Tästä hyppäsin sisään metsään lepuuttamaan hermojani!
Ja saamaan takaisin hukkaan menneet, aistini luonnosta!Siellä heti löytyi korpin asuma puu, ja korppikin...
Mikä alkoi heti vahtimisen, minne meen ja mitä teen!
Mutta en sitä pelännyt, se pysyi korkealla minusta koko ajan.
Tiesin, että sillä on kotinsa täällä ihan lähistöllä.
Kuvat kannattaa klikata suuremmaksi, näkee paremmin!
Syksy oli tullut metsäänkin, niin väreiltään, kuin sieni määrästäkin jo sen huomasi.
Tässä mäntypuu, jota kävin halaamassa, ja muitakin puita.
Oli kyllä ihan ihmeellinen olo!
Olen aina pitänyt hassuna ja huuhaana koko juttua, mutta nyt en enää pidä!
Halasin puita ja juttelin niille, kuin yleensä jutellaan jollekkin,
ja ihan kuin olisivat antaneet mulle energiaa,
ja vastanneet, ja kiittäneet!
Mä kiitin niitä myös oikein paljon, ja halasin ja taputin niitä, niinkuin jotain lastani tai muuta rakasta olisin pitänyt hyvänä.
Mutta oli tosi hieno tunne!!!
Se ehkä kannaattaa tehä ihan yksin, koska olenhan mä ennenkin puita halannut,
mutta leikilläni vaan, ja aina on joku ollut mukanani.
Mutta nyt olin yksin, ja sain olla ihan kahden sen puun ja ajatuksieni kanssa.
Se olikin sitten erilaista jo, ihan selvästi.
Olin melkein 4 tuntia metsässä, mutten silti koko aikaa puita halannut! he!
Istuin välilä kannonpäässä ja mietin asioita kaikkia, paljon sitä, mitä näin. Monenlaista elämää...
Sieniä kauniita, ja vaikka mitä ihania sammalia ja jäkälää monenlaista.
Puolukoitakin oli tosi paljon, koko ajan niitä napseinkin suuhuni!
Taivas oli koko ajan kirkas ja aurinko paistoi kauniisti.
Tässä yksi kuivunut kelahonka, mitä myös halasin, ja lohdutin sitä.
Mutta se vastasi mulle ettei tarvi lohtua, se on nyt onnellinen, on saanut jäädä kotiinsa kuolemaan...
Ja voi tätä ihanaa pikkukansaa
Sitä siellä riitti myös paljon.
Ei oikein tiennyt itsekkään, miten päin siellä olisi ollutkaan!
Koska joka paikassa oli niin kaunista, kaunista niin!
Kyllä Luoja on meille antanut kauniin maan asua ja elää..
Kiitos!
Metsä yllättää joka kerta kun sinne menee. Monimuotoisuus on henkeä salpaavaa. Vaikuttaa hyvältä retkeltä. Ja puiden halaaminen on todella voimaannuttavaa. Opetin kesällä tuon taidon jo kaksi vuotiaalle kummipojallekkin ;)
VastaaPoistaMetsään minunkin on mentävä, jos puita haluaisin halata.
VastaaPoistaNuo pihan omenapuut ovat nyt mamman epäsuosiossa, kun kumpaankaan puuhun ei tullut yhtään omenaa. Ei ollut edes kukkia.
Hienoja kuvia taas kerran saamme ihailla.
Taisi tosiaan olla hyvä retki. :) Upeita kuviakin sait...
VastaaPoistaOlenkohan korpea nähnyt..
VastaaPoistaMetsä kummasti rauhoittaa ja antaa paljon iloa ja voimia jos on vastaanottavainen, kyllä minäkin olen puita halannut ja niille jutellut.
VastaaPoistaKauniita kuvia olet ottanut retkeltäsi.
Metsä on paikka, missä sielu tosiaan lepää. Tuo ensimmäinen kuva oli mahtava, miten sen olet ottanu? Se oli tosi hyvä aloitus kertomuksellesi. Hienosti kuvatu ja kerrottu, olin hengessä mukana koko reissun!
VastaaPoistaEnsimmäinen kuva aivan imaisi minutkin mukaasi metsään retkelle. Heti näin sinut puuta halaamassa. Puut antavat voimaa, kuuntelevat ja lohduttavat.
VastaaPoistaKuva vanhasta kelosta sykäytti todella, ja kelon vastaus sinulle :-)
Hienoja kuvia pikkukansasta ja se yksinäinen sienikin todella kaunis. Kaikesta näkee, että retkesi oli kaikin puolin onnistunut. Kiitos että pääsin matkaasi :-)
Oikeassa olet. Meille on annettu kaunis maa, kun osaisimme vain kunnioittaa sitä.
VastaaPoistaHieno metsäreissu on sinulla ollut ja puista saa todella energiaa :)
Olet todellakin käynyt lataamassa akkujasi metsässä. Hyvä, niin sitä pitää!
VastaaPoistaOli myös rentouttavaa katsella kauniita kuvia retkeltäsi.
VastaaPoistaMetsässä on ihmisen hyvä olla. Sieltä saa ammennettua voimaa, siellä tuntee syvää rauhaa.
VastaaPoistaSinun metsäreissusi on ollut äärimmäisen rikastuttava sanoin ja kuvin ja muutenkin.
Voi miten ihania kuvia metsäretkeltäsi! Ja tuo on täysin totta mitä sanoit puiden halaamisesta ja varsinkin jos pääsee halaamaan puuta, joka on yli satavuotta vanha!! Halata puuta ja hiljentyä tuntemaan ja kuuntelemaan...kaikkien tulisi kokea se.
VastaaPoistalepis:
VastaaPoistaOnpa hienoo, että olet sen taidon jo niin pienelle veijarille opettanut.
Mäkin opein sen vasta nyt, vanhana muijana!
Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!
Unelma:
Kurjaa, kun omenapuihisi ei tullut omenia , tuu meiltä hakeen, me viedään niitä tonne pellolle, kun tuli ihan liikaakin.
Kiitos sulle!
Ankia:
Oli hyvä metsäreissu, ja kuviakin sain tosi paljon! Riittää vielä talven piristykseksi!
Hannele:
En tiiä, olenkohan mäkään mitään oikeeta korpea nähnyt, tää vähän näytti siltä, muttei silti ollut korpea, oli vaan puitten vuoksi korven näköistä!
tia:
Se on kyllä totta, että metsä rauhoittaa ja tuntuu hyvälle olla siellä.
Kiva, jos sinäkin olet puita halannut, eikö ollutkin kiva tunne!
Laps Suomen:
Kiitos sulle, että olit mukana!
Sitä kuvaa laitoin pikkasen kuvankäsittelyyn, niin tuli tuollainen.
Uuna:
Kiitos, että tykkäsit.
Oikeesti ne puut puhuivat mulle, ja antoivat voimaa!
Siinä keloa halatessani, tuli anoppi mieleen. Hän on siellä vanhainkodissa, muttei viihdy, vaan itkee usein kotiinsa.
Mutta tämä vanha kelohonka saa olla omalla paikallaan, minne kuuluukin ja kuolla lopulta kokonaan siihen omaan paikkaansa.
Kiitos, että olit mukana!
Zilga:
Niinpä, meidän kaikkien pitäisi osata kunnioittaa maatamme, se on kaunis maa!
Oli hieno metsäreissu, ja se puun halaaminen oli kyllä myönteistä mulle.
SusuPetal:
Kiitos, niin meidän kaikkien välillä pitäisi voida ja saada käydä siellä , sillä siellä todella lataa niitä akkujaan!
Arleena:
Kiitos sulle, ja kiva jos tykkäsit!
aimarii:
Kiitos aimarii sulle tosi palon sanoistasi. Huomaan, että ymmärrät, mitä tarkoitin, kun siellä tykkäsin olla.
tp:
Sä osasit sen sanoa niiin kauniisti, että mulla ei ole enää mitään lisättävää. Ollaan ihan samaa mieltä! Kiitos!
Ai kuinka kauniita kuvia ja olen vahvasti sitä mieltä, että metsää parempaa "päännollauspaikkaa" ei olekaan . Vaikka kuinka suurta surua kantaisi taikka kiukkuinen olisi ei metsässä jaksa kauaa murehtia .
VastaaPoistaTari:
VastaaPoistaSiinä ollaan samaa mieltä!
Metsä ottaa ja antaa...
Siellä sielu lepää!