mut!
Tai sitten edes ottaisi kuvia,
ja laittaisi tänne blogiin., koska kuitenkin toimin hänen bloginsa nimenä,
kröhöm, eli aika tärkeä sellanen!
- Hauskaa! Minä synnyin oikeastaan yhden tarinan kautta ensin. Uunan piti kirjoittaa jossain kurssilla tarina, jossa oli päähenkilönä eläinhahmo. Siitä hän sitten innostui ja alkoi maalata minua. Muutamassa näyttelyssäkin olen ollut mukana. Mutta viime aikoina olen kyllä saanut laiskotella.
-Muistan sen, kun Uuna on sinusta tehnyt syntymähistorian,
se olikin kiva katsella.Uuna onkin taitava vähän kaikessa..
Hän muuten maalaa tosi hienosti, sä saat olla hänestä tosi
ylpeä.
Sinustakin on kirjoittanut ja kertonut kaikkea kivaa, ja
videoissakin olet tanssimassa hienosti.
- Mutta hei, mitä saisin tarjota sinulle? Voit ottaa jotain
muutakin kuin teetä? Entä kakkua tai jäätelöä?
-Kiitos, otan mustaa kahvia ja jäätelö on mun herkkua! Laktoosittomana, kiitos! Vattani ei sitten yhtään siedä sitä laktoosia.
Ja sitten toivoisin kahvilautaselleni sellasia kirkkaita kahvilusikoita, niistä mä tykkään tosi
paljon, hi!
- Minä käyn tosi harvoin missään kahviloissa, mutta en kehdannut sinua murjuunikaan kutsua. Sitä paitsi tekee hyvää laittaa vähän siistimpiä vaatteita päälle, tosin nämäkään ei kummoiset ole, mutta näkisitpä minut kotona. Viihdyn sellaisissa mukavissa vaatteissa. Ja yhden jutun unohdin kun lähdin. Sen huomasin, kun kävin veskissä ennen tuloasi. Unohdin taas nyppiä viiksikarvani, en ymmärrä, miten ne ovat alkaaneet niin valtavasti kasvaa iän myötä. Harmaita en edes yritä enää nyppiä tukasta, ne alkavat olla voitolla, joten pitäisi kohta nyppiä kai mustat.
Hi, älä sellasta vaan aloitakaan, harmaana olet kaunis, mutta ajatteleppa, jos mä alkaisin mustia nyppiä, niin mustahan ei jäisi pahemmin mitään jäljelle!
Joskus aina
kaupoilla ollessaan Marianne ja hänen miehensä poikkeavat kahville, mutta mun
on jäätävä autoon, eivät huoli mua mukaansa.
Eli me ollaan Ticon
kanssa autossa ja ootellan, kun he
sieltä päättävät tulla takaisin,,,, joskus tuntuu, että oikein nauttivat siellä
olostaan!
Ei kahvia nyt niin
kauaa voi juoda?
Eivätkä edes tuo mulle yhtään kiiltävää, hopeista lusikkaa
edes!
En vaan aina ymmärrä, mikseivät voi ottaa mukaansa sinne sisälle, en nyt siellä
mitään pahaa tekisi, ainoastaan mua kiinnostaisi ne kirkkaat jutut siellä, hi!
Ja sitten..näkisit muuten Mariannen arkipäivisin kotona, sillä on AINA ne samat vaatteet yllään, verkkarit ja teepaita, väriä voi joskus vaihtaa, mutta silti...hö?
Mä sentään olenkin kauniin mustavalkoiseessa, aina!
- Onko sinulla jotain kesäsuunnitelmia? Mitä aijot tehdä?
-Ei ole pahemmin isompia suunnitelmia, kun selkä vaivaa, en uskalla pitkille matkoille lähteäkkään, talvetkin olen täällä kotosuomessa vaan.
Jos
olisinkin terve, niin lähtisin etelänmaihin lämmittelemään!
Marianne
on kertonut, ettei voi lentää, eikä miehensä myös, eli täällä ollaan sitten
niksnakelissa!
Mä
voisinkin lentää, mutta se selkä vaivaa…parempi kun pysyn heidän lähettyvillään
vaan, sillä koskaan ei tiedä, koska
selkä sanoo naks!
- Minä odotan kesää tosi innolla. Minulla on sellainen avoauto, ajelen sillä harja hulmuten. Tuletko joskus retkelle sen kanssa? Keksitään jokin kiva kohde.
-Kesää odotan minäkin, ja kiva olisikin lähteä ajeleen, mutta selkä ei tykkää yhtään, on vaan lennettävä omilla siivillään, edes välillä pieni matka, silloin, kun selkä on pikkasen parempi ja sitä ei voi etukäteen tietää, kun ei kerro! hi!
Mutta
joskus toivon niin sut Leijonainen näkeväni, olisi se vaan niiiiin hieno päivä!
Olipa kiva, että
tulit, nyt on paljon helpompi suunnitella jotain yhteistä, kun on hetken
istunut nenätysten tai nokatusten, miten vaan, tai vaikka turvatusten :-D
- No niin, nokitusten ollaan tässä istuttu, ja kiva olikin sun kansasi käydä kahvilassa, kiitos!
- Moikka, hyvää jatkoa sinulle!
-Moi vaan sullekin, ja oikein hyvää kevään odotusta!
Täältä löydät lisää kahvila haastatteluja