Pakinaperjantain
Haastesana on "Hätänumero".
Tässä olen 11-12 vuotias
Kertomaan jotain lapsuuden kuvastani tarinaa..
Tässä on nyt sitten tarinaa
Murtauduin omaan päiväkirjaani sen vuoksi!Nyt tässä on jotain, mutta nyt pitää tyytyä tähän yhteen koulukuvaani!
Tämän ikäinen olin silloin, kun kirjoitan tästä!!
Ei voi olla totta,
että sen tein!!!!
Tänään 20.01.-09. klo:17.16!
murtauduin omaan päiväkirjaani!
Tämän takia ehkä olisi pitänytkin soittaa 112:teen!
Eli siis, kaikki alkoi siittä, kun hain jotain lapsuuden kuviani, ja menin sitten jo epätoivon vallassa vinttiinkin hakeen, jos sieltäkin jotain edes löytyisi!
Jos edes jonkun kuvan, kun olen ollut lapsi!
Mutta ei löytynyt sieltäkään, mutta jotain muuta kyllä löysin!
Löysin vanhan päiväkirjan, ja sen sisältä vieläkin vanhemman kirjan, eli sellasen, kun olen ollut 8-12 vuotta vanha!
Ja tässä mä olen jotain 11 vuotias!
Ja eikö olekkin "hieno" etutukka, on kuin leikkurilla leikattu!
Ja oli mulla hauska päivä tänään, kun niitä vanhoja juttuja luin, ja kuinka lapsellinen olen ollut, tai kai pitääkin sen ikäisenä ollakkin!
Rakastin kouluaikanani kahta poikaa, he olivat kaksoset, mutta en osannut päättää, kumpaa rakastan!?
Mutta he olivatkin identtiset kaksoset, mutta kyllä mä heidät silti erotin kuitenkin!
Oli se aika hauskaa aikaa, näin jälkeen päin aatellen..
Kaikki asiat, mitkä silloin, oli suuria asioita, ovat nyt jälkeenpäin todella hulluja ja niin pikkasia asioita. Oikein naurattaa ....
Mutta sitten olen ajatellut sitä asiaa, että miks mä tykkäsin molemmista pojista, näistä kaksosista? Miksen tyytynyt vaan siihen (yhteen oikeeseen?)
Muttakun he olivat niin todella samannäköisiä, että melkein kuin kaksi mattia!
Ja sitten , kun lapsi vielä olin, niin elin sen mukaan, mitä pojat mulle sanoivat, tai miten käyttäytyivät mua kohtaan, eli jos se oli toinen, mikä kivasti käyttäytyi, niin sai pinnoja, mutta toinenkin sai hyviä pinnoja, nämä pojat olivat tosi kilttejä poikia, he eivät kiusanneet mua välitunneilla!
Mutta, eihän nää jutut koskaan menneet kouluvälitunneista pitemmälle, eivät todellakaan, me vaan tykättiin siellä kouluaikana, tai ainakin mä tykkäsin niistä pojista, ehkä pikkasen enemmän siittä toisesta!
Mikä tällä hetkelläkin asuu samalla paikkakunnalla kuin mäkin, ehkä toinenkin, mutta ei ole tullut vastaani, tai en ainakaan ole tuntenut häntä!
(Eikä me tunneta toisiamme enää)
Eli miksi murtauduin tähän päiväkirjaani, koska en saanut sitä auki, enkä tiennyt, missä avaimet olivat, en muistanut!!
Eli väkivalloin sinne päiväkirjaani murtauduin, mutta uskalsin kuitenkin , kun oli omani! Ja
niin hauskaa, niin hauskaa oli sen päiväkirjani kanssa, ja kaikki rahapussivedot tulivat siinä ilmi, mä olin mennyt sillan alle piiloon joka kerta, ja Marjukka oli mennyt tolpan taakse ohkasena piilloon myös, että monetkin jutut mun ekassa päiväkirjassa tulivat siinä esille. Siellä oli myös sisar kiusaamista, ja kanteluakin, meidän sisarien kesken, kun meitä kolme on!
Ja nyt ollaan kaikki hyviä ystäviä toistemme kaa, vaikka enemmän pitäisi aikaa viettää silti yhdessä, ettei vieroituta kokonaan toisistamme!
Mutta nämä päiväkirjat pidän visusti tallessa!
Ja oli mulla hauska päivä tänään, kun niitä vanhoja juttuja luin, ja kuinka lapsellinen olen ollut, tai kai pitääkin sen ikäisenä ollakkin!
Rakastin kouluaikanani kahta poikaa, he olivat kaksoset, mutta en osannut päättää, kumpaa rakastan!?
Mutta he olivatkin identtiset kaksoset, mutta kyllä mä heidät silti erotin kuitenkin!
Oli se aika hauskaa aikaa, näin jälkeen päin aatellen..
Kaikki asiat, mitkä silloin, oli suuria asioita, ovat nyt jälkeenpäin todella hulluja ja niin pikkasia asioita. Oikein naurattaa ....
Mutta sitten olen ajatellut sitä asiaa, että miks mä tykkäsin molemmista pojista, näistä kaksosista? Miksen tyytynyt vaan siihen (yhteen oikeeseen?)
Muttakun he olivat niin todella samannäköisiä, että melkein kuin kaksi mattia!
Ja sitten , kun lapsi vielä olin, niin elin sen mukaan, mitä pojat mulle sanoivat, tai miten käyttäytyivät mua kohtaan, eli jos se oli toinen, mikä kivasti käyttäytyi, niin sai pinnoja, mutta toinenkin sai hyviä pinnoja, nämä pojat olivat tosi kilttejä poikia, he eivät kiusanneet mua välitunneilla!
Mutta, eihän nää jutut koskaan menneet kouluvälitunneista pitemmälle, eivät todellakaan, me vaan tykättiin siellä kouluaikana, tai ainakin mä tykkäsin niistä pojista, ehkä pikkasen enemmän siittä toisesta!
Mikä tällä hetkelläkin asuu samalla paikkakunnalla kuin mäkin, ehkä toinenkin, mutta ei ole tullut vastaani, tai en ainakaan ole tuntenut häntä!
(Eikä me tunneta toisiamme enää)
Eli miksi murtauduin tähän päiväkirjaani, koska en saanut sitä auki, enkä tiennyt, missä avaimet olivat, en muistanut!!
Eli väkivalloin sinne päiväkirjaani murtauduin, mutta uskalsin kuitenkin , kun oli omani! Ja
niin hauskaa, niin hauskaa oli sen päiväkirjani kanssa, ja kaikki rahapussivedot tulivat siinä ilmi, mä olin mennyt sillan alle piiloon joka kerta, ja Marjukka oli mennyt tolpan taakse ohkasena piilloon myös, että monetkin jutut mun ekassa päiväkirjassa tulivat siinä esille. Siellä oli myös sisar kiusaamista, ja kanteluakin, meidän sisarien kesken, kun meitä kolme on!
Ja nyt ollaan kaikki hyviä ystäviä toistemme kaa, vaikka enemmän pitäisi aikaa viettää silti yhdessä, ettei vieroituta kokonaan toisistamme!
Mutta nämä päiväkirjat pidän visusti tallessa!
Ja hauskat naurut vielä kaupanpäällisiksi sain, kun katsoin päiväkirjani viimeselle sivulleni, no sellasta tää on, mutta en todellakaan olisi muistanut, missä avaimet on..
Mutta arvatkaapa missä olivat!
Tulivat lopulta esiinkin, vaikkakin ruostuneena!
