lauantai 19. elokuuta 2017

EDES PIENI VIESTI

Nyt laitan edes pienen postauksen teille, koska jäin pois niin äkkiä, etten jaksanut teille edes hyvää kesää toivottaa, jota pyydän anteeksi nyt ja tässä.

Monet kerrat olen istunut koneen viereen ja ajatellut laittaa tänne edes jotain, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi.
Kännykästä olen katsonut postini, eli tosi harvoin olen ollut koneella... Kiitos teille kaikille, jotka olette muistaneet mua posteillanne.Unelmalle kiitos nimpparitoivotuksista. Laitoin sulle postia, mutten tiedä, lähtikö, kun näytti jotain ihme virhekoodia???

Mutta alkukesä meillä meni anopin hoivaamiseen, sillä hän alkoi pikkuhiljaa hiipua pois.
Monet kerrat vanhainkodilta soitettiin, että nyt on Saara huonossa kunnossa ja me sinne sitten tietty nopeasti mentiin, vaatteet kouraan ja menoksi! Sillä olihan meiltä matkaa sinne n. 30km.
Puolimatkasta otettiin miehen sisko kyytiin myös aina.

Mutta ainahan se Saara vain pinnisteli eteenpäin, ja piti kiinni elämäreunasta..ei vielä ollut hänellä aika.

-----------------


Mutta sitten koitti kesäkuun 27pv ja iltamyöhäinen, kun sieltä soitettiin meille, että Saara on nukkunut pois.
Ja silloin yötä vastaan vielä lähdettiin sitten häntä katsomaan..
Se on aina niin sellanen hetki, kun ihminen on kuollut ja lähtenyt tästä maasta pois, että se koski kovastikkin! Ihmisestä näkee heti, että sielu on poissa ja siinä on vain kuori jäljellä...
Olin menettänyt "äitini" toisen kerran.
Koska Saara oli mulle jo kuin toinen äiti, oma äitini on  kuolleena ollut kauan aikaa.
Eli näinhän se kesän alkupuoli menikin melkein siellä vanhainkodilla viettäen.
Sillä melkein päivittäin siellä loppuajat käytiinkin.


Hautajaiset olivat sellaset lämminhenkiset, jotka vietimme miehen sisaren kodissa. Vävyni teki sinne ruuan ja yhdessä leivottiin ja kakku ostettin.
Ihan vain lähimmäiset olivat koolla.
Ikävä on häntä...
Saara sai kuitenkin viettää tosi pitkän elämän, hänhän täytti maaliskuulla sen 104v!

--------------------------------------------




 
Itse olen sairastelut myös koko kesän vähän, ensiavussakin oli sellasesta ihme huimauskohtauksesta. Tuntui siltä, kuin kaikki olisi mennyt vauhdilla alaspäin.. kuin jalatkin olisivat astuneet lattian läpi.   Sydämessä ja vasemmassa kädessänikin oli kipua..


Pelottava juttu sekin. Mutta mitään ei löytynyt  sydämestä ainaskaan, ja päätutkimuksia  ei Vammalassa tehdä. Lääkäri etsi varmaan tutkimuksillaan aivoinfraktin oireita, mutta sen tiesin, ettei sellasesta ollut kyse...tiedän kyllä ne oireet..kun miehellä sellanen on joskus ollut.
Mutta päästivät kotiin kuitenkin, ja oireet lähtivätkin sitten parin päivän jälkeen kokonaan..
Lääkäri päivystyksessä käski mun mennä sydämestäni lääkäriin, mutta vielä en ole saanut tilattua aikaa sinnekkään.
Tikkapariskuntaa saimme koko kesän ja kevään seurata omalta takapihaltamme. Tulivat niin kesyksikin, että melkein olisi voinut koskettaa, kun niin lähelle tulivat. Urostikka oli rohkeampi. . Ensin tuli urostikka, sitten toi puolisonsakkin ja lopuksi lapsensa vielä. Joita oli kaksi. Mutta tikoista vielä myöhemmin laitan postauksen. Niiden rohkeudesta ja aikamoisesta komentamisestakin!
Yhtenä iltana mies huomasi, kun oli koiran kaa lenkillä, että kettu siellä istui pihassa kaikessa rauhassa.
Ja äkkiä hain kameran ja siellähän se vieläkin oli, eikä oikein tuntunut mitään pelkäävänkään.
Mutta se oli varmaankin niin kipeä ja heikko, koska se oli tosi kapinen!
Sillä oli oikein kamalia paiseitakin takalistossa.
Seuraavana iltana se oli meidän keittiön ikkunan alla ja nuuski ja haki tietty ruokaa.
 Sitä sitten seurailin... Siinä se katselee naapurin kissaa, mutta ei minkäänlaista saalistajaviettiä jaksanut noudattaa...melkein taisi pelätä kissaa, joka vähän piti kettua kuin pilkkanaankin. Keimaili melkein ketun nenän edessä ja kiipesi välillä puuhun ja tuli alas ja meni maate ja kieriskeli, muttei pelännyt yhtikäs mitään, ei kettua ainaskaan.

 Kettu lähti pois kissan luota ja meni penkille seuraamaan kissan touhuja, mahtoi harmittaaa varmaan kissan touhut!
Mutta harvoin sitä kettua näkee näin läheltä ja näin käyttäytyvän.
Nyt kettua ei enää ole näkynyt, luultavastikkin meidän yksi  metsästäjä tuttu, sen sai kiikkiin pyydyslaatikollaan. Mutta ketulle paras juttu, sillä ei se enää jaksanut edes saalistaa, niin heikko ja laihakin jo oli,  ja sen käyttäytyminenkin outoa.



Lapsenlapseni seurassa olen saanut aikaa paljon viettää, joka mulle onkin sellanen henkireikä, josta mä nautin joka solullani! Ei sen parempaa voi olla, kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ja rakastan häntä niin todella paljon!



 Venla on sellanen pikkunen ipana, joka on niin kiinnostunut kaikista ötököistä, hänestä tuleekin varmaan hyvä makrokuvaaja vielä. Mummulle hyvä kaveri kuvausreissuille.

 Yhdessä me niitä tutkitaan ja ihmetellään ulkoilessamme.
Kaikki on hänelle vielä niin uutta ja ihmeellistä, mutta hän on mulle opettanut uudelleen tien ötököiden pariin ja niiden seuraamiseen.

Mustikoillakin tietty piti käydä, vaikka mun noukkiminen onkin aika vaikeaa, mutta kontatenkin saa jotain aikaiseksi, sainhan  mä ämpärillisen mustikoita!

Saa nyt nähdä, ehdinkö tälläkertaa teemakollaasiin ollenkaan mukaan, mutta toivoisin, että ehtisin.
Mutta nyt teille kaikille oikein kivaa loppukesää !
Kieretelen blogeissanne nyt jonkin aikaa, mutta kaikkien blogeissa en varmaan jaksa käydä, mutta käyn vielä jossain vaiheessa kuitenkin.
Ehkä mä tästä vielä piristyn, kun nyt vaan taas selviän tästä vaivasta, mikä mua nyt piinaa!
Siittä toisella kertaa lisää, jos on vielä kertomista....

25 kommenttia:

  1. Ensinnäkin on kiva kuulla sinusta, ikävää että sinulla siellä murheita ja surua on ollut. " Kun aika on käydä ajan toiselle puolelle, kun aika on jää muistot kauniit, tunteet rakkaat, niitä ei aika viedä voi"
    Kaikkea hyvää sinulle toivon ja että saisit voimasi takaisin sekä syyn sairasteluun selville. Tilaa se aika tutkimuksiin.

    VastaaPoista
  2. Kiva oli kuulla sinusta. Voimia ja jaksamista sinulle. Hyvää elokuun jatkoa.♥

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat pikku-neidistä! Kyllä näistä lapsenlapsista on suuri ilo tässa elämänvaiheessa.

    Toivotaan, että vihdoin vaivasi syy selviäisi, nyt soitto lääkärille...
    Hyvää loppukesää sinulle!

    VastaaPoista
  4. Osanottoni anoppisi poismenon johdosta. Voimia ja halauksia sinulle. Kyllä suru vaikuttaa niin monella tavalla, myös fyysisesti. Ihanaa kun lapsenlapset pitävät arjessa kiinni. Hyvää elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Kiva kun jaksoit käydä vieraisilla. Postaileminen on myös toisinaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Osanottoni anoppisi, ystäväsi, ottoäitisi pois menon johdosta. Paljon iloa pienten ihmisten kautta saat ja voimaa. Ilo tulee sieltä luonnon seuraamisesta myös. Isot halaukset Harakka!

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni anoppisi poismenon johdosta. Haikeaa aikaa, surun aikaa.
    Harmi, että oma kuntosi on myös reistaillut enemmän. Toivottavasti syksysi olisi parempi, voisit paremmin.

    Lämmin halaus!

    VastaaPoista
  7. Ei sitä kaikkea muista eikä ehdi, nyt kun pitkästä aikaa poikkesin tänne, niin onpas sinulla hienoja kuvia, ja mummo, uskomaton ikä, ketusta itsekkin haluaisin joskus saada kuvia,mutta ei, ois kiva jos joskus piipahtaisit minunkin blogissa. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle !

    VastaaPoista
  8. Niin itselläkin on ne eläkelläisten kiireet, pääsin just eläkkeelle.

    VastaaPoista
  9. Osanottoni. Suru helpottaa onneksi pikku hiljaa. Vaikka aikaa sekin vie. Kiva kuitenkin kuulla sinusta. Koeta jaksaa.

    VastaaPoista
  10. Osanottoni anoppisi poismenon johdosta.
    Älä jää kuuntelemaan kipujasi ja huimauksia, vaan hakeudu tutkimuksiin.

    Ihana pienokainen, mukava että on kanssasi tuoden iloa päiviisi.
    Voimaa ja terveempiä päiviä toivon Sinulle!

    VastaaPoista
  11. Onpas sinulla ollutkin raskasta aikaa. Osanottoni anoppisi poismenon vuoksi ja voimahaleja sinulle,

    VastaaPoista
  12. On sulla ollu tapahtumia, niin surullisia, ikäviä kuin iloisiakin. Voimia ja iloa loppukesään!

    VastaaPoista
  13. Onpa sinulla ollut surua ja koettelemuksia. Kehotan minäkin lääkäriin ja tutkimuksiin, sitä varten ne ovat. Voimia surutyöhön, siihen ei auta kuin aika. Ja ehkä tuo suloinen Venla :) Toivon ilostuvaa alkusyksyyn!

    VastaaPoista
  14. Kiitos kun jaksoit kertoa kuulumisia,paljon on tapahtunut elämässäsi.
    Anoppisi on elät pitkän ja rikkaan elämän ja hänen elämän aikansa täyttyi
    Jumalan kirjassa.
    Voimia ja iloa päivittäiseen elämääsi perheesi keskellä 💗

    VastaaPoista
  15. surut ja kivutkin unohtuu kun muistelee vain hyviä hetkiä. osanottoni sinulle , elämä on rajallista, tässä maailmassa. eikä ole yhtään paha juttu vaikka pitää välillä netti paastoa. Hyvää syyyskesää ja parantumisia kaikissa vaivoissa. ihania maalauksiasi odotellen. nuo edellisetkin postauksen maalaukset on ihania. Voimia arkeesi

    VastaaPoista
  16. On sinulla ollut raskasta aikaa. Osanotto anoppisi poismenon johdosta Voimia sinulle jaksamisiin toivotaan että saat apua pikaisesti Voimahalaus Sinulle :)

    VastaaPoista
  17. Osanottoni Saaran poismenon johdosta 💔. Minullakin oli iäkäs ja "maailman paras" anoppi, niin voin ehkä vähäsen kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Ihania ihmisiä on aina ikävä heidän siirryttyään ajasta ikuisuuteen. Kurjia tuollaiset huimaukset :-/ . Toivottavasti saat avun lääkäriltä ja tulet kuntoon.
    Surullinen suloinen Kettu ❤️.
    Kiitos, että kerroit kuulumisiasi! Luovaa loppukesää!

    VastaaPoista
  18. On sinulla ollut melkoinen kesä, voimia ja jaksamista. Varaa nyt vaan pian se lääkäriaika, netissä sekin käy kätevästi.

    Nyt kirjeesi on jo tullut, kiitos siitä.

    VastaaPoista
  19. Moi Marianna ! Luin ajatuksen kanssa postauksesi ja ajattelin, tätä se on, vanhan elämä. Todellisia asioita, poistumisia, sairastelua. Jokunen aurinkoinenkin päivä, kuten tänä kesänä. Taitaa sopia yhteen käteen aurinkoiset päivät?
    Minäkin pidin piiitkän tauon blogikirjoittamisella, luulin että lopetan jo kokonaan. Tuleehan ensi vuonna 10 täyteen kirjoitusvuosia. Mutta eikö mitä, eilen sain postauksen aikaseksi : )....
    Eiköhän me konkarit tästä nousta, sitkeitä ollaan..

    Parempaa vointia.. ja muista se lääkäriaikavaraus!

    Maireanna

    VastaaPoista
  20. kiitos kaunis Harakka tästä lämpimästä postauksestasi, siinä oli mukana koko elämänkirjo

    VastaaPoista
  21. Luin jo muutama päivä sitten vaan en heti jaksanut vastata.Ihana elämäntäyteinen postaus.Kiitos siitä.Ei aina mene kuten römssössä...todella.Itse olen käynnyt läpi ison leikkaiksen, nyt kokoilen voimia ja jatkan eteenpäin uuden kokemuksen sulattelussa.Kiitos kommentistasi ja kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
  22. Osanotto anoppisi poismenon johdosta.
    Ja sinulle toivon parannusta ja voimaa löytää syyt kipuihisi ja huonoon vointiin.
    Kaikkea hyvää sinulle syksyisen tuntuvalle loppukesälle.

    VastaaPoista
  23. Osanottoni myös. Ilon aiheita löydät surusta ja ikävästä huolimatta, ne antavat voimaa. Suurin ilosi on pikku Venlasta.
    Voimia ja haleja alkavaan syksyyn.

    VastaaPoista
  24. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne.
    Anteeksi, kun en voi tällähetkellä teille jokaiselle erikseen vastailla, sillä koneeni ei oikein tykkää siittä.
    Kestää niiiiiin kauan aikaa, ennenkuin voisin toiselle vastata...joku nyt on tullut koneeseeni, kun ennen pystyin vastaileen ihan hyvin, eikä kone nyt ihan kamalan vanhakaan ole.
    Katellaan, jos vaikka saisin jonkun viisaamman katsomaan konettani..

    VastaaPoista