sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Lauantaina takiaiset seuranani

Klikkaa Kuvia

Näistä kaikki alkoi!
Mä melkein unohduin ihaileen jäätä, mikä pilkisti lumen alta.

Aurinko paistoi siihen ja värjäsi jään kauniiksi. Siellä mä maassa melkein makasin, ja sitten kyllä tapahtuikin, kerron myöhemmin.

Olin Kiikan puolella, siellä on Sarkia näyttämö, eli ulkoilmateatteri.


Lumi värjäsi katsomon kauniiksi. Pupujussikin oli ollut siellä.

Rannalla oli lumihattuisia törröttäjiä

Piti oikein läheltä mennä katsoon, aurinko paistoi melkein läpi hatun.


Tässä vielä pupun jälkiä, mitä oli siellä luonnossa tosi paljon, ja näinkin yhden, mutten ehtinyt kuvaa saamaan, meni niin, että hippulat vinku!

Joelle oli kauniit maisemat, joka puolelle, oli sellanen niemen kärki, missä kävelin.

Tässä puput eivät olleet jatkaneet samaa matkaa, vaan olivat lähteneet kumpikin eri suuntiin.

Jälkiä olikin monenlaisia.

Tämäkin varmaan myyrän kolo, mutta myyrä ei ollut kotona.

Niin, tässä kohtaa kuvasin sitä jäätä, eli olin polvillani, ja välillä nojasinkin maahan, ensin piti ympärilleen katsoa, ettei kukaan vaan näe.

Sitten se tapahtui, käteni luisti, ja kaaduin naamalleni maahan, ja vielä pari kieppiäkin mäkeä alas joelle.
Kun tietenkin justiinsa siinä piti olla sen pikkumäen, ja justiinsa siinä se jää oli. No eihän siiinä mitään, ainoo huolenaiheeni oli ensimmäinen, ettei kameralle vaan kuinkaan käynyt.
Mutta kuin ihmeen kaupalla, ei ollut edes pahemmin lumessakaan.
Mutta arvatkaapas vaan, missä mä olin, Olin niiiin täynnä kärrikkeitä, että jopa mun kengissäkin niitä oli varmaan sata, hiuksissa, kameralaukussa ja kaikkialla vaatteissani!
Ja ne oli piukassa, kun sen tiedätte varmaan, millasia kärrikkeitä tarkoitan, justiinsa niitä, mitä mukulana aina heitettiin toisten niskaan.
Minusta olisi sillä hetkellä jonkun pitänyt ottaa kuva, olin kuin piikkisika!
Illallakin vielä niitä hiuksistani nypein!
Eli tällanen erilainen kuvausreissu oli mulla lauantaina. Oliskohan kukaan uskonut, että olen tulossa kuvaamasta luontoa!
Kirjaimellisesti luontoa!
Mutta naurutti kyllä jälkeenpäin!














12 kommenttia:

  1. No voi hyvät hyssykät! Anteeksi, mutt nyt sain kyllä minäkin viikonlopun naurut :D Ei kyllä helposti uskoisi, että talvella voi valokuvaajaa vaanita tuollainenkin vaara. Vaan tosi kivoja kuvia olet saanut. Kyllä niistä kannatti vähän maksaa ;)

    VastaaPoista
  2. Ai ne ovatkin kärrikkeitä?
    Hauska nimi, vaan tarttuvat tosiaan niin tiukasti vaatteisiin kiinni että nyppiessä on hauskuus kaukana.
    Onneksi ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
  3. Oli sulla vauhdikas kuvausreissu. Ja näkee sen kuvistakin, kun on vaikka minkälaisia hienoja kuvia. Ihanaa sateenkaarijäätä, jälkiä, kauniita maisemia ja noita kärrikkeitä.
    Me kyllä sanottiin takiaisiksi. Muutama vuosi takaperin löydettiin niitä Emmin kanssa ja mentiin oikein takiaissotaa ja oli hauskaa.
    Kyllä tämä sinunkin takiaissotasi sitten nauratti, kun selvisi, ettet loukannut ja kamerakin pysysi ehjänä.
    Kiitos maanantaiaamun piristyksestä :-D

