UNELMIA

Lähdin kuvaamaan unelmaani, ja heti kun autosta lähin, törmäsin apilankukkaan, ja noin kauniisti kukkikin vielä syyskuun lopulla.
No, mutta mähän sitten siinä samassa kuulin lintujen huutoja, ja tiesin, että ne olivat mun unelmieni lintuja, kurkia!
Aina olisin halunnut olla lintu, ja isokokoinen. Kurki!
Silloin vaara joutua haukan syömäksi olisi pienempi.
No, äkkiä kamppeet autosta pois!
Katse taivaalle, toi muhun liikettä, siellä meni monta auraa kurkia, ja isoja auroja!
Ikinä ennen en ole nähnyt noin paljon kerralla kurkia!!

Siinä oli muutama ihan tosi kauniita auroja,

leveempiä ja kapeempia!
Mä touhotin kamerani kanssa, olisi pitänyt ottaa jalka mukaan..
Hain jotain tukea kameralleni ja siinä samassa kaaduin johonkin kivenkoloon, kamerani onneksi sain pidettyä kädessäni ehjänä. Ennen jalkakin, kuin kamera!

Mutta Luojalle kiitos, pääsin siittä rotkosta ilman vakavia seurauksia!

Mutta tuntui siltä, että sain kurjetkin sekoomaan mun toilauksieni vuoksi, kun kiljahdin ja kompuroin , sillä siinä samassa hienot aurat hajosivat jokainen.
Linnut lensivät sekaisina parvina.
Olisikohan kuulleet mun sekoiluni, kun olivat niin tosi korkeella?

Mutta mä katselin niitä haltioituneena, mun unelmien linnut, ja minä siellä yhtenä....
Siellä muitten mukana, kauniina, uljaana!

Linnut nousivat pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs, ja pikkuhiljaa häipyivät näkyvistäni... Unelmani...!
Siinä kompuroin vielä parikin kertaa kivien väleissä, kaaduin taas, ja nostin pääni ylös, takiaisia täynnä!
Olin kuin piikkisika, takiaiset piikkeinä!

Katsoin maasta ylöspäin, ja näin harakan kukkia oikein ison puskan.
Siinä ne naureskeli, että siinä se harakka nyt sitten on, kun ei kurjeksi kelvannutkaan, mutta piikkisiaksi kuitenkin.... he he hee!

Ja myrkkysienikin vielä, houkutteli mua maistamaan, jos oikein harmitti!!
Kun en päässytkään unelmieni linnuksi lentelemään, vaan täällä maassa kompuroin kärrikkeitä täynnä ja myrkkysieni nokkani edessä !
Piikkisiaksi ei ollut tarkoitus tulla vaan kurjeksi!
Kurki oli mun unelmani!
Ei piikkisika!

PUOLUKANPUNAINEN

Tälläkertaa värikollasissa on aihe PUOLUKAN PUNAINEN.

Mun kollaasini koostuu luonnosta kaikki, paitsi ruusu on kukkamaaltani.
Toivottasti on edes pikkasen puolukan värinen.

SAIN POSTIA TÄNÄÄN

Täti-ihmiseltä
Hän laittoi mulle kirjansitojaliimaa.
Hän on ite tehnyt blogissaan sellasia kivoja muistilappuvihkoja.
Mä innostuin niistä myös, mutta eihän täällä, missä asun ole sellasta liikettä, mistä tollasta liimaa saa.
Ja hän mulle kiitokseksi, kun hänelle kommentoin, niin lähetti liimapurkin.
Kyllä hyviäkin ihmisiä vielä on jäljellä!
Kiitos sulle täti-ihminen.
Kannattaa käydä katsomassa, mitä muutakin hän on tehnyt.

43.HAASTE YYKAAKOO4

Olen nyt kohta viikon laskenut, mutta mitään 28:saa ei ole tullut eteeni. Mutta tänään, kun menin Uunalle kommentoimaan, niin siinähän se olikin, Uunan sivuilla heti.

Vähän samantapaisia näyttää joillain olevankin, mutta eipä kait sen niin nookoon nuukaa ookkaan!

KUKKAMAANI SARJA

Nyt on taas kaksi viikkoa kulunut viimesestä kuvasta.

Kukkamaani näyttää vähän kuin keväällä, ruskealta.
Leikkelin pois jo kuivuneet lehdet.
Toc-ruusu vielä kukkii ja samettiruusutkin.

KIITOS SUSUPETALILLE

Kiitos SusuPetalille tästä ihanasta blogipersoonakuvasta!
Tässä on linkki blogipersoonaan tulleita kommenntteja.

TÄNÄÄN LAUANTAINA

Aamulla käytiin metsässä, ja senjälkeen tehtiin pihahommia pikkasen.
Niinkuin näätte, metsässä on tänä vuonna tosi PALJON puolukoita ja mustikoitakin oli, ja on edelleenkin.

Mä toin metsästä vähän jäkälää, laitoin sitä kalluunoitten väleihin.
Tässä olisi saanut olla vielä yksi kalluuna lisää..
Mutta laitoin kuitenkin nyt sitten näin, en enää lähe uudelleen lisää hakeen.

Näihin mun parvekelaatikkoihin, laitoin myös kalluunoita, terassille.
Sitten pesin eli hinkkasin oikein juuriharjalla kunnolla rappusetkin ja koko terassin, mäntysuopalla..puhtaaksi!
Nyt tuoksuu hyvältä, kun aukasee ulko-oven!
Koira vaan oli ihmeissään, että minne hän menee nyt maate, haki nurmikolta sitten kuivemman paikan.
Sitten pesin vielä meidän kesäkeittiön kokonaan, ja laitoin jo vähän talvi- ja syyskuntoon.
Vein pois kaikkia patsaita, mitä mulla siellä oli, ja kukkiani myös heitin menemään, vaikka oli vielä aika hyviäkin vielä.
Mutta aattelin, että kuitenkaan ei montaa päivää mee, kun on kaikki kuolleita, ja niin päätin laittaa kaikki syyskuntoon, koko ulkoterassin, eli grillikatoksen.
Mutta jätin vielä mahdollisuuden sinne, eli että siellä voi vieläkin istuskella ja polttaa kynttilöitä.
Laitoin haot muihin kukkalaatikohin, mihin en osta mitään kukkaa, käy ihan hyvin pelkillä kuusenoksilla, on ihan nätti niin.
Kukkamaitanikin jo laitoin talvikuntoon, eli katkoin paljon kuivuneita kukan oksia. Nyt on kukkamaani aika tyhjän oloinen, niinkuin muutkin kukkamaani.

Metsästä löysin kivoja juttuja, tässä yksi niistä.
Sydämen muotoinen jäkälä!
Laitan huomenna enemmän taas metsäjutustani.
Käytiin siellä järvenrannallakin, missä mä ne kuikatkin sain kuvattua kesällä,
tai kevättäkö vielä olikin.
Mutta kuikkaa ei enää kuitenkaan ollut siellä enää...

TASAN ei ole

Valokuvatorstain haaste: 141.
Näillekkään puille luonnonluoja antanut voimia, eikä ryhtiäkään.
Toinen seisoo suorassa, toinen on joutunut kasvamaan vinoon jostain syystä.
Mutta hyvinvoivalta molemmat silti näyttää!

Haaste on tällä kertaa tällanen:
Vuodenajan innoittamana haaste on tällä kertaa tasan. Kuten aina, tulkita saa vapaasti.

48. HAASTE: TANSSI ELÄMÄLLE

Tällä kertaa on haaste LUOVASSA LAUANTAISSA:
TANSSI ELÄMÄLLE. Mulla on tälle kertaa tällanen, missä kurjet tanssii taivaalla, ja tanssii elämälle.
Kaikki eivät pääse etelään elävinä, eikä takaisin tännekkään.

JÄKÄLÄÄ JA SAMMALIA

Olen kuvannut sammalia ja jäkäliä kesän aikana, monenlaisia.

Tämä( pikkusammal) on mun mielijuttuni.

Tässä muutamia.

En edes tiiä niiden nimiä,

Mutta kauneuden vuoksi niitä kuvasinkin, en nimen.

Tämä keltainenkin on kuin kuun pintaa kraatereineen.

Tässä vihreetä, oliskohan tää ollut puun pinnalta.

Pieniä sieniä

kivessä tai puussa.
Olisi pitänyt silloin laittaa aina muistiin, missä sienet ja jäkälät asuivat.

MEIDÄN PIHAN VARPUSET

Kannattaa klikata isommaksi.
Tässä me nyt sitten ollaan taas lepäämässä.

On se kummaa, vaikka aurinko paistaa, niin pitää niin kylmästi tuulla,
höyhenetkin menee ihan sekasin.
Kato, kun ollaan aika pörrösiä, heiii, kato mua, mä röyhistän rintaani nääääiin!

Mutta ollaan me aika paljon kasvettu, kun viimeks meitä kuvasit.
Eikö vaan ollakkin?
.

Pitää tarkkailla , ettei vaan haukka tule ja yllätä, se on kyllä niin nopea!
Mutta mä vahdin, niin noi toiset saa levätä rauhassa.

Vaikka mä oonkin vielä aika pieni. Mutta äiti ja iskä on neuvonut mua, että aina pitää olla tarkkana, ettei se kamala haukka tuu ja yllätä.

Täällä oksien alla on aika turvallista välillä oleskella.

Täältäkin näkee silti aika hyvin.

Heiiii, täti Moonika, missä sä oot?
Mulla olis ihan kamala nälkä, vattani ihan murisee!

No, toihan se täti meille sapuskaa, kaveritkin tuli heti kaikki.
Aah, kun on hyvää, nami nam.

Varotus, varotus, haukka- varotus!

Niin ne lehahtavat aina muutamaksi hetkeksi pois, ja taas tulevat takaisin.
Tässä on tämän kesän poikasia ja vanhemmat.

TÖITÄ, TÖITÄ JA AINA VAAN TÖITÄ !

He , aina vaan töitä, juuu, me ollaan oltu tänään ahkeria!
Mä keräsin ruohosipuleita maalta, en kaikkia jaksanut, mutta vähän edes.
Leikkasin ne silpuiksi ja pussitin pakkaseen.

Näitä mustamarja aronioita mies noukki aamulla.

Ja kun tarpeeksi oli noukkinut.

Alkoi mehumaija keittään niistä mehua, ja tulikin aika hyvää ja paljon.
Mies laittoi niihin sokeria ja hunajaa... ovatkin aikamoista flunssalääkitystä, on tehonnut!

Marjoissa on todella paljon c-vitamiinia ja kaikkia muitakin vitamiineja.
Jossain niitä käytetään nuorennuslääkkeenäkin, eli mähän nuorrun, kohta olen kakskymppinen plikka!
Hi, sitten mä voin tehä kaikkee sitä, mitä mä en ole viittinyt nuorena tehä!
Mullehan on koko maailma avoin!
En taida sitten enää keritä teidän ikääntyvien naisten kanssa täällä ehtiä jutteleen, meen tonne feisbuukkiin, laitan kakskymppisen kuvani sinne, ja sitten se alkaa.. on mulla sitten vientiä, he hee...

Ei vaiska, en teitä jättäisi, vaikka nuortuisinkin, ja sellasta lääkettä ei koskaan keksitäkkään, että MÄ nuortuisin!
Mutta on mulla kuulkaa vaan hyvä mies, se teki kaikki ite alusta loppuun asti, siivosi vielä jälkensäkin, ja sai monta pulloa mehua kellariin!
Ettei vaan se aio sitä mehua alkaa juomaan ja nuortua, ... vai onko jo nuortunut, kun noin paljon hommia teki ja oikein ripeestikkin, ei pitänyt yhtään häntä tuuppia tekeen, ihan ite kaikki alusta alkaen teki!
Pitääkin sitä vähän silmäillä ja pitää silmällä!!!

No, tein mäkin jotain muutakin, eli tätä!

Eli omppuhilloo, tein valkeakuulaksesta ja punakanelista.
Tuli kivan väristä.
Ruskan väristä.
Ja kuorineen päivineen silppusin kattilaan, ja keittelin sokerin kera.
Sitten sauvasekoittimella vaan silpuksi kaikki, ja hyvää tuli ja helposti!
Voisi laittaa vaikka kaneliakin joukkoon, jos tykkää, mutta jätin pois.
Voi laittaa silloin tarjoomisvaiheessa, jos tykkää kanelista.

VÄRIKOLLAASI HAASTE: RUSKA:

Mulla on tällanen nyt tällä kertaa, katso napista muitakin!

Klikkaa kuvaa!

TÄLLAISEN KAUNIIN SAIN

Laps Suomen blogista
Mutta tämä on Raunin ite tekemä, eli on sillai todella hieno ja arvokaskin mulle.
Kiitos sulle, tämä on kaunis!
Ja oikein kunnianosoitus blogiystävyydestä,
meillä jo vähän muustakin,
koska ollaan tunnettu jo kauemminkin ennen tätä, kiitos sulle!

Haluan jakaa tämän nyt: TätiPunaisen kanssa ja
Inkataika Inkalandia blogista

Sain tämän jo uudelleen inkataika Inkalandia blogista, kiitos sulle.