Lähdin kuvaamaan unelmaani, ja heti kun autosta lähin, törmäsin apilankukkaan, ja noin kauniisti kukkikin vielä syyskuun lopulla.
No, mutta mähän sitten siinä samassa kuulin lintujen huutoja, ja tiesin, että ne olivat mun unelmieni lintuja, kurkia!
Aina olisin halunnut olla lintu, ja isokokoinen. Kurki!
Silloin vaara joutua haukan syömäksi olisi pienempi.
No, äkkiä kamppeet autosta pois!
Katse taivaalle, toi muhun liikettä, siellä meni monta auraa kurkia, ja isoja auroja!
Ikinä ennen en ole nähnyt noin paljon kerralla kurkia!!
Siinä oli muutama ihan tosi kauniita auroja,
leveempiä ja kapeempia!
Mä touhotin kamerani kanssa, olisi pitänyt ottaa jalka mukaan..
Hain jotain tukea kameralleni ja siinä samassa kaaduin johonkin kivenkoloon, kamerani onneksi sain pidettyä kädessäni ehjänä. Ennen jalkakin, kuin kamera!
Mutta Luojalle kiitos, pääsin siittä rotkosta ilman vakavia seurauksia!
Mutta tuntui siltä, että sain kurjetkin sekoomaan mun toilauksieni vuoksi, kun kiljahdin ja kompuroin , sillä siinä samassa hienot aurat hajosivat jokainen.
Linnut lensivät sekaisina parvina.
Olisikohan kuulleet mun sekoiluni, kun olivat niin tosi korkeella?
Mutta mä katselin niitä haltioituneena, mun unelmien linnut, ja minä siellä yhtenä....
Siellä muitten mukana, kauniina, uljaana!
Linnut nousivat pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs, ja pikkuhiljaa häipyivät näkyvistäni... Unelmani...!
Siinä kompuroin vielä parikin kertaa kivien väleissä, kaaduin taas, ja nostin pääni ylös, takiaisia täynnä!
Olin kuin piikkisika, takiaiset piikkeinä!
Katsoin maasta ylöspäin, ja näin harakan kukkia oikein ison puskan.Siinä ne naureskeli, että siinä se harakka nyt sitten on, kun ei kurjeksi kelvannutkaan, mutta piikkisiaksi kuitenkin.... he he hee!
Ja myrkkysienikin vielä, houkutteli mua maistamaan, jos oikein harmitti!!
Kun en päässytkään unelmieni linnuksi lentelemään, vaan täällä maassa kompuroin kärrikkeitä täynnä ja myrkkysieni nokkani edessä !
Piikkisiaksi ei ollut tarkoitus tulla vaan kurjeksi!
Kurki oli mun unelmani!
Ei piikkisika!
Merkit ennustavat vääjäämättömästi talven tuloa, vaikka se ei oikein vielä siltä tunnu. Eikä sitä taida vielä oikein olla henkisesti edes valmis siihen.
VastaaPoistaKaunis lintu haluaisit olla ja tarinasi unelmasta huumorilla höystetty. Pirteätä luettavaa näin aamutuimaan, itsekin herää hyvällä tuulella.
VastaaPoistaMinuakin kurkien huudot, aurat kouraisevat hyvin hyvältä...tänne jään, syksyn pimeeään ja kolkkouteen...
VastaaPoistaHienoja kuvia ja kiva tarina.
VastaaPoistaOlipas jännittävä kuvakertomus. Ihmisellä on varmaan iät ajat ollut tuo sama tunne kurkiauroja katsellessaan, niin syvällä se on meissä.
VastaaPoistaVoi harakka, harakka, kuinka ihanat unelmakuvat kurjista meille näytät, kiitos hurjasti... ja onneksi ei käynyt kaatuessa aivan kurjasti. Ehkä kurjet ovat siskojasi; ne myötäelivät kun kaatua pumpsahdit ja halusivat katsoa, ettei käynyt pahemmin. Huokaisivat lopulta helpotuksesta, kun "piikkisian" näkivät, ja jatkoivat lentomatkaa.
VastaaPoistaHuumorilla eteenpäin. Ja kauneudentajulla joka sinulla on ja joka vie kuvaamaan lähelle ja kauas. Taivaisiin asti. Unelmiin. Ja me saamme katsoa ja ihailla.
Oi sinä Harakka-kurki! Siksi varmaan kaaduit, kun pitkät jalkasi olivat tiellä ja sekaannuit niihin. Etkö ole huomannut, kuinka pitkät ne ovat? Sinun teki mieli lähteä mukaan, mutta sisälläsi oleva rakkaus perheeseesi sai sinut kaatumaan ja takertumaan vaikka piikkipensaisiin, ettet lähtisi rakkaittesi luota.
VastaaPoistaTodella komeat aurat olet kuvannut ja kaikki linnut pysähtyivät sinua tervehtimään ennen lähtöään. Sitten niiden oli hyvä jatkaa, kun varmistui, ettet lähde mukaan.
Kun olimme laivalla, niin Kai Hyttinen lauloi sen ihanan Kurki-laulunsa. Kauniita muutkin laulut.
Kiitos hienoista kuvista, ja kiitos että jäit, tarvitsemme sinua :-)
Sinä niin taivaalle kurkotit että et kuoppaista maata nähnyt. Eikö siilikin ole ihan kiva, vaikka onkin piikikäs, toisella piikit toisella taas pitkät jalat turvana ;-)
VastaaPoistaTäälläkin taivas välillä täyttyy huudoista ja auroista, talvi tulee.
VastaaPoistaKurkien aurat ja huudot kiehtovat, ikäänkuin ne hyvästelisivät!? Taisivat huutaa sinulle: Me tulemme takaisin, me tulemme takaisin.
VastaaPoistaNe tulevat, sitä ennen kohtaat vielä monta unelmaa<3
Hih, oletpas sinä saanutkin kokea varsinaisia vaiheita :D Hienoa ja hauskaa :D Kiitos!
VastaaPoistaHienot kurkiaurat. Luonnossa ja luonnosta on ihana unelmoida ja nauttia
VastaaPoistaRaukat vain menköhön merten taa, Harakat ja muut sisukkaat suomalaiset jäävät tänne tuiskuja ja pakkasia uhmaamaan, vaikka sitten piikkisikoina =).
VastaaPoistaHyvä, että et muuttunut kompuraksi puolitoistajalkaiseksi Harakaksi, kun sillee kompuroit.
VastaaPoistaHieno juttu ja kuvia. Tulin hyvälle tuulelle tätä lukiessa, vaikka en huonolla ollutkaan.
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteistanne oikein paljon!
VastaaPoistaTuli hyvä mieli, kun niitä luin.
Te kaikki ootte ihania!
Voi miten hauska tarina, ja nuo kuvat tekee ihan kuin elokuvaa katsoisi.
VastaaPoistahemmetti:
VastaaPoistaVoi kiitos sulle, olipa iloinen viesti mulle!
Miten ihanat litukuvat onnistusit samaan.
VastaaPoistaKiitos Hannele kuvakehustasi.
VastaaPoistaMukava sanoin höystetty kuvakertomus.
VastaaPoista