Jännäsin kotiin asti,
että onnistuiko yksikään ?
Kun aurinkokin meni pilveen
Ja tuli kamala sumu yhtäkkiä
Kun sitten pääsin,
Ja kyllähän niistä jokunen onnistuikin ihan hyvin!
Mä melkein unohduin ihaileen jäätä, mikä pilkisti lumen alta. 
Aurinko paistoi siihen ja värjäsi jään kauniiksi. Siellä mä maassa melkein makasin, ja sitten kyllä tapahtuikin, kerron myöhemmin.
Olin Kiikan puolella, siellä on Sarkia näyttämö, eli ulkoilmateatteri.
Lumi värjäsi katsomon kauniiksi. Pupujussikin oli ollut siellä.
Rannalla oli lumihattuisia törröttäjiä
Piti oikein läheltä mennä katsoon, aurinko paistoi melkein läpi hatun.
Tässä vielä pupun jälkiä, mitä oli siellä luonnossa tosi paljon, ja näinkin yhden, mutten ehtinyt kuvaa saamaan, meni niin, että hippulat vinku!
Joelle oli kauniit maisemat, joka puolelle, oli sellanen niemen kärki, missä kävelin.
Tässä puput eivät olleet jatkaneet samaa matkaa, vaan olivat lähteneet kumpikin eri suuntiin.
Jälkiä olikin monenlaisia.
Tämäkin varmaan myyrän kolo, mutta myyrä ei ollut kotona.
Niin, tässä kohtaa kuvasin sitä jäätä, eli olin polvillani, ja välillä nojasinkin maahan, ensin piti ympärilleen katsoa, ettei kukaan vaan näe.
Sitten se tapahtui, käteni luisti, ja kaaduin naamalleni maahan, ja vielä pari kieppiäkin mäkeä alas joelle.
Pieneni pikkuhiljaa, kuin olisi sammutettu!