    VastaaPoista
  4. Onpa antoisaa tulla jälleen "kylään" sivuillesi. Reppu on täynnä ihastuttavia tarinoita, kuvia, muisteluksia, elämyksiä. Luontoretkellä voi pukeutua luonnon omaan kostyymiin. Kaikkea sitä sattuukin :D

    VastaaPoista
  5. Ihailin noita ottamisasi jälkiä ja sitten alkoi kyllä vähän naurattamaan. Anteeksi vaan, mutta en halua olla vahingoniloinen. En kyllä talviaikaan ole törmännyt tuollaisiin karvapalloihin. Voi vain kuvaitella, kun olet niitä repinyt irti. :)
    Onneksi kamerallesi ei käynyt kuinkaan, toista oli oman kamerani kanssa Kolilla taannoin, kun kaatuessa kolahti kallioon. Siihen jäi ikuinen "arpi" :(

    VastaaPoista
  6. Ei voi nauramatt lukea tota juttua. Nään sieluni silmin sinut pylly pystyssä ja siitä eteenpäin piikkisenä :D

    VastaaPoista
  7. No voi vitsi sun kanssa :). Mutta hyvä että ei käynyt kuinkaan. Minäkin syksyllä kompuroin ja kierin yhden mäen alas ja päällimmäisenä minullakin oli mielessä, että eihän vain kameralle käynyt kuinkaan. Mutta en sentään takiaispöhelikköön onnistunut kierimään.

    VastaaPoista
  8. Kaikkea sitä voi sattua kuvausreissulla, ne vasta vaiherikkaita voi olla kuten nytkin sen todistit.
    Itse en uskaltanut mennä lähelle puron reunaa kun ajattelin että lumpsahdan sinne.

    Hyviä kuvia olit saanut matkaasi, tänäänkin niin kaunis päivä oli.

    VastaaPoista
  9. Tosi hienoja kuvia, varsinkin tuo lumihattuinen törröttäjä! Hienosti jää kiiltelee eri väreissä!

    VastaaPoista
  10. Kyllä sai hymy huulilla lukea sun postausta :)) Reissu oli kyllä kannattava, kauniita kuvia sait!

    VastaaPoista
  11. No jo on seikkailu sinulla ollutkin. Palkaksi olit saanut kuitenkin tukun upeita kuvia, joten ehkä kannatti vähän luistella ja "takertua" sen edestä! :)

    VastaaPoista
  12. Ruska:
    Joo, ja nauruhan pidentää ikääkin!
    Mk:
    No, onneksi joki oli siltä kohti jäässä, muuten olis kyllä voinutkin käydä pahemmin!
    Uuna:
    Olihan ne meillekkin takiaisia, ja kärrikkeitä molempia, Mutta oli se kyllä kuvausreissu!
    Mutta naurutti kyllä muakin, kun sitä tännekkin kirjoitin, näin itteni takiaisia täynnä!
    Lastu:
    No kirjaimellisesti pukeuduinkin luonnon omaan vaatteeseen!
    Tarjuska:
    Saa nauraa, nauranhan mä itekkin, eikä sitä voi nauramatta ajatella.
    Onneksi ei sitten kameraankaan tullut mitään, kai vaistomaisesti sitä ensin koitin suojella!
    Amalia:
    Niin se oli, piikkejä joka paikassa!
    Hullukaali:
    Multa onnistu sekin, takiaispensaaseen tietenkin!
    Tia:
    no, onneksi oli joki jäässä, olisin muuten kylmän kylvyn saanutkin!
    Marjukka:
    Siittä jäästä mä itekkin tykkäsin.
    Mari:
    Hyvä kun nauroit, ja kiitos kuvakehuista!
    inkataika:
    No, ja olihan jälkeen päin hauskaa, kun itteeni siellä ajattelen piikkien keskellä!

    VastaaPoista